Van­hat ihmi­set vie­lä 1960-luvul­la ker­toi­vat ilta­sel­la ennen van­haan tapah­tu­neis­ta oudois­ta asiois­ta. Kait osa niis­tä oli kek­sit­ty­jä jut­tu­ja ilto­jen ratok­si. Radioi­ta oli har­vois­sa talois­sa, eikä nii­tä kuun­nel­tu huvin vuok­si. “Aku­mu­laa­to­ria ja ano­tia” ei kulu­tet­tu tur­han vuok­si. Uuti­set, ja jos­kus joku kuun­nel­ma, sekä las­ten­tun­ti juu­ri saa­tiin kuunnella.