Irtiot­to arjes­ta – jal­kai­sin Han­gos­ta Nuorgamiin

Yli-Iin ja Oijär­ven väli­sel­lä tiel­lä saat­toi näh­dä vii­me vii­kol­la kak­si nais­ta tal­si­mas­sa rin­kat seläs­sään päät­tä­väi­ses­ti koh­ti poh­jois­ta. Kak­si­kon muo­dos­ta­vat Lii­sa ja Kat­ri, molem­mat läh­töi­sin poh­joi­ses­ta Suo­mes­ta, vaik­ka nykyi­sin ete­läm­pä­nä asu­vat­kin. Pit­kän­puo­lei­sen patik­ka­mat­kan­sa he aloit­ti­vat vap­pu­na Han­gos­ta ja mää­rän­pää­nä on Nuor­gam. Kak­sik­ko siis mat­kaa kävel­len koko Suo­men hal­ki ete­läs­tä poh­joi­seen. Nuor­ga­miin heil­lä on tar­koi­tus pääs­tä hei­nä­kuun lop­pu­puo­lel­la, jos­kin aika­tau­lus­ta voi myös jous­taa. Mat­kan pituus mut­ki­neen on koko­nai­suu­des­saan hie­man yli 1500 kilometriä.

– Minul­la on jo pari vuot­ta ollut mie­len pääl­lä, että jokin tämän­het­ki­seen elä­män­ti­lan­tee­seen sopi­va irtiot­to pitäi­si teh­dä, ja Lii­sa­han oli heti val­mis mukaan, Kat­ri kertoo.

Ouluun saa­vut­tu­aan kak­sik­ko suun­ta­si Yli-Iihin sekä siel­tä Tan­ni­lan kaut­ta Oijär­vel­le, kos­ka Lii­san iso­tä­ti Olga Yrjä­nä, myö­hem­min Roi­vai­nen, on ollut aikoi­naan Tan­ni­lan kou­lus­sa opet­ta­ja­na. Kylä­kin siis kiin­nos­ti, ja sivu­tei­tä nai­set muu­toin­kin mah­dol­li­suuk­sien mukaan suo­si­vat muka­vam­man käve­ly­alus­tan ja hil­jai­sem­man lii­ken­teen vuoksi.

Päi­väs­sä aske­lia ker­tyy kum­mal­le­kin kes­ki­mää­rin rei­lut vii­si­kym­men­tä­tu­hat­ta kes­ki­mää­räi­sen päi­vä­mat­kan olles­sa pituu­del­taan 26 kilo­met­riä. Lepo­päi­viä­kin välil­lä pidetään.

– Ystä­vien luo­na olem­me yöpy­neet ja pitä­neet vapaa­päi­viä käve­le­mi­ses­tä, ja ker­ran olem­me vii­py­neet lei­rin­tä­alu­eel­la mökis­sä pari päi­vää. Muu­toin yövym­me teltassa.

Reit­tin­sä käve­li­jät ovat suun­ni­tel­leet sen mukaan, että kaup­paan pää­see riit­tä­vän usein ruo­an hakuun. Kun kaik­ki eväät­kin kan­ne­taan rin­kas­sa, ker­tyy sil­le pai­noa kui­ten­kin vii­ti­sen­tois­ta kiloa, joten kovin pal­joa ruo­kaa ei muka­na kan­na­ta ker­ral­laan rahdata.

– Ruo­an lisäk­si telt­ta, makuu­alus­tat, makuu­pus­sit, vaih­to­vaat­tei­ta, riit­tä­vä mää­rä nes­tet­tä sekä suo­da­tin­pul­lot, jot­ta tar­vit­taes­sa voi vet­tä juo­da vaik­ka mis­tä lätä­kös­tä, kul­ki­jat listaavat.

Suh­teel­li­sen hyväs­sä sääs­sä pati­koi­jat ovat mat­kaan­sa saa­neet ain­kin näi­hin päi­viin asti tallustaa.

– Kyl­lä voi sanoa, että ilmat ovat olleet hyvät. Sen­kin, mitä on sata­nut, ollaan pys­tyt­ty jos­sain suo­jas­sa odot­ta­maan sateen laan­tu­mis­ta, eli ei olla juu­ri kastuttu.

Tel­tas­sa yöpy­mi­nen on tuo­nut mat­kan­te­koon myös mie­leen­pai­nu­via tilanteita.

– Ker­ran meni tel­tan vie­res­tä vil­li­si­ka ja toi­sen ker­ran hir­vi. Ja yön hil­jai­suu­des­ta ei voi kyl­lä tähän aikaan vuo­des­ta puhua, sil­lä lin­nut lau­la­vat läpi yön, ja käen kukun­taa on kuu­lu­nut ihan mat­kan alus­ta tähän asti, nai­set toteavat.

Jal­kai­sin rin­kat seläs­sään kul­ke­vat mat­ka­lai­set ovat myös herät­tä­neet kiin­nos­tus­ta muis­sa tiel­lä­liik­ku­jis­sa, ja monet ovat hei­tä uskal­tau­tu­neet jutut­ta­maan­kin. Ihmis­ten avoi­muu­den he ovat­kin koke­neet mie­lui­sak­si yllä­tyk­sek­si, ja ystä­väl­li­nen sekä kan­nus­ta­va suh­tau­tu­mi­nen hei­hin on tuo­nut mat­kan­te­koon hyvää mieltä.

Oijär­vel­tä pati­koin­ti jat­kui Simo­jo­ki­var­teen ja koh­ti Rova­nie­meä sekä edel­leen poh­joi­seen koh­ti Suo­mi-nei­don pää­lael­la siin­tä­vää määränpäätä.