Illin­juok­suis­sa on aina kehut­tu, että nii­jen aika­na ei saja. Elo­kuun ensim­mäi­sen päi­vän juok­suis­sa alet­tiin jo kai­va­ta ees pik­ku sat­teen­rop­paus­ta. Roop­pi­nen hel­le on kiusan­nu ihi­mi­siä ja hik­kout­ta­nu niin, että iso osa arim­mis­ta ei uskal­la ottaa lap­pua rintaan.

Poh­jois-Iin Päk­ki­kan­kaal­la asu­nee­seen Huo­vi­sen per­hee­seen syn­tyi elo­kuun alus­sa vuon­na 1925 poi­ka, joka sai kas­tees­sa nimek­seen Mart­ti. Mar­tin jäl­keen lap­sia syn­tyi vie­lä kuusi lisää, joten pojan – kuten niin monen muun­kin tuon ajan lap­sen – kou­lun­käyn­ti päät­tyi jo vii­den Poh­jois-Iin kou­lul­la suo­ri­te­tun kan­sa­kou­lu­vuo­den jäl­keen. Tär­keäm­pää oli pääs­tä työ­hön, jon­ka ansioil­la pys­tyi omal­ta osal­taan aut­ta­maan per­heen toi­meen­tu­los­sa. Niin­pä Mart­ti Huo­vi­nen­kin aloit­ti jo kol­men­tois­ta ikäi­se­nä työt Iijoen uitos­sa ylösottajana.