Kuvit­te­le, ettei ole radio­ta, tele­vi­sio­ta, ei tule leh­tiä, puhu­mat­ta­kaan kän­ny­käs­tä ja inter­ne­tis­tä. Mis­tä saat tie­toa edes pai­kal­li­sis­ta asiois­ta? Tämä oli tilan­ne vie­lä pari­sa­taa vuot­ta sit­ten. Kos­ka sii­hen aikaan ihmi­set kävi­vät aika sään­nöl­li­ses­ti kir­kos­sa, oli itses­tään sel­vää, että tär­keis­tä asiois­ta kuu­lu­tet­tiin kir­kos­sa. Kan­sa kerään­tyi kirk­koon kuu­le­maan Juma­lan sanaa sekä tie­do­tuk­sia, jot­ka pap­pi luki kir­kon­me­no­jen yhtey­des­sä. Olen tähän men­nes­sä kerän­nyt tois­ta­kym­men­tä kuu­lu­tus­ta Alak(i)imingin kirk­koon 1780-luvul­ta pit­käl­le 1800-luvul­le. Nuo kuu­lu­tuk­set ovat samal­la his­to­rial­li­sia doku­ment­te­ja sen ajan tär­keis­tä asiois­ta. Käsit­te­len täs­sä artik­ke­lis­sa lähin­nä 1700-luvun lop­pu­puo­lel­ta ole­via kih­la­kun­nan kuulutuksia.