Suku­tut­ki­mus: Iin Pirt­ti­tör­män Poril­ta ja Nis­ka­las­ta Amerikkaan

Iita Nis­ka­la läk­si Iin Pirt­ti­tör­mäl­tä Ame­ri­kan maa­han 18-vuo­ti­aa­na, mat­kus­ti Liver­poo­liin mis­sä astui Bri­tan­nic ‑lai­vaan, jol­la ei täl­lä ker­taa ollut kuin kak­si muu­ta suo­ma­lais­ta mat­kus­ta­jaa, ja saa­pui New Yor­kiin hei­nä­kuun 27. päi­vä­nä 1894. Mat­kus­ta­ja­luet­te­los­sa amma­tik­seen on mer­kit­ty­nä ”keh­rää­jä”. Iita-nimi muok­kau­tui heti hel­pom­min pai­kal­li­seen suu­hun sovel­tu­vak­si Ida-nimek­si, joka Ame­ri­kas­sa lausu­taan tie­ten­kin ”Aida”.

Iitan van­hem­mat oli­vat Ant­ti Mar­tin­poi­ka Pori, syn­ty­nyt Porin talos­sa 14.3.1826 ja Anna Pekan­tyt­tö Saa­re­la, syn­ty­nyt Yli­maa­lis­maan talos­sa 5.1.1836. Iital­la oli kak­si sisa­rus­ta, Kree­ta Antin­ty­tär Pori (myöh. Klee­mo­la ) synt. 19.10. 1865 sekä Heik­ki Antin­poi­ka Pori ( myöh. Klee­mo­la ) synt 11.7. 1869.

Idan ensim­mäi­ses­tä työ- tai asuin­pai­kas­ta Ame­ri­kas­sa ei ole löy­ty­nyt mer­kin­tö­jä. Ilmei­ses­ti Ida aikoi jää­dä suo­raan jon­ne­kin New Yor­kiin, kos­ka hänen mää­rän­pään­sä oli ollut alus­ta asti juu­ri New York. On siis toden­nä­köis­tä, että hän aloit­ti työt pal­ve­li­ja­na ja ehkä val­mis­ti myös töik­seen puku­ja asues­saan jos­sa­kin per­hees­sä Man­hat­ta­nil­la. Pian aset­tu­mi­sen­sa jäl­keen hän tapa­si nuo­ren mie­hen, Abra­ha­min, joka työs­ken­te­li tuo­hon aikaan tar­joi­li­ja­na jos­sa­kin ravin­to­las­sa Man­hat­ta­nil­la New Yorkissa.

Seu­rus­te­lun alku­vai­hees­sa, vuon­na 1896, Ida tuli ras­kaak­si ja niin­pä Idal­le ja Abra­ha­mil­le syn­tyi poi­ka, joka sai nimen Isaac ja suku­ni­men­sä isän­sä mukaan. Poi­ka kui­ten­kin kuo­li 3 kuu­kau­den ikäi­se­nä sama­na vuon­na. He asui­vat tuol­loin edel­leen vuo­kra­lai­si­na Man­hat­ta­nil­la samas­sa ker­ros­ta­los­sa 48 3rd Stree­til­lä. Niin Abra­ham jat­koi työ­tään tar­joi­li­ja­na, ja Ida ompe­li vaat­tei­ta asiak­kail­len­sa ja vuo­det vierivät.

Ida tuli jäl­leen ras­kaak­si ja syn­nyt­ti pojan, jol­le annet­tiin nimek­si Har­ry. Har­ry syn­tyi elo­kuun 20. päi­vä 1900. Pojan syn­ty­mä­to­dis­tuk­ses­sa van­hem­pan­sa ovat vie­lä omil­la suku­ni­mil­lään, Ida on edel­leen Nis­ka­la, vaik­ka­kin jo aikai­sem­min sama­na vuon­na väes­tö­luet­te­los­sa he ovat mai­ni­tut avio­pa­rik­si, siis mie­hek­si ja vai­mok­si ja jo vuo­den ver­ran avio­lii­tos­sa elä­neik­si. Ilmei­ses­ti­kin alu­eel­la kier­tä­vä hen­ki­kir­joit­ta­ja oli huo­man­nut­kin pai­kal­le tul­tu­aan kesä­kuun 6. päi­vä­nä 1900, että paris­kun­ta odot­ti las­ta ja Idan ja Abra­ha­min oli näin ehkä parem­pi ilmoit­taa ole­van­sa nai­mi­sis­sa tai aiko­van­sa pian men­nä naimisiin.

Idal­le ras­kaus oli ilmei­ses­ti vai­kea, kos­ka hänen työt­tö­myy­ten­sä kes­tok­si tuo­na vuon­na on Cen­sus-luet­te­loon mer­kit­ty 6 kuu­kaut­ta, eli hän ei ollut pys­ty­nyt teke­mään var­si­nai­sia töi­tään koko vuon­na. Syn­ny­tyk­seen oli tuos­sa vai­hees­sa aikaa rei­lu kak­si kuukautta.

Pojal­le anne­tus­ta nimes­tä pää­tel­len suu­rin vai­ku­tus nimen annos­sa oli Idan mie­li­pi­teel­lä, eihän hän ollut ehkä täy­sin pereh­ty­nyt vie­lä avio­mie­hen­sä puo­lel­ta myö­hem­min tär­keik­si osoit­tau­tu­viin tiuk­koi­hin perin­tei­siin ja tapoi­hin. Sii­tä lisää myö­hem­min tekstissä.

Arki jat­kui pojan syn­ty­män jäl­keen ja Ida hoi­te­li koti­aan ja per­het­tään, Abra­ham työs­ken­te­li baa­ri­mik­ko­na ravin­to­las­sa, ja poi­ka kas­voi. Ilmei­ses­ti arki ei ollut kui­ten­kaan hel­poim­mas­ta pääs­tä, kun Ida tie­ten­kin koet­ti samal­la työs­ken­nel­lä puku­jen val­mis­ta­ja­na, ja Abra­ham teki pit­kiä vuo­ro­ja ravin­to­las­sa. Niin­pä työ­taak­kaan­sa hel­pot­taak­seen Ida kut­sui iso­sis­kon­sa Kree­tan avuk­seen huo­leh­ti­maan Har­rys­ta ja aut­te­le­maan kotitöissä.

Siis­pä Kree­ta Nis­ka­la, joka tuol­loin oli jo otta­nut vel­jen­sä kans­sa suku­ni­mek­seen Klee­mo­la, pak­ka­si pik­kusis­kon­sa pyyn­nös­tä kap­säk­kin­sä ja läk­si New Yor­kiin aut­ta­maan Iitaa. Kree­ta saa­pui New Yor­kiin 6. huh­ti­kuu­ta 1902 ja ehti juu­ri para­hik­si sis­kon­sa avuk­si hoi­ta­maan rei­lun vuo­den ikäis­tä Har­ry-poi­kaa, ja näin Ida ja Abra­ham sai­vat hen­gäh­tää hie­man ja ehti­vät myös­kin suun­nit­te­le­maan tule­vai­suu­ten­sa jat­koa tuos­sa suurkaupungissa.

Voi olla, että Iin Pirt­ti­tör­mäl­tä suu­rel­la tohi­nal­la juu­ri pai­kal­le tul­leel­la Kree­tal­la oli sanot­ta­va­na pai­na­va iso­sis­kon mie­li­pi­teen­sä jois­ta­kin asiois­ta, ja näin ollen paris­kun­ta päät­ti­kin – noin vuo­den ver­ran asioi­ta mie­tit­ty­ään ja mää­rä­tie­tois­ta Kree­taa kuun­nel­tu­aan – siir­tyä uuteen vai­hee­seen elämässään.

Ida Nis­ka­la ja Abra­ham Sil­ver­man sol­mi­vat avio­lii­ton hel­mi­kuun 18. päi­vä 1904 Man­hat­ta­nil­la, New Yor­kis­sa. Osoit­tee­naan on tuol­loin ollut jo 63. East 4th Street, ja vaik­ka Ida onkin edel­leen mer­kit­ty Ruot­sis­sa syn­ty­neek­si, niin kui­ten­kin isän­sä nime­nä on Antti (Ant­ho­ny) ja äitin­sä nimi on Anna (Annie). Lisäk­si Idan vapi­se­vin käsin sig­nee­raa­ma nimen­sä ”Iita Nis­ka­la” tekee täs­tä avio­liit­to­to­dis­tuk­ses­ta hie­non asia­kir­jan ja todis­teen Idan avio­lii­ton sata­maan pur­jeh­ti­mi­ses­ta ja uudes­ta vai­hees­ta elä­mäs­sään, suku­ni­me­nään Silverman.

Abra­ham Sil­ver­man syn­tyi v. 1871 New Yor­kis­sa ja on moni­lap­si­sen per­heen kes­kim­mäi­nen. Hän löy­si ammat­tin­sa pal­ve­lua­lal­ta kuten niin monet muut­kin hänen suku­lai­sis­taan. Hänen isän­sä tuli Puo­las­ta New Yor­kiin vuon­na 1867 ja äitin­sä saa­pui vuon­na 1869. Ida ja Abra­ham sai­vat olla muka­na per­hees­sä ja suvus­sa, jos­sa oli ja johon oli syn­ty­vä mer­kit­tä­viä menes­ty­jiä ja hei­dän jäl­ke­läi­si­ään Ame­ri­kan mantereella.

Kree­ta Pori/Niskala/Kleemola pala­si takai­sin Suo­meen jon­kun ajan kulut­tua avus­tet­tu­aan Idan ja Abra­ha­min arjen rul­laa­maan ja toi Ame­ri­kan tuliai­si­na muka­naan muun muas­sa kak­si isoa puis­ta ark­kua täyn­nä hie­no­ja vaat­tei­ta ja Ame­ri­kan ihmei­tä ja koru­ja­kin. Nuo arkut ovat edel­leen hyväs­sä kun­nos­sa tal­les­sa suku­lai­sil­la. Kree­ta Klee­mo­la kuo­li Jak­ku­ky­läs­sä vuon­na 1940. Hau­ta­ki­ves­sän­sä on nimi Kree­ta Niskala.

Ehkä Kree­tan anta­mas­ta vih­jees­tä vel­jen­sä Heik­ki osti Klee­mo­lan tilal­len­sa hie­non ame­rik­ka­lai­sen hevos­ve­toi­sen niit­to­ko­neen nimel­tä Milwau­kee. Milwau­kee val­mis­ti ensim­mäi­se­nä ket­ju­vä­lit­tei­sen leik­kuu­te­rän, kun muil­la oli vie­lä ham­mas­ra­tas­vä­li­tys, joka oli pai­na­va. Niit­to­ko­neen sai myös sito­jal­la, joka teki lyh­teet val­miik­si sie­vään jonoon samal­la, kun hevo­nen veti niit­to­ko­net­ta. Sil­lä Heik­ki leik­ka­si vil­jat syk­syl­lä ja piti kal­li­sar­vois­ta vih­reän väris­tä ihme­vem­pe­let­tään hyväs­sä kun­nos­sa: teroit­ti terät jokai­sen kier­rok­sen jäl­keen ja piti pai­kat puhtaina!

Idal­la ja Abra­ha­mil­la jäl­leen muu­ta­ma vuo­si vie­räh­ti, Idal­la koti­töis­sä ja Abra­ha­mil­la ravin­to­la­työn­te­ki­jä­nä, kun­nes taas seu­raa­van hen­ki­kir­joi­tuk­sen aika tuli vuon­na 1910 (Cen­sus 1910), ja sii­nä on mie­len­kiin­toi­nen detal­ji per­heen tie­dois­sa. Pait­si että he asu­vat nyt osoit­tees­sa 145 2nd Ave, niin alku­pe­räi­sen syn­ty­mä­to­dis­tuk­sen mukaan poi­kan­sa nimel­tä Har­ry Sil­ver­man, joka syn­tyi siis edel­li­sen vuo­den 1900 Cen­suk­sen kir­jaa­jan käyn­nin jäl­keen, eikä siis ole mai­nit­tu­na tuos­sa aikai­sem­mas­sa luet­te­los­sa, on vuoden1910 Cen­suk­ses­sa nimel­tään Edward Sil­ver­man. Ilmei­ses­ti poi­kaa alet­tiin kut­sua jos­sa­kin vai­hees­sa Edward ‑nimel­lä ja tuo ”vakiin­tu­nut” nimi halut­tiin mer­kit­tä­vän myös viral­li­siin kir­joi­hin. Mis­sään löy­tä­mäs­sä­ni doku­men­tis­sa ei mai­ni­ta Harrylla/Edwardilla olleen kos­kaan tois­ta nimeä samoin kuin ei myös­kään Abra­ha­mil­la eikä Idal­la­kaan. Aika ylei­nen käy­tän­tö tuo­hon aikaan oli nimi­asiois­sa, että mikä­li syn­ty­mäs­sään ei ollut saa­nut tois­ta nimeä, niin nai­set mones­ti ilmoit­ti­vat toi­sek­si nimek­seen tyt­tö­ni­men­sä ensim­mäi­sen kir­jai­men, eikä muu­ta. Se aut­toi aina­kin erot­ta­maan viral­li­sis­sa yhteyk­sis­sä saman etu­ni­men ja suku­ni­men hal­ti­jat toi­sis­taan useimmiten.

Sil­ver­ma­nien, samoin kuin monien mui­den­kin Puo­las­ta ja sen lähia­lueil­ta saa­pu­nei­den, elä­män­kat­so­mus oli perin­tei­ses­ti ja syväs­ti uskon­nol­li­nen, joten his­to­rial­li­set nimet oli­vat tie­ten­kin aina suo­si­tuim­pia ja käy­te­tyim­piä. Tämä moni­mut­kais­taa huo­mat­ta­vas­ti juu­ri tiet­ty­jen saman­ni­mis­ten hen­ki­löi­den etsi­mis­tä tuos­ta nimien ”hei­nä­suo­vas­ta”. Harryn/Edwardin var­si­nai­nen nimen­muu­tos viral­lis­tet­tiin kui­ten­kin vas­ta vuon­na 1924, jol­loin myös alku­pe­räi­nen Har­ryn syn­ty­mä­to­dis­tus ”kor­vat­tiin” kor­ja­tul­la ver­siol­la, siis Edwar­din syn­ty­mä­to­dis­tuk­sek­si. Nimen­muu­tos­ta ehkä selit­tää myös seik­ka, että Abra­ha­min yksi vel­jis­tä oli nimel­tään Edward ja ehkä Har­ry muis­tut­ti tuo­ta van­haa Edwar­dia joten­kin ja näin vel­jeän­sä kun­nioit­taen Har­rys­ta tuli sit­ten Edward. Van­ha Edward Sil­ver­man kuo­li vuon­na 1931. Iita-nimi taa­sen, muu­tut­tu­aan Idak­si, oli jo val­miik­si ”van­ha” ja perin­tei­nen sopiak­seen suo­raan Sil­ver­ma­nin suvun uskon­va­kau­muk­seen ja traditioihin.

Ida Sil­ver­ma­nil­la (os. Nis­ka­la ) oli myös­kin käly jon­ka nimi oli – yllä­tys yllä­tys – Ida Sil­ver­man, ja joka oli vie­lä kai­ken lisäk­si syn­ty­nyt sama­na vuon­na kuin Ida Sil­ver­man (Nis­ka­la)! Ei aina­kaan yksin­ker­tai­sem­mak­si tee ihmis­koh­ta­lon sel­vit­tä­mis­tä rei­lun sadan vuo­den takaa se, kun jo pel­käs­tään New Yor­kis­sa noi­hin samoi­hin aikoi­hin oli pari­sen sataa Ida Sil­ver­man-nimis­tä nais­ta, ja aika monel­la heis­tä oli vie­lä­pä Abra­ham avio­mie­he­nä! Kui­ten­kin, kai­kek­si onnek­si, Idan käly Ida meni piak­koin nai­mi­siin Alfred Segal­lin kans­sa. Segal­lien lap­sis­ta tytär Frances meni nai­mi­siin Mack Mor­gens­ter­nin kans­sa, joi­den Jay-nimi­ses­tä pojas­ta tuli musiik­ki-alal­la uran­sa teh­nyt kun­nioi­tet­tu ja pit­kä­ai­kai­nen ura­nuur­ta­ja. Hän toi­mi muun muas­sa Warner/Chappel Musicin ja War­ner Bros Publica­tions Inc (tuo­hon aikaan maa­il­man suu­rin musiik­ki­jul­kai­su­yh­tiö ja pai­no­me­dia ‑kon­ser­ni) joh­ta­jis­tos­sa usei­ta vuo­sia sekä lukui­sis­sa muis­sa musiik­kiin ja medi­aan liit­ty­vien yhdis­tys­ten hal­li­tuk­sis­sa. Jay kuo­li vuon­na 2017.

Jayn tytär Fran toi­mi myös musiik­kia­lal­la ja perus­ti muun muas­sa Jazz-musiik­ki­ra­has­ton jos­ta jae­taan sti­pen­de­jä ja pal­kin­to­ja vuo­sit­tain eten­kin Jazz­musiik­kio­pin­to­ja suo­rit­ta­vil­le, menes­ty­vil­le opis­ke­li­joil­le USA:ssa. Fran kuo­li vuon­na 1991. Hei­dät on hau­dat­tu Hol­lywood Hills ‑alu­een hautausmaalle.

Vuo­den 1920 Cen­suk­ses­sa Ida on mer­kit­ty jo Suo­mes­ta kotoi­sin ole­va­na, ja äitin­sä ja isän­sä myös­kin ole­van suo­ma­lai­sia. Ida on edel­leen koti­töil­lä ja Abra­ham kokei­lee välil­lä myyn­ti­mie­hen ammat­tia seka­ta­va­ra­myy­jä­nä, ja poi­kan­sa Edward on töis­sä asun­non­vä­li­tys­fir­mas­sa. He asu­vat vuo­kral­la King­sin kau­pun­gin­osas­sa New Yor­kis­sa osoit­tees­sa 6114 18th Ave. Ida sai USA:n kan­sa­lai­suu­den jos­sa­kin vai­hees­sa vuo­sien 1915–20 välissä.

Cen­sus 1930 näyt­tää, että per­he muut­ti jäl­leen, täl­lä ker­taa takai­sin Man­hat­ta­nil­le New Yor­kin kes­kus­taan, ja Abra­ham on palan­nut takai­sin tar­joi­li­jan töi­hin klu­bi­ra­vin­to­laan oltu­aan lähem­mäs vii­si vuot­ta myyn­ti­mie­he­nä. Edward toi­mii tak­si­kus­ki­na kokeil­tu­aan muu­ta­man vuo­den asun­to­myyn­ti­mie­hen hommia.

Idan amma­tik­si on nyt mer­kit­ty kir­joi­hin­kin ”dress­ma­ker”. He kaik­ki asu­vat vuo­kral­la samas­sa huo­neis­tos­sa 408 West 44 Stree­til­lä. Ida on edel­leen ”koti­töil­lä” ja hän on itse anta­nut per­heen­jä­sen­ten­sä tie­dot kir­jaa­jal­le, kun toi­set ovat olleet töis­sän­sä, pois­sa kotoa.

Vuon­na 1931 huh­ti­kuun 6. päi­vä per­heen isä Abra­ham kuo­li pit­käl­li­sen, yli 3 vuot­ta vai­van­neen tuber­ku­loo­sin seu­rauk­se­na. Hän oli vähän aikaa hoi­det­ta­va­na Rich­mon­dis­sa New Yor­kis­sa sijait­se­vas­sa Sea View Hos­pi­tal ‑sai­raa­las­sa, joka tuo­hon aikaan toi­mi tuber­ku­loo­si­sai­raa­la­na. Suu­ren laman aikaan pit­kät työ­päi­vät ja vuo­ro­työ ihmis­pal­jou­den kes­kel­lä var­maan­kin ede­saut­toi­vat tuol­loin usein kuo­le­maan joh­ta­van tau­din saa­mi­ses­sa. Abra­ham on hau­dat­tu Beth David Ceme­te­ryyn joka sijait­see Elmon­tis­sa, Nas­saun maa­kun­nas­sa New Yor­kis­sa. Vai­mon­sa Ida Sil­ver­man on anta­nut tuol­loin luvat hau­taus­toi­mien suorittamiseen.

1940-luvun alus­sa Ida ja poi­kan­sa Edward muut­ti­vat jäl­leen, nyt New York Cityyn Man­hat­ta­nil­le, 147 Mor­ning­si­de Ave­nuel­le asun­to 1. Edward rekis­te­röi­tiin 1942 WW II sota­jouk­koi­hin ja lomak­kee­seen hän on mer­kin­nyt lähio­mai­sek­seen Idan, joka asuu samas­sa osoit­tees­sa veh­reän puis­ton vie­res­sä. Edward toi­mi edel­leen tak­si­kus­ki­na Comet Cab ‑yhtiöl­le eikä osal­lis­tu­nut itse sotaan ilmei­ses­ti ollen­kaan. Edward Sil­ver­man ei kos­kaan men­nyt nai­mi­siin eikä näin ollen hänel­tä jää­nyt jäl­ki­pol­vea. Asia saat­taa olla yhtey­des­sä hänen ter­vey­den­ti­laan­sa. Edward nimit­täin kuo­li rau­hal­li­ses­ti koto­naan vuon­na 1945 elo­kuun 15. päi­vä­nä 44-vuo­ti­aa­na. Edward on hau­dat­tu Mount Rich­mond Ceme­te­ryyn New Yor­kin Sta­ten Islan­dil­la. Hau­tauk­sen suo­rit­ti hau­taus­toi­mis­to suo­raan ja täs­tä voi­si pää­tel­lä, että Ida-äiti oli tuo­hon aikaan ehkä huo­nom­mas­sa kun­nos­sa ja oli ehkä hoi­det­ta­va­na vähän aikaa jos­sa­kin hoi­to­ko­dis­sa tai paran­to­las­sa. Ida oli hoi­ta­nut poi­kaan­sa tämän koto­na, kun asui naa­pu­ri­huo­neis­tos­sa itse tuo­hon aikaan.

Ida asus­te­li 147 Mor­ning­si­de Ave­nuel­la aina­kin vie­lä vuo­den 1950 Cen­suk­sen mukaan. Hän oli jo 74-vuo­tias tuo­hon aikaan ja oles­ke­li koto­nan­sa viet­täen van­huus­päi­vi­ään. Mie­hen­sä ja poi­kan­sa kuo­le­man jäl­keen hänel­lä­kään ei ollut ketään, joka pitäi­si hänes­tä huol­ta, joten on hyvin toden­nä­köis­tä, että Ida Sil­ver­man kuo­li yksi­näi­se­nä ja hau­dat­tiin kau­pun­gin toi­mes­ta jon­ne­kin ylei­seen hau­taus­maa­han. Sii­hen päät­tyi tämän lin­jan Sil­ver­ma­nien tarina.

Suo­mes­sa Ida Nis­ka­la on julis­tet­tu kuol­leek­si 1.1.1975 var­mas­ti­kin sii­tä syys­tä, että kukaan ei tie­dä mis­sä hän oles­ke­li, ja oli­si­han hän tuo­hon aikaan jo 99 vuot­ta van­ha. Hänen todel­lis­ta kuo­lin­het­ke­ään ei pys­ty vie­lä­kään var­muu­del­la ja hel­pos­ti totea­maan, sil­lä oli­han hän kai­ken lisäk­si USA:n kan­sa­lai­suu­den saa­nut jo kau­an aikaa sit­ten, ja myös­kin ollut nai­mi­sis­sa syn­ty­pe­räi­sen ame­rik­ka­lai­sen kans­sa eikä ilmei­ses­ti­kään ollut pitä­nyt mitään yhteyk­siä Suo­meen sen jäl­keen, kun Kree­ta-sis­kon­sa toi pala­tes­saan ter­vei­set Pirt­ti­tör­män sukulaisille.

Tuon 1950-luvun jäl­kei­sen aika­kau­den tilas­tot eivät ole jul­ki­sia vie­lä, joten seu­raa­vaa suur­ta jul­kis­tus­ta, vuo­den 1960 Cen­sus­ta, jou­du­taan odot­te­le­maan vie­lä jon­kin aikaa, sil­lä sehän on luvat­tu jul­kais­ta­van jo vuon­na 2032! Etsin­tä jat­kuu kui­ten­kin taus­tal­la taukoamatta.

Ida Sil­ver­man mah­dol­li­ses­ti, mui­den näke­mie­ni asia­kir­ja­vas­taa­vuuk­sien perus­teel­la, kuo­li joko vuon­na 1952 tai 1956 New Yor­kis­sa, mut­ta asian var­mis­ta­mi­nen pitäi­si teh­dä pai­kal­li­sis­sa arkis­tois­sa ja kir­jas­tois­sa pai­kan pääl­lä. Mah­dol­li­set hau­taus­maat, mis­sä Ida ehkä lepää, eivät jaa tie­to­jaan säh­kö­pos­til­la tai suo­raan soit­ta­mal­la, eikä ilman päte­vää syy­tä taik­ka ilmai­sek­si. New Yor­kin arkis­to­jen onli­ne-todis­tuk­set yltä­vät vain vuo­teen 1949 saak­ka, joten siel­tä­kään ei tuo­hon hel­pos­ti apu­ja löy­dy tois­tai­sek­si, ellei satu löy­ty­mään ent­husias­tia siel­tä pai­kan pääl­tä. Onnek­si hei­tä innos­tu­nei­ta suku­tut­ki­joi­ta on siel­lä­kin päin joten nuo har­vi­nai­sem­mat detal­jin tähän­kin saak­ka on löy­ty­neet hyvien uusien ystä­vien avus­tuk­sel­la pai­kan päällä.

Ida pysyt­te­li koko ikän­sä New Yor­kis­sa kes­ki­kau­pun­gil­la vaih­taen asuin­paik­kaan­sa vain vii­si ker­taa. Vai­kut­taa sil­tä, että hän halusi­kin, että omai­set Suo­mes­sa eivät hän­tä pai­kal­lis­tai­si ja sii­nä hän on kyl­lä onnis­tu­nut, aina­kin tois­tai­sek­si. Mut­ta etsin­tä jat­kuu, ja jos­sa­kin vai­hees­sa Iita Antin­ty­tär Niskala/Pori/Silverman saa arvoi­sen­sa muis­to­lauseen hau­ta­paik­kan­sa mer­kik­si, aina­kin inter­ne­tis­sä. Lisäk­si on pai­kal­lis­tet­ta­va vie­lä muu­ta­ma muu­kin per­heen­jä­sen, jot­ka ovat ”kadon­neet tietymättömiin”.

Timo Räi­hä

Iita Nis­ka­la on kir­joit­ta­jan äidin isoi­sän serkku.