Kyl­lä oli Käy­rän urhei­le­va suku aikoi­naan kau­kaa vii­sas, kun antoi aloit­ta­mal­leen juok­su­ta­pah­tu­mal­le yti­mek­kään nimen Illin­juok­sut. Nyky­ään on jos min­kä­lais­ta tapah­tu­maa, jois­sa juos­taan, mut­ta hää­tyy olla kie­li­pää­tä, että tun­nis­taa mis­tä on kysy­mys. Ei oo juok­si­joi­ta, vaan Run­ne­rei­ta, on Trail Runia, Park Runia ja mitä lie­kään uuvek­si asiak­si luul­tua jut­tua. Trail Run tar­kot­taa polo­ku­juok­sua. Se ei oo uusi asia, Illin­juok­sut­kin oli pit­kän aikaa polo­ku­juok­sua kapioil­la uril­la. Polo­ku­juok­su on vana­ha tur­ku­lai­nen kek­sin­tö. Pent­ti Viher­luo­to lau­le­li jo heti sovan jälä­keen 1945: “Pie­ni pol­ku met­sän hal­ki vie” innos­taen polul­le myös Erk­ki Junk­ka­ri­sen, Mat­ti Lou­hi­vuo­ren ja Tei­jo Joutselankin.

Pelas­tus­lai­tos sai tiis­tai­na hie­man ennen kel­lo kah­ta ilta­päi­väl­lä pelas­tus­teh­tä­vän Iijoel­le, joka kos­ki ihmis­ten pelas­ta­mis­ta vedes­tä. Iijoen ran­nal­la ole­vat sivul­li­set oli­vat huo­man­neet tyh­jän alu­mii­ni­ve­neen joel­la ja onnis­tu­neet vetä­mään veden varaan jou­tu­neen mie­hen rannalle.