Taas on se aika, että tei­tä ja katu­ja har­ja­taan. Mut­ta, onko har­jaa­jil­ta unoh­tu­nut, että miten työ teh­dään oikein. Pin­nat on kas­tel­ta­va ensin märäk­si, että ei aiheu­te­ta pöly­hait­taa muil­le kul­ki­joil­le ja ympä­ris­töl­le. Eikä niin, että se vesi­tank­ki on koris­tee­na jos­sain tien­pät­käl­lä ja kas­te­lu jää teke­mät­tä, tai pie­ni vesi­li­ru pai­koi­tel­len tien kes­kel­lä. Miten tämä unoh­tuu, vaik­ka sii­tä on toi­to­tet­tu joka kevät. Pölys­tä kär­si­vät niin ihmi­set kun luon­to­kin. Jär­keä tähän tou­huun kai­va­taan Iissäkin.

Jää­kiek­ko­lii­ga on mitel­ty­nä mita­li­pe­li­vai­hee­seen mie­len­kiin­toi­sis­sa mer­keis­sä. Pikku(paikkojen) poru­kat pär­jää­vät kulu­va­na kevää­nä, kun jät­ti­läi­set ovat pudon­neet pelis­tä kuin “eno venees­tä”. Kuka­pa oli­si osan­nut ounas­tel­la Sai­paa­kaan semifinaalisakkiin?

Suu­rim­man osan ajas­tam­me me ihmi­set vie­täm­me ns. taval­lis­ta arkie­lä­mää. Lap­suus, nuo­ruus, opis­ke­lut, per­hei­den perus­ta­mi­set, työ­elä­mä ja ikään­ty­mi­nen ovat yksi­löl­li­siä ja vai­kut­ta­vat kokonaisuuteen.