Vii­me vuo­sien aika­na on tek­no­lo­gias­sa tapah­tu­nut niin hui­maa kehi­tys­tä, että se hei­kom­paa hir­vit­tää. Kaik­ki­ne lon­ke­roi­neen se kie­tou­tuu mei­dän kaik­kien joka­päi­väi­seen elä­määm­me ja ellem­me pysy muka­na, olem­me het­ken kulut­tua ulko­na kuin lumiukot.

On tul­lut käy­tyä ja vähän myy­tyä­kin van­haa ja käy­tet­tyä pik­ku­ta­va­raa. Käy­te­tyn tava­ran yrit­tä­jä vas­taa toi­min­nas­sa muun muas­sa sii­tä, että tava­raa ei varas­te­ta. Näin aina­kin ole­te­taan. Käy­tän­nös­sä ei aina näin ole.

Tie­sit­hän, että Kali­meen­jo­ki on mää­ri­tel­ty arvok­kaak­si pien­ve­sis­tök­si? Kovin eri­kois­ta on Oulun kau­pun­gin suh­tau­tu­mi­nen arvok­kaa­seen luo­non­va­rai­seen jokeen! Kali­meen­jo­ki oli aikoi­naan hyvä joki, jos­ta me kylä­läi­set saim­me jopa har­ria. Vesi ei ole enää kesäi­sin edes pesu­ve­dek­si kel­paa­vaa, eivät­kä ne vähäi­set kalat mais­tu muul­le kuin mudalle

Joku ruot­sa­lai­nen ja suo­ma­lai­nen yli-inno­kas aktii­vi hyök­kä­si puna­maa­lil­la Edus­kun­ta­ta­lon pyl­väi­tä vas­taan. Töh­ri­jät julis­ti­vat ole­van­sa ilmas­toa­sial­la. Epä­sel­väk­si jäi, mik­si tem­paus, miten se voi aut­taa ilmas­toa. Töh­ri­mi­nen tuo­mit­tiin laa­jas­ti ja lähes yksi­mie­li­ses­ti. Muka­na oli elo­ka­pi­nal­li­sia, liik­keen lak­kaut­ta­mi­nen­kin sai suu­ren suosion.

Orpon hal­li­tus aikoo jät­tää uuden vesi­huol­to­lain niin löpe­rök­si, että perä­ti 49 % omis­tuso­suu­den kun­nal­li­sis­ta vesi­lai­tok­sis­ta voi­si myy­dä kan­sain­vä­li­sil­le sijoit­ta­jil­le. Laki­luon­nos on saa­nut tyr­mää­vän palaut­teen hyväs­tä syystä.

Kyl­lä on Suo­men van­hus­ten­hoi­to suu­rel­ta osal­ta jär­kyt­tä­vän huo­nol­la tasol­la. Koto­na usein itse­kin sai­raat, kuo­le­man­vä­sy­neet van­huk­set hoi­ta­vat sai­rai­ta, jopa väki­val­tai­sia puo­li­soi­taan. Usein hoi­to­pai­kat on lope­tet­tu ja pal­jon sai­rai­ta van­huk­sia jonot­taa hoi­to­paik­koi­hin pää­syä. Jos sat­tuu jon­ne­kin pää­se­mään, niin hei­dät rah­da­taan sato­jen kilo­met­rien pää­hän. Näin var­sin­kin maa­seu­dun van­huk­sil­la, kun kun­nis­sa hoi­to­paik­ko­ja ei juu­ri­kaan ole.

Miguel de Cer­van­te­sin, espan­ja­lai­sen kir­jai­li­jan, klas­sik­ko­ro­maa­nis­sa höy­räh­tä­nyt rita­ri Don Qui­jo­te tais­te­lee tuu­li­myl­ly­jä vas­taan apu­naan uskol­li­nen aseen­kan­ta­ja Sanc­ho Panza. Maam­me hal­li­tus on aloit­ta­mas­sa oman tuu­li­myl­ly­tais­te­lun, jos­sa tari­nan juo­ni ei ole vie­lä aivan val­mis. Kyse on val­tion­va­rain­mi­nis­te­riös­sä suun­nit­teil­la ole­vas­ta val­tion­ta­saus­jär­jes­tel­män uudis­tuk­ses­ta. (Hel­sin­gin Sano­mat 3.10.2024).

Iso läm­min kii­tos teil­le kans­sa­kul­ki­jat, jot­ka autoit­te Noo­raa hänen kaa­tues­saan vii­me tiis­tai­na pyö­rä­tiel­lä Iis­sä ja eri­tyis­kii­tos hänel­le, joka vei autol­la Noo­ran ryh­mä­ko­tiin. Teil­lä on sydän pai­kal­laan; kiitos.