Tätä aikaa
Meillä jokaisella on oman elämänsä tarina. Miten suuri osa siitä on itsemme kirjoittamaa ja miten pajon ns. kohtalon sanelemaa, se jäänee arvattavaksi.
Lue lisääMeillä jokaisella on oman elämänsä tarina. Miten suuri osa siitä on itsemme kirjoittamaa ja miten pajon ns. kohtalon sanelemaa, se jäänee arvattavaksi.
Lue lisääOletko jouluttaja (niin kuin minä) ja valmistaudut hyvissä ajoin joulun tuloon laittamalla ensin jouluvaloja ulos säiden pimetessä ja sitten koristeita joulukuun lähestyessä myös sisälle… Kynttilöitähän aletaan polttaa jo syyskuussa! Samalla kuuntelet jouluradiota ja hifistelet kodin hämyisää joulutunnelmaa kynttilän valossa glögiä juoden.
Lue lisääMitä olisi maailma ilman vesiä ja viidakoita?, Antakaa niiden olla, ah, antakaa vesien olla ja vaalikaa viidakoita. Eläkööt vedet aina ja eläkööt ruohot pitkin erämaita ja soita. (Gerald Manley Hopkins, 1844–1889)
Lue lisääViitaten 16.9. Rantapohjassa olleeseen tekstariin: Voiko Teatterikuopalla järjestää esityksiä niin, että voisi lippuja ostaa myös ovelta? Pääsisi netittömätkin nauttimaan hyvistä esityksistä. Nimimerkillä Netitön.
Lue lisää“Usko, toivo ja rakkaus – mutta suurin niistä on rakkaus”, kuuluu tunnettu sananparsi. Usko tulevaisuuteen ja toivo paremmasta kantavat huomiseen, mutta miten ne liittyvät kunnan päätöksentekoon?
Kävin Haukiputaan terveyskeskuksessa hakemassa rokotteen influenssaa vastaan. Olihan loistavaa palvelua. Kiitos molemmille hoitajille niin rokotuksen hoidosta, mikä hoitui todella ammattimaisesti ja lyhyestä keskusteluhetkestä. Nopeaa ja hyvää palvelua mutta hoitajien arkea kuormittaa jatkuva asioiden ja vaatimusten lisääminen ja henkilöstöpula. Hoitajat ovat empaattisin työyhteisö mitä maa päällään kantaa ja siksi he eivät turhasta valita vaikka syytä varmasti olisi. Minä vielä kiitän nöyrästi teitä hoitajia. Kiitos.
Tämän viikon lauantaina 1.11. on pyhäinpäivä. Päivä, jolloin kynttilät syttyvät hautausmailla.
Tämä on ensimmäinen Rantapohjan kolumnini kevään kuntavaalien jälkeen.
Haapajärven päässä oleva suo on ollut hyvä karpalosuo vuosikymmenet. Tänä syksynä suo oli täyttynyt vedellä ja paikoin siellä oli jopa vaarallista kulkea. Karpaloitakin löytyi enää hyvin vähän. Eiköhän hulevesille olisi löytynyt jostakin reitti, laskea vedet Kiiminkijokeen.
Kirkkorannan tuuli ei tunne budjettikohtia. Se kulkee kylästä toiseen, aivan kuten yhteisöllisyys.
Ensi sunnuntaina ”Usko ja epäusko” on kirkkovuoden aiheena. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen kristityn sydämessä. Meidän jokaisen elämässä on toisinaan hetkiä, jolloin usko tuntuu selkeältä, vahvalta ja kantavalta. Silloin luottamus Jumalaan on kuin vakaa kallio, jolla astella turvallisesti.
Osalla Iin kunnan sivistyspuolen henkilöstöä ovat muutosneuvottelut=yt-neuvottelut kiivaasti nyt käynnissä. Nämä koskevat mm. perhepäivähoitajia, koulunkäynnin ohjaajia, lastenhoitajia ja avustajia päiväkodeissa. Mutta koko Iin kunnanvaltuusto lähti valtuustoseminaariin ensin Helsinkiin kolmeksi päiväksi ja kohta perään Rovaniemelle kahdeksi päiväksi. Siellä on reissattu, yövytty, syöty ja juotu kunnan rahoilla. Matkat, hotellit, ruuat ja muut otetaan reilusti Iin kunnan varoista ja lapsia auttavia työntekijöitä vähennetään ja annetaan kenkää.
Oulussa valmistellaan parhaillaan ratkaisuja, jotka koskettavat tuhansien perheiden arkea ja kaupungin tulevaisuutta. Pian päätetään palveluverkosta, siitä, missä lapset saavat opetusta, päiväkoti-ikäiset hoidetaan, mistä lainataan kirjat ja missä nuoriso ja alueiden asukkaat kokoontuvat.
Sotien jälkeen vietettiin kotikylässäni Iin Alarannalla Perämeren ja Iijoen kohtaamispaikassa upealla länteen avautuvalla kilometrien pituisella hiekkarannalla Juhannusyön valvojaisia, johon keräytyi sadoittain juhlijoita.
Omppuja lenkkeilijöille. Lenkkireittini varrella on ollut eräällä postilaatikolla pieni koppa, jossa omppuja. Ja lappu, missä teksti — Ota tästä omppu. Miten ihana ele kanssakulkijoille naapurustossa. KIITOS!
Iijoki näyttäytyy vanhan kunnantalon ja Nätteporin välissä aamuisin usein sumuisen kauniina – iltaisin maisemaa värittävät punaisen ja oranssin kirjavat auringonlaskun värit. Kirkon korkea harja ja kirkkopuiston männyt piirtävät maiseman kuin kauniiksi, vuodenaikojen mukaan vaihtuvaksi tauluksi. Näkymä joelle on iiläisille tärkeä.