Kesä­ka­na on kiva kave­ri, mut­ta kanan otta­mi­nen ei onnis­tu aivan het­ken mie­li­joh­tees­ta. Kano­jen pitä­mi­seen liit­tyy mel­koi­nen mää­rä perus­tel­tua byro­kra­ti­aa, joka kos­kee myös väliai­kai­ses­ti kesä­ka­no­ja pitä­vää eikä ole riip­pu­vai­nen kano­jen määrästä.

Jokai­sel­la ihmi­sel­lä on unel­mia, siis aivan jokai­sel­la. Toi­set saat­ta­vat unel­moi­da lot­to­voi­tos­ta, kun taas toi­set unel­moi­vat jää­te­lö­an­nok­ses­ta. Tähän maa­il­man mah­tuu kai­ken kokoi­sia unel­mia, haa­vei­ta ja toi­vei­ta. Minä itse unel­moin, että voi­sin olla koto­na nuk­ku­mas­sa, mut­ta se ei ole täl­lä het­kel­lä mah­dol­lis­ta oppi­vel­vol­li­suu­te­ni takia. Joten pää­tän ker­toa teil­le unel­mis­ta­ni pik­ku tytös­tä lähtien.