Toi­sen asteen kou­lu­tuk­sen jäl­keen koit­taa aika poh­tia kor­kea­kou­lua ja työ­elä­mää. Monel­le on auto­maat­ti­nen aja­tus jat­kaa opis­ke­lua yli­opis­tos­sa tai ammat­ti­kor­kea­kou­lus­sa, eikä väli­vuo­si käy edes mie­les­sä. Vuo­den tai muu­ta­man­kin tau­ko opin­to­jen välis­sä voi kui­ten­kin tuo­da muka­naan pal­jon hyvää, eikä aja­tus­ta väli­vuo­des­ta kan­na­ta tyr­mä­tä pureskelematta.

Jos jos­kus tun­tuu, että elo­ku­vat ovat lii­an nopea­tem­poi­sia ja het­kel­lis­tä draa­maa, voi hitaam­paa juo­nen­kul­kua etsiä sar­jo­jen paris­ta. Toi­si­naan pit­kän TV-sar­jan äärel­le pysäh­ty­mi­nen tuo jat­ku­vuu­den­tun­net­ta ja saa aja­tuk­set pois arjen pyörityksistä.

On jäl­leen kou­lun ja töi­den aika sekä arkeen totut­te­lun het­ki. Vaik­ka aika­tau­lut ovat­kin tul­leet takai­sin kalen­te­rei­hin ja vel­vol­li­suu­det syö­vät vapaa-aikaa,…

Sil­loin täl­löin on iha­naa käper­tyä soh­van­nurk­kaan yövaat­teis­sa, vali­ta hyvä elo­ku­va ja syven­tyä sen äärel­le parik­si tun­nik­si. Aina ei kui­ten­kaan ole help­poa löy­tää olo­ti­laan sopi­vaa kat­sot­ta­vaa, sil­lä kome­dia on jos­kus lii­kaa ja vähäe­lei­set indie-elo­ku­vat taas lii­an vähän.