Taas on se aika, että tei­tä ja katu­ja har­ja­taan. Mut­ta, onko har­jaa­jil­ta unoh­tu­nut, että miten työ teh­dään oikein. Pin­nat on kas­tel­ta­va ensin märäk­si, että ei aiheu­te­ta pöly­hait­taa muil­le kul­ki­joil­le ja ympä­ris­töl­le. Eikä niin, että se vesi­tank­ki on koris­tee­na jos­sain tien­pät­käl­lä ja kas­te­lu jää teke­mät­tä, tai pie­ni vesi­li­ru pai­koi­tel­len tien kes­kel­lä. Miten tämä unoh­tuu, vaik­ka sii­tä on toi­to­tet­tu joka kevät. Pölys­tä kär­si­vät niin ihmi­set kun luon­to­kin. Jär­keä tähän tou­huun kai­va­taan Iissäkin.

Jää­kiek­ko­lii­ga on mitel­ty­nä mita­li­pe­li­vai­hee­seen mie­len­kiin­toi­sis­sa mer­keis­sä. Pikku(paikkojen) poru­kat pär­jää­vät kulu­va­na kevää­nä, kun jät­ti­läi­set ovat pudon­neet pelis­tä kuin “eno venees­tä”. Kuka­pa oli­si osan­nut ounas­tel­la Sai­paa­kaan semifinaalisakkiin?

Suu­rim­man osan ajas­tam­me me ihmi­set vie­täm­me ns. taval­lis­ta arkie­lä­mää. Lap­suus, nuo­ruus, opis­ke­lut, per­hei­den perus­ta­mi­set, työ­elä­mä ja ikään­ty­mi­nen ovat yksi­löl­li­siä ja vai­kut­ta­vat kokonaisuuteen.

Erään­lai­nen ihmis­koe meil­lä suo­ma­lai­sil­la nyt vuo­ros­sa tupla­vaa­lien muo­dos­sa. Jär­ke­vää toi­min­taa orga­ni­soin­nil­li­ses­ti ja talou­del­li­ses­sa mie­les­sä ehdot­to­mas­ti, mut­ta suo­riu­tuu­ko seka­lai­nen sau­na­kan­sam­me väri­vii­da­kos­sa ja neli­nu­me­roi­sis­sa­kin koo­deis­sa? Mie­len­kiin­nol­la niin tulos- kuin hyl­käys­pro­sent­te­ja seuraillen. 

Kevään var­ma merk­ki Oulus­sa on, kun viran­hal­ti­joi­den nos­ta­ma kes­kus­te­lu kou­lu­ver­kon supis­ta­mi­ses­ta alkaa. Samal­la esiin nouse­vat jo tois­ta­mi­seen yli­opis­ton kes­kus­ta­kam­pus sekä kau­pun­gin veto- ja pito­voi­man vah­vis­ta­mi­nen. Samaan aikaan las­ten ja nuor­ten hyvin­voin­ti vaa­tii huo­mio­ta, sil­lä yhä useam­pi kär­sii ahdis­tuk­ses­ta ja kou­lu­pu­dok­kuus näkyy jo alakouluissa.

Orpon hal­li­tus on muren­ta­nut hyvin­voin­ti­val­tio­tam­me koh­ta­lok­kaal­la taval­la. Kehi­tys ole enää oikeu­den­mu­kai­nen eikä tuo­ta sääs­tö­jä pit­käl­lä aika­vä­lil­lä. Hyvin­voin­tia­lueil­la ei ole vero­tusoi­keut­ta, mut­ta kun­nil­la on. Sik­si kun­nil­la on parem­mat mah­dol­li­suu­det teh­dä entis­tä enem­män ennal­taeh­käi­se­vää työ­tä hyvin­voin­nin edistämiseksi.