Uljas julk­kis Ukko-Pek­ka kävi kyläs­sä

Jykevä Ukko-Pekka veti perässään kaikkiaan kymmentä vaunua, joista matkustajien käytössä oli neljä. Lisäksi matkassa olivat muun muassa henkilökunnan keittiö- ja generaattorivaunut sekä postivaunu, jossa saattoi kuljettaa esimerkiksi lastenrattaita.

Vii­me kes­ki­viik­ko­aa­mu­na täyt­tyi yleen­sä niin hylät­ty ja apea Iin rau­ta­tie­a­se­ma het­kek­si hen­kiin. Väkeä tun­gek­si kuin vuo­si­kym­me­niä sit­ten, kame­rat ja kän­ny­kät oli viri­tet­ty kuvaus­val­miu­teen ja kat­seet kään­tyi­vät Oulun suun­nas­ta tule­vil­le rai­teil­le.

Koh­ta ase­mal­le liu­kui­kin seit­sen­kymp­pi­nen höy­ry­ve­tu­ri mus­tat kyl­jet kiil­täen. Majes­teet­ti­sen jyh­keä vetu­ri komei­ne vau­nui­neen pysäh­tyi jar­rut kirs­kuen kerää­mään sisuk­siin­sa lisää mat­kus­ta­jia.

Par­haat pai­kat eli salon­ki- ja kah­vi­la­vau­nut oli­vat täyt­ty­neet jo Oulus­sa, joten Iis­tä kyy­tiin nous­seet mat­kus­ta­jat sai­vat haes­kel­la baa­ri­vau­nun vii­mei­siä vapai­ta paik­ko­ja sekä etsiy­tyä päi­vä­vau­nuun, jos­ta tilaa vie­lä hie­man hel­pom­min löy­tyi.

Lähes­kään kaik­ki ase­mal­la odo­tel­leet eivät kui­ten­kaan junaan nous­seet, vaan monil­le riit­ti sen näke­mi­nen sekä kuviin ikuis­ta­mi­nen. Ran­ta­poh­jas­sa jul­kais­tiin aiem­min video Ukko-Pekan mat­kas­ta.

Baa­ri­vau­nun myyn­ti­tis­ki ammot­ti tyh­jyyt­tään, mut­ta vie­rei­ses­sä kah­vi­la­vau­nus­sa kävi kaup­pa kuin sii­maa.

Muka­na koko mat­kan

Baa­ri­vau­nun, jos­sa tosin ei mitään tar­joil­tu, nurk­ka­pöy­tään istah­ti Iis­tä mukaan tul­lut pari­val­jak­ko Kari Wiik lap­sen­lap­sen­sa Sen­ja Wii­kin kans­sa. Jo entuu­des­taan pöy­dän ääres­sä seu­rai­li­vat mat­kan­te­koa Oulus­ta junaan nous­seet nuo­ru­kai­set Ben­ja­mi Pie­ti­käi­nen ja Robert Gra­nat. Kaik­ki nel­jä aikoi­vat junan mat­kas­sa käy­dä Haa­pa­ran­nas­sa asti, kun kyy­tiin ker­ran­kin oli mah­dol­li­suus.

Junan hen­gen mukai­ses­ti ryh­tyi­vät Wii­kit kulut­ta­maan mat­kus­tusai­kaa lät­ki­mäl­lä kort­tia, sil­lä Sen­jan repus­ta ilmaan­tui­vat mat­kan hen­keen sopi­vas­ti Pek­ka -peli­kor­tit, jot­ka kek­sin­tö­nä ovat Ukko-Pek­ka -vetu­ria­kin van­hem­mat.

Mat­kus­tus­ta­paan sopi­vas­ti oli kai­kil­la nel­jäl­lä muka­na myös omat eväät, kuten juna­mat­kus­ta­jil­la höy­ry­ve­tu­rien kul­ta-aikoi­na­kin tapa­si olla.

Sen­ja Wiik pää­si juna­mat­kal­le yhdes­sä pap­pan­sa Kari Wii­kin kans­sa, ja aika kului muka­vas­ti Pek­ka-kort­ti­pe­lin mer­keis­sä. Oulu­lais­nuo­ru­kai­set Ben­ja­mi ja Robert oli­vat puo­les­taan reis­sus­sa kes­ke­nään ja aikoi­vat naut­tia mat­kas­ta koko rahan edes­tä, eli Haa­pa­ran­nal­le saak­ka ja takai­sin.

Vet­tä ja kivi­hiil­tä kuluu

Höy­ry­ju­nan mat­ka Simon ja Kemin kaut­ta Haa­pa­ran­taan sujui suun­ni­tel­mien mukaan ja var­sin suk­ke­las­ti, mut­ta paluu­mat­kal­la oli ennen Simoa pidet­tä­vä aika­tau­luun­kin mer­kit­ty tau­ko, jon­ka aika­na vetu­riin lisät­tiin vet­tä.

Sekä vet­tä että kivi­hiil­tä Ukko-Pekan mat­ka­tes­sa kuluu­kin mel­koi­set mää­rät, sil­lä kok­sia palaa noin 1,5 ton­nia sadal­la kilo­met­ril­lä, ja samal­la mat­kal­la vet­tä ehtii höy­rys­tyä 10 000 lit­raa. Mas­sii­vi­nen vetu­ri pai­naa 155 ton­nia, ja sen veto­pyö­rät­kin ovat hal­kai­si­jal­taan liki kak­si­met­ri­siä.

Ukko-Pek­ka 1009 on tyy­pil­tään ras­kas pika­ju­na­ve­tu­ri, ja se on raken­net­tu vuon­na 1948. Vetu­rei­ta raken­net­tiin Loko­mon teh­tail­la Tam­pe­reel­la kaik­ki­aan 22 vuo­sien 1937 ja -57 väli­se­nä aika­na, ja ne oli­vat tär­keim­piä pika­ju­nien vetä­jiä aina 1960 -luvun alku­puo­lel­le asti, kun­nes die­sel­ve­tu­rien yleis­ty­mi­nen syr­jäyt­ti ne. Nykyi­sin vetu­rei­ta on käyt­tö­kun­nos­sa enää kak­si, jois­ta toi­sen omis­taa VR.

1009 kun­nos­tet­tiin Piek­sä­mäen van­hal­la vetu­ri­tal­lil­la, ja se hyväk­syt­tiin uudel­leen rau­ta­tie­lii­ken­tee­seen vuon­na 1993. Junan vau­nut puo­les­taan kun­nos­tet­tiin Englan­nis­sa.

Vetu­rin vah­vat veto­pyö­rät sai­vat kyy­tiä, kun juna mat­ka­si tuki­koh­das­taan Kou­vo­las­ta Turun kaut­ta Ouluun ja Haa­pa­ran­taan saak­ka sekä Kajaa­nin ja Kon­tio­mäen kaut­ta takai­sin koti­kon­nuil­leen. Lisäk­si monil­la seu­duin suo­ri­tet­tiin mat­kan yhtey­des­sä myös lyhyem­piä ajo­ja.

Ukko-Pek­ka kul­kee tal­koil­la

Nykyi­sin höy­ry­ju­nan mark­ki­noin­nis­ta ja toi­min­nas­ta vas­taa Höy­ry­ve­tu­ri­mat­kat 1009 Oy. Yhtiös­sä ei ole pal­kat­tu­ja työn­te­ki­jöi­tä, vaan kaik­ki toi­min­ta toteu­te­taan tal­koil­la. Yhtiön ainoa tulon­läh­de ovat mat­ka­lip­pu­tu­lot, joi­den tuot­to menee kalus­ton kun­nos­sa­pi­toon sekä tila­vuo­kriin ja mui­hin juok­se­viin kului­hin.

Yhtiön lii­ken­ne­pääl­lik­kö Mar­ko Hakan­pää oli­kin erit­täin tyy­ty­väi­nen suo­sioon, jota Ukko-Pek­ka muun muas­sa Oulun seu­dul­la naut­ti.

- Tätä mat­kaa on suun­ni­tel­tu tam­mi­kuus­ta asti. Tuki­koh­tam­me on Kou­vo­las­sa, mis­tä aje­lim­me ensin Turun seu­del­le ja sit­ten tän­ne poh­joi­seen. Oulus­ta suun­taam­me Kajaa­nin ja Kon­tio­mäen kaut­ta takai­sin Kou­vo­laan, ja mat­kal­la ollaan kaik­ki­aan yksi­tois­ta päi­vää, ker­toi Hakan­pää, joka mat­kal­la toi­mi myös vetu­rin­kul­jet­ta­ja­na.

Polt­toai­neen suu­ren mene­kin vuok­si yhtä pit­kiä reis­su­ja ei junal­la ole aiem­min teh­ty, ja Hakan­pää oli eri­tyi­sen mie­lis­sään sii­tä, että mat­kus­ta­jat­kin junan löy­si­vät.

Ukko-Pekan koti­mat­ka ei suju­nut aivan yhtä lep­poi­sis­sa mer­keis­sä, sil­lä Ylä-Savos­sa sen jäl­jil­tä syt­tyi kol­me maas­to­pa­loa, jot­ka ilmei­ses­ti sai­vat alkun­sa junan jar­ruis­ta len­tä­neis­tä kipi­nöis­tä.

Junan vetu­ris­sa­kin on mah­dol­li­suus muu­ta­mal­la asiak­kaal­la ker­ral­laan mat­kus­taa ilmoit­tau­tu­mal­la sii­hen etu­kä­teen. Kovin pie­nil­le lap­sil­le vetu­ri­kyy­ti ei kui­ten­kaan mete­lin ja epä­mu­ka­vuu­den vuok­si sovel­lu.