Tapu­li­kah­vi­las­sa nuo­ret kesätöissä

Annica Hietala, Seelia Similä, Jenni Jämsä, Moona Alaniemi, Enni Pisilä, Helmi Vainionpää sekä Karita Isola tapulikahvilan edustalla. Kuvat: Helmi JaaraAnnica Hietala, Seelia Similä, Jenni Jämsä, Moona Alaniemi, Enni Pisilä, Helmi Vainionpää sekä Karita Isola tapulikahvilan edustalla. Kuvat: Helmi Jaara

Hau­ki­pu­taan kir­kon tapu­lis­sa toi­mi­va kah­vi­la täyt­tää tänä kesä­nä 10 vuot­ta. Näi­den kym­me­nen vuo­den aika­na tapu­li­kah­vi­la on tul­lut monel­le pai­kal­li­sel­le tutuk­si ja pysäh­tyy­pä kah­vil­le joka kesä myös vie­rai­li­joi­ta aivan ulko­mail­ta saak­ka. Se tar­jo­aa nuo­ril­le kesä­töi­tä ja onkin suo­sit­tu kesätyöpaikka.

– Haki­joi­ta on joka vuo­si pal­jon. Etsim­me kesä­työn­te­ki­jöi­tä tapu­li­kah­vi­lan lisäk­si myös kir­ko­ne­sit­te­lyyn, sekä lei­ri­kes­kus Lois­ton keit­tiöl­le. Tänä vuon­na hake­muk­sia tuli näi­hin yhteen­sä ehkä­pä noin 80 kap­pa­let­ta. Onhan se har­mil­lis­ta, ettei kaik­kia voi vali­ta, ker­too Kari­ta Iso­la, joka toi­mii Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nas­sa lähe­tys- ja kan­sain­vä­li­sen työn ohjaa­ja­na sekä tapu­li­kah­vi­lan organisoijana.

Tänä kesä­nä tapu­li­kah­vi­la ava­si oven­sa 10.6. ja niin nuo­ret kesä­työn­te­ki­jät Hel­mi Vai­nion­pää, Enni Pisi­lä, Heta Komo­nen, See­lia Simi­lä, Jen­ni Jäm­sä, Anni­ka Hie­ta­la sekä Moo­na Ala­nie­mi ovat jo pääs­seet työn makuun.

– Ensim­mäi­set työ­päi­vät ovat men­neet paik­ko­jen sii­voa­mi­ses­sa, jär­jes­te­lys­sä ja koris­te­lus­sa sekä lei­von­nais­ten val­mis­tuk­ses­sa. Tänään ava­jais­päi­vä­nä on jo ollut asiak­kai­ta­kin, nuo­ret ker­to­vat tyytyväisinä.

Nyky­ään käy­dään pal­jon kes­kus­te­lua sii­tä, että nuor­ten on vai­ke­aa saa­da kesä­töi­tä. Hake­muk­sia jou­tuu lait­ta­maan todel­la pal­jon, mut­ta sil­ti­kin saat­taa jou­tua pet­ty­mään. Miten nämä nuo­ret ovat koke­neet kesä­töi­den hakemisen?

– Itse lai­toin kym­me­nen hake­mus­ta ja kah­des­ta pai­kas­ta tuli ilmoi­tus, että sain kesä­töi­tä, ker­too Enni Pisilä.

Muut­kin ker­to­vat, että hake­muk­sia on saa­nut lait­taa pal­jon, eikä sil­ti­kään töi­tä ole ollut lii­kaa tarjolla.

– Se on ihan ymmär­ret­tä­vää, kun haki­joi­ta on pal­jon, ettei kaik­kia voi ottaa töi­hin. Jos omaan hake­muk­seen saa vas­tauk­sen, tulee huo­mioi­tu olo, vaik­ka sii­nä sit­ten ker­rot­tai­siin­kin, ettei ole tul­lut vali­tuk­si. Jos taas mitään ei saa vas­tauk­sek­si tulee vähän ikä­vä fii­lis, ker­too Hel­mi Vainionpää.

– Useam­mas­ta pai­kas­ta vas­taus saat­taa tul­la hyvin myö­hään, mut­ta sekin on parem­pi kuin ei mitään, Moo­na Ala­nie­mi jat­kaa, jol­la onkin jo koke­mus­ta tapu­li­kah­vi­las­sa työs­ken­te­lys­tä. Hän vas­taa kesä­työ­se­te­li­nuor­ten arjes­ta tänä kesänä.

Muut nuo­ret ovat ensim­mäis­tä ker­taa tapu­li­kah­vi­las­sa töis­sä. Osa on toi­mi­nut aiem­min kir­ko­ne­sit­te­li­jä­nä tai koke­mus­ta on esi­mer­kik­si isos­toi­min­nas­ta. He ovat mie­lel­lään kesä­töis­sä, kos­ka omaa rahaa on muka­vaa tie­na­ta, sil­lä sil­loin kaik­kea ei aina tar­vit­se pyy­tää van­hem­mil­ta. Kesä­työt anta­vat myös arvo­kas­ta työ­ko­ke­mus­ta tulevaisuuteen.

Kir­joit­ta­ja on Ran­ta­poh­jan kesäavustaja.