Kolumnit

Luin ensim­mäi­set poliit­ti­set asia­kir­jat ja suun­ni­tel­mat jos­kus 1980-luvul­la Salois­ten sivu­kir­jas­ton lukusa­lis­sa. Enpä osan­nut perus­kou­lun opp­pi­laa­na tuol­loin aavis­taa, että vie­lä aikui­se­na­kin luki­sin sil­mät kii­luen ase­ma­kaa­va­hank­kei­den selos­tuk­sia, YVA-ohjel­mia tai ympä­ris­tö­lu­pien asiakirjoja.

Iis­sä on pal­jon aktii­vi­sia yhdis­tyk­siä ja jär­jes­tö­jä, mikä on meil­le kai­kil­le suu­ri ilon aihe. Ne tar­joa­vat moni­puo­li­ses­ti eri­lai­sia lii­kun­ta- ja mui­ta har­ras­tus­mah­dol­li­suuk­sia, huo­leh­ti­vat monis­ta yhtei­ses­sä käy­tös­sä ole­vis­ta alueis­ta ja ne myös anta­vat meil­le mah­dol­li­suu­den tava­ta toi­siam­me mie­lek­kään teke­mi­sen paris­sa. Joku saat­taa löy­tää uusia ystä­viä ja tut­ta­via. Moni kokee myös pää­se­vän­sä vai­kut­ta­maan asioi­hin eri­lais­ten yhdis­tys­ten kautta.

Nykyi­sin puhu­taan pal­jon teko­ä­lys­tä ja sen tuo­mis­ta mah­dol­li­suuk­sis­ta eri aloil­la. Se voi aut­taa vaik­ka­pa paran­ta­maan ter­vey­den­huol­toa, lii­ken­net­tä ja logis­tiik­kaa, kehit­tä­mään uusia mate­ri­aa­le­ja ja lääk­kei­tä. Myös eri­lais­ten sää‑, ilmasto‑, ja talous­en­nus­tei­den laa­ti­mi­nen on sen avul­la entis­tä helpompaa.

Ihmis­kun­nan irvok­kain­ta his­to­rian osaa ovat sodat ja väki­val­tai­set konflik­tit. Pahim­mil­laan niis­sä on hävi­tet­ty laa­jo­ja aluei­ta asu­tuk­si­neen ja ihmisineen.

Kun­ta­liit­to ker­toi maa­lis­kuus­sa, että Suo­men väes­tö­ra­ken­teen rajun muu­tok­sen vuok­si perus­kou­lu­jen oppi­las­mää­rä on las­ke­mas­sa his­to­rial­li­sen voi­mak­kaas­ti. Perus­kou­lus­sa ole­vien mää­rä vähe­nee noin 80 000 hen­ki­löl­lä vuo­teen 2030 mennessä.

Koh­taan omai­set. Jut­te­len hei­dän kans­saan hei­dän rak­kaan­sa elä­mäs­tä ja sii­tä, mil­lai­nen hän on ollut per­soo­nal­taan ja mit­kä asiat ovat olleet hänel­le tär­kei­tä. Poh­dim­me siu­nauk­sen vir­siä ja musiik­ke­ja, jol­lei­vat he niis­tä sovi erik­seen kant­to­rin kanssa.

Olen kuul­lut vii­me viik­koi­na tut­ta­vil­ta­ni usein kom­ment­te­ja sii­tä, että eläm­me kum­mal­lis­ta aikaa, ja ihmet­te­lyä, että miten tämä maa­il­ma on muut­tu­nut lyhyes­sä ajas­sa niin kum­mal­li­sek­si. Kou­luam­pu­mi­set ja kou­lu­kiusaa­mi­nen, sota Ukrai­nas­sa, val­tion­joh­ta­jien ”trum­pis­mi”, ilmas­to­ka­ta­stro­fi, luon­non moni­muo­toi­suu­den katoa­mi­nen, some-”elämä”, pako­lais­vir­rat – eikä vähäi­sim­pä­nä väes­tön ikään­ty­mi­nen ja syn­ty­vyy­den las­ku ovat muu­ta­mas­sa vuo­des­sa muut­ta­neet aja­tus­maa­il­maam­me kovasti.

Koto­na asuu entis­tä huo­no­kun­toi­sem­pia van­huk­sia. Epäin­hi­mil­li­ses­tä toi­min­nas­ta kuu­lee esi­merk­ke­jä lähes päi­vit­täin. Van­huk­sia kus­ka­taan kotoa päi­vys­tyk­seen, päi­vys­tyk­ses­tä paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le ja taas takai­sin kotiin. Haja-asu­tusa­luei­den pit­kien mat­ko­jen koti­hoi­dos­sa ja koti­sai­raa­la­toi­min­nas­sa on omat käy­tän­nön rajoit­teen­sa. Hoi­ta­jia on lii­an vähän, koh­taa­mi­seen, läs­nä­oloon ja kär­si­mys­ten lie­vi­tyk­seen ei ole aikaa. Ikäih­mis­ten tur­val­li­suus on järkkynyt.

Hau­ki­pu­taan urhei­lu­kent­tä on ollut perus­kor­jauk­sen tar­pees­sa jo aina­kin pari­kym­men­tä vuot­ta. Jo Hau­ki­pu­taan kun­nal­la oli ken­täl­le kun­nos­tus­suun­ni­tel­ma ja rahoi­tus­kin han­kit­tu­na. Kent­tää ei kui­ten­kaan kun­nos­tet­tu ja sii­hen vara­tut rahat jäi­vät käyt­tä­mät­tä, kun pää­tet­tiin sel­vit­tää koko urhei­lu­ken­tän siir­tä­mis­tä Torpanmäkeen.

”Ylös­nouse­mi­sen päi­vä! Viet­tä­kääm­me kir­kas­ta rie­mu­juh­laa ja syleil­kääm­me toi­nen tois­tam­me! Vel­jet, sano­kaam­me vihol­li­sil­lem­me­kin: Anta­kaam­me kaik­ki ylös­nouse­mi­sen täh­den anteek­si ja näin lau­la­kaam­me: Kris­tus nousi kuol­leis­ta, kuo­le­mal­la kuo­le­man voit­ti ja hau­dois­sa ole­vil­le elä­män antoi.” (Pää­siäiss­ti­kii­rois­ta)

Poh­de on pyy­tä­nyt kun­nil­ta, jär­jes­töil­tä ja maa­kun­nan asuk­kail­ta palau­tet­ta hyvin­voin­ti­suun­ni­tel­mas­ta 7.2.–12.3.2024. Poh­teen alue­val­tuus­to käsit­te­lee ja hyväk­syy hyvin­voin­ti­suun­ni­tel­man huh­ti­kuus­sa. Toi­vot­ta­vas­ti mah­dol­li­sim­man monet kun­nat, kun­tien asuk­kaat ja jär­jes­töt ovat otta­neet kan­taa suunnitelmaan.

Pel­ko ja ilo. Arve­len, että nämä kak­si tun­net­ta ovat meil­le kai­kil­le tut­tu­ja. Voi olla, että ne ovat itse asias­sa monen aikam­me ihmi­sen perus­tun­to­ja? Ne eivät sul­je toi­si­aan pois. Ihmi­nen, joka kokee jois­ta­kin asiois­ta iloa ja rie­mua, voi hyvin­kin saman­ai­kai­ses­ti tun­tea perus­tel­lus­ti pel­koa jois­ta­kin muis­ta asioista.