Tapah­tu­ma­jär­jes­tä­jät elä­vät rau­hal­li­ses­ti epä­var­muu­des­sa

Espanjalainen Raquel Sakristan toteutti vuoden Art Ii Biennaaliin 2018 teoksen Floating Structure yhdessä iiläisten kanssa. (Kuva:Jaani Föhr)

Kesän aika­na Ran­ta­poh­jan alu­eel­la jär­jes­te­tään taval­li­ses­ti sato­ja pie­niä ja isom­pia tilai­suuk­sia. Suu­rim­man väki­jou­kon kokoa­vat kool­le Kui­va­nie­men Pitä­jä­mark­ki­nat sekä Yli­kii­min­gin Ter­vas­tii­ma. Täl­lä het­kel­lä voi­mas­sa ole­vat, hal­li­tuk­sen mää­rää­mät kokoon­tu­mis­ra­joi­tuk­set ovat saa­neet useat alku­ke­sän tapah­tu­mien jär­jes­tä­jät peru­maan tai siir­tä­mään tapah­tu­man­sa tai kek­si­mään uuden­lai­sia toteut­ta­mis­ta­po­ja. Kysyim­me, mil­lä mie­lin Ran­ta­poh­jan alu­een eri tapah­tu­mien jär­jes­tä­jät epä­var­maan tilan­tee­seen suh­tau­tu­vat. Art Ii Bien­naa­lin…

Vain Tilaa­jil­le

Haluai­sit­ko jat­kaa luke­mis­ta?

Kir­jau­du sisään tai tee tilaus