Vaik­ka koro­nan viit­ta lie­huu­kin vie­lä har­tioil­lam­me, lie­nee pahin uhka jo taka­na­päin. Vakiin­tu­neis­ta suo­jau­tu­mis­kei­nois­ta luo­pu­mat­ta toi­voi­sin, että nyt jo vähän voi­sim­me löy­sä­tä ruuvia.

Isä­ni täyt­ti maa­nan­tai­na 9. tou­ko­kuu­ta 60 vuot­ta. Ennen tun­tui, että kun ihmi­nen täyt­tää 60 vuot­ta, on hän jo mel­ko van­ha. He näyt­ti­vät­kin sii­nä iäs­sä jo van­hoil­ta. Moni ihmi­nen, jol­le olen sano­nut isä­ni täyt­tä­vän 60 vuot­ta, on heil­lä ensim­mäi­nen kom­ment­ti ollut: ”Häh, en ois usko­nu?!”. No, en kyl­lä mi-näkään, joten tai­taa mää­ri­tel­mä 60-vuo­tiais­ta men­nä uusik­si. Vai voi­si­ko isää­ni kut­sua nuo­rek­kaak­si kuusi­kymp­pi­sek­si? Lie­kö sil­lä run­saal­la urhei­lul­la, joka aamui­sel­la tar­kas­ti kei­te­tyl­lä kau­ra- ja moni­vil­ja­puu­ron sekoi­tuk­sel­la sekä run­sai­den itse poi­mit­tu­jen hil­la­mar­jo­jen syön­nil­lä ollut osuut­ta asiaan.

Ikä­vä yllätys.Ostin kou­lu­lais­ten myy­miä kark­ke­ja ja kek­se­jä. Rasiat oli avat­tu ja vajai­ta. Toi­von van­hem­pien val­von­taa asiaan. 

Oli­pa­han muka­va Iin työ­väen vap­pu­juh­la. Nai­set oli­vat teh­neet munk­ke­ja ja simaa ja kah­via. Eikä mak­sa­nut mitään. Nami, nami. Lat­va­pa­lo Duo Tapio Wiik ja Tane­li Haa­pa­la nos­ti­vat tun­nel­maa vapaal­la ja iloi­sel­la esiintymisellä.

Mik­si anne­taan naak­kayh­dys­kun­nan pesiä Iin kes­kus­tas­sa uudeh­kon 2‑kerroksisen talon räys­täis­sä? Naa­kat pyr­ki­vät laa­jen­ta­maan pesi­mis­tään myös naa­pu­ri­ta­loi­hin ja häi­rit­se­vät myös naa­pu­rus­ton asukkaita.

Suo­mi pyr­kii irti riip­pu­vuu­des­ta Venä­jän ener­gias­ta; öljy, kaa­su, säh­kö. Oikea suun­ta. Tämä vih­reä siir­ty­mä län­teen on samal­la lau­kais­sut inves­toin­tien kiri­kil­pai­lun eten­kin tuu­li­voi­man saralla.

Jokai­nen unoh­taa jos­kus tava­roi­ta. Hau­ki­pu­taa­lai­nen kävi OYS:ssa röng­te­nis­sä. Kel­lo ja sor­mus kaap­piin. Kuvauk­sen jäl­keen koto­na huo­ma­si, että sor­mus puuttuu.

Mik­si ottaa itsel­leen koi­ra jos ei sitä kos­kaan käy­tä len­kil­lä? Häkis­sä vaan hauk­kuu naa­pu­rien rie­sak­si kyl­läs­ty­nee­nä ilman virikkeitä. 

Eipä ollut hymy her­käs­sä, kyy­ne­leet sitä­kin enem­män, kun hel­mi­kuun lopus­sa sei­soin muis­ti­sai­raan 91-vuo­ti­aan isä­ni edel­li­syö­nä pala­neen kodin rau­nioil­la. Vain mus­tat hiil­ty­neet lau­dat oli­vat jäl­jel­lä kau­niis­ta kodis­ta ja pit­kän elä­män var­rel­la kerä­tyis­tä aineel­lis­ta muis­tois­ta. Sii­nä meni kaik­ki muu­ta­mas­sa tun­nis­sa savu­na ilmaan. Onnek­sem­me kui­ten­kin se tär­kein – rakas isäm­me – pelas­tui vii­me het­kel­lä pala­vas­ta talos­ta ohi­kul­ke­van nuo­ren mie­hen avus­tuk­sel­la. Iso kii­tos hänel­le siitä! 

Hii­li­diok­si­din pääs­tö­pörs­si käyn­nis­tyi EU:ssa 17 vuot­ta sit­ten, vuo­den 2004 jou­lu­kuus­sa. Pääs­tö­pörs­sin piti olla esi­merk­ki koko maa­il­mal­le, miten voim­me käte­väs­ti tor­jua ilmastonmuutosta.