Suo­si­tus­ta Iso-Mie­hi­kän saa­res­ta halu­taan pitää huol­ta. Lähi­vir­kis­tys­paik­ko­jen hoi­toon haas­te­taan toi­mi­joi­ta yhteistyöhön

Heikki Aarnipuro (vas.), Kari Kaleva ja Päivi Virnes tutkailemassa Iso-Miehikän ketoalueella, jota on avarrettu pienpuustosta. Takana näkymä Kiiminkijoen ylittävän sillan suuntaan. Kuva AuliHeikki Aarnipuro (vas.), Kari Kaleva ja Päivi Virnes tutkailemassa Iso-Miehikän ketoalueella, jota on avarrettu pienpuustosta. Takana näkymä Kiiminkijoen ylittävän sillan suuntaan. Kuva Auli Haapala

Kii­min­ki­jo­ki­suis­tos­sa sijait­see Hau­ki­pu­taan hel­mi, Iso-Mie­hi­kän saa­ri, jon­ka vir­kis­tys­käyt­töä halu­taan paran­taa luon­toar­vo­ja vaa­lien. Saa­ri on ollut kaut­ta aiko­jen suo­sit­tu ylei­nen ret­ki­koh­de ja vii­me vuo­si­na pai­kan vir­kis­tys­käyt­tö on enti­ses­tään lisään­ty­nyt sin­ne pys­ty­te­tyn laa­vun nuo­tio­pai­kan myötä.

Natu­ra 2000 ‑alu­ee­seen kuu­lu­vas­sa Iso-Mie­hi­kän saa­res­sa sen joen­puo­lei­sal­la ran­ta­kais­ta­leel­la teh­tiin alku­ke­säs­tä kun­nos­tus­rai­vaus­ta luon­to­koh­teen ja vir­kis­tys­käy­tön paran­ta­mi­sek­si. Aloit­teen kun­nos­tuk­ses­ta alu­een omis­ta­jal­le Metsähallitukselle/valtiolle teki­vät laa­vun puu­huol­los­ta vas­taa­va Heik­ki Aar­ni­pu­ro ja Kari Kale­va Hau­ki­pu­taan jako­kun­nas­ta. Met­sä­hal­li­tuk­ses­sa työ näh­tiin tar­peel­li­sek­si ja alu­eel­le laa­dit­tiin hoi­to­suun­ni­tel­ma, jon­ka mukaan Met­sä­hal­li­tuk­sen met­su­rit teki­vät rai­vauk­sia kesä­kuus­sa. Tämän vii­kon maa­nan­tai­na työ­tä jat­ket­tiin vie­lä risu­jen­pol­tol­la. Osa vah­vem­mis­ta run­gois­ta saa­daan käyt­tää polt­to­puu­na laa­vun nuotiopaikalla.

Risun­polt­to menos­sa maa­nan­tai­na Iso-Mie­hi­käs­sä lähel­lä vesi­ra­jaa. Kuva: Heik­ki Aarnipuro

Hoi­to­suun­ni­tel­man laa­ti­nut Met­sä­hal­li­tuk­sen luon­non­suo­je­lun eri­tyis­asian­tun­ti­ja Päi­vi Vir­nes jal­kau­tui Iso-Mie­hik­kään vii­me vii­kol­la kat­so­maan kun­nos­tus­työn lop­pu­tu­lok­sia ja tutus­tu­maan tar­kem­min saa­reen Aar­ni­pu­ron ja Kale­van opastuksella.

– Olen todel­la yllät­ty­nyt kuin­ka upea ja hie­no paik­ka tämä on, sanoi Vir­nes. Hän oli tyy­ty­väi­nen näke­mään­sä ja sii­hen, että pai­kal­li­set tahot halua­vat huo­leh­tia saa­res­ta. Työ­tä riit­tää jat­kos­sa­kin, jot­ta saa­ri ei met­si­ty täy­sin ja arvok­kaat ketoa­lu­eet kas­vus­toi­neen eivät umpeu­du. Kun­nos­tus­ta tar­vi­taan myös vir­kis­tys­käy­tön kannalta.

Päi­vi Vir­nes bon­ga­si vii­me syk­sy­nä saa­rel­la vie­rail­les­saan lähes uha­na­lai­sen, viral­li­sel­ta luo­ki­tuk­sel­taan sil­mäl­lä­pi­det­tä­vän keto­kas­vin aho­noi­dan­lu­kon. Sitä esiin­tyy myös muun muas­sa Röy­täs­sä. Tänä kesä­nä Heik­ki Aar­ni­pu­ro laa­jen­si löy­tö­jä myös mui­hin paik­koi­hin. Nyt uudet esiin­ty­mät esi­tel­tiin Virnekselle.

Aho­noi­dan­luk­ko on sit­keä ja kes­tää tal­laa­mis­ta, mut­ta ei ylen­mää­rin. Aiem­min aho­noi­dan­luk­koa tavat­tiin myös Kii­min­gin Koi­te­lis­sa, mut­ta siel­tä se on hävin­nyt Päi­vi Vir­nek­sen mukaan alu­een run­saan kävi­jä­mää­rän vuoksi.

Iso-Mie­hi­kän kun­nos­tuk­sen koh­tee­na oli­vat saa­ren län­si- ja ete­lä­kär­jet. Eten­kin saa­ren län­si­kär­ki on lin­tu­jen pesi­mä­ran­ta, joka oli kas­va­nut lähes umpeen. Kah­ta ketoa­luet­ta avat­tiin ja nii­den ja ran­nan välis­tä nuor­ta puus­toa pois­tet­tiin var­jos­ta­mas­ta ketoa. Hiek­kai­seen nie­men­kär­keen on levit­täy­ty­nyt nuor­ta män­tyä, koi­vua, pajua ja leppää.

Pai­kal­li­set toi­mi­jat sai­vat luvan tar­vit­taes­sa vie­lä siis­tiä hoi­toa­lu­eel­la nopeas­ti kas­va­vaa lepik­koa. Mis­sä mää­rin Met­sä­hal­li­tus voi jat­kos­sa teh­dä saa­res­sa kun­nos­tus­toi­mia riip­puu sii­tä, miten uusi hal­li­tus myö­tää mää­rä­ra­ho­ja luon­to­koh­tei­siin, sanoi Virnes.

Iso-Mie­hi­kän laa­vun yllä­pi­dos­ta vas­taa Sii­ka­pu­taan asu­ka­syh­dis­tys, joka on toi­mi­ja­na kor­jan­nut laa­vun, uusi­nut tuli­pai­kan, tuo­nut pöy­tä­ryh­män ja pilk­ko­nut kesäl­lä rai­va­tun puus­ton laa­vun lii­te­riin polt­to­puik­si. Puun­han­kin­nan kuluis­ta vas­taa muu­toin Metsähallitus.

Kari Kale­va ja Heik­ki Aar­ni­pu­ro halua­vat haas­taa jat­kos­sa Mie­hi­kän ja mui­den lähi­vir­kis­tys­paik­ko­jen huol­lon ja kun­non yllä­pi­tä­mi­seen pai­kal­li­sia toi­mi­joi­ta ja har­ras­ta­jia yhdes­sä jou­kol­la mukaan. Toi­mi­joi­ta voi­vat olla kyläyh­dis­tys­ten ja osa­kas­kun­nan ohel­la esi­mer­kik­si kala- ja kelk­ka­ker­hot. Yhtei­siä tal­koi­ta­kin voi­tai­siin jär­jes­tää isom­mal­la porukalla.

Muis­ta retkietiketti

Ret­kei­li­joi­den on hyvä muis­taa luon­nos­sa liik­ku­mi­sen säännöt.

Iso-Mie­hi­kän saa­ren joen­puo­lei­sel­la ran­nal­la on ylei­se­nä vir­kis­tys­pai­ka­na laa­vu ja nuo­tio­paik­ka, puu­va­ja ja puucee, joi­den yllä­pi­don hoi­taa Sii­ka­pu­taan asu­ka­syh­dis­tys. Oulun kau­pun­ki on luo­pu­mas­sa yhä enem­män laa­vu­jen hoi­dos­ta ja osoit­taa teh­tä­viä pai­kal­li­sil­le toimijoille.

Laa­vu ei ole sääs­ty­nyt ilki­val­lal­ta ja polt­to­pui­ta­kin on varas­tet­tu. Ros­kaa­mi­nen on myös ongel­ma­na. Tär­ke­ää on, että ret­kei­li­jät vie­vät muka­naan tuo­man­sa ros­kat pois, eikä ruu­an­täh­tei­tä saa jät­tää, sil­lä se hou­kut­te­lee lin­tu­ja ja aiheut­taa sot­kua. On syy­tä myös huo­mioi­da, että met­sä­pa­lo­va­roi­tuk­sen aika­na tulen­te­ko ei ole sal­lit­tu nuo­tio­pai­kal­la­kaan. Sil­loin myös pui­den toi­mi­tus kes­key­te­tään, ker­too Heik­ki Aarnipuro.

Iso-Mie­hi­kän laa­vul­la luon­non­hoi­to­töis­tä syn­ty­vää polt­to­puu­ta riit­tää jok­si­kin aikaa. Toi­vee­na on, että jat­kos­sa pöy­tä­ryh­miä voi­si olla enem­män­kin, sil­lä pai­kas­sa käy kau­nii­na tal­vi­päi­vi­nä usei­ta kym­me­niä retkeilijöitä.

Ongel­mia saa­res­sa on aiheut­ta­nut luva­ton maas­to­lii­ken­ne. Saa­res­sa on ajel­tu tal­vel­la moot­to­ri­kel­koil­la ja mön­ki­jöil­lä, mikä on ehdot­to­mas­ti kiel­let­ty. Maas­tos­sa saa ajaa moot­to­ria­jo­neu­voil­la osoi­te­tuil­la rei­teil­lä tai vain maa­no­mis­ta­jan luval­la. Met­sä­hal­li­tus ei täl­lais­ta lupaa Iso-Mie­hik­kään myön­nä. Samat sään­nöt päte­vät myös Natu­raan kuu­lu­val­la Kal­lio­no­kal­la Häy­ry­sen­nie­mes­sä, mis­sä esiin­tyy myös samaa ongelmaa.

Vesia­lu­een käyt­tö Kii­min­ki­joen suis­tos­sa kes­kit­tyy kesäl­lä pie­nel­le alu­eel­le Mie­hi­kän laa­vun ja Ämmön­no­kan välil­le. Ämmön­no­kal­la on vesi­lii­ken­teen nopeus­ra­joi­tus ja aal­lo­koin­ti­kiel­to tul­taes­sa Kii­min­ki­joen sil­lan suun­taan, mut­ta rajoi­tuk­sen alka­mi­nen jo aiem­paa joki­suul­ta tuli­si Kari Kale­van mukaan harkita.Vesiliikenteen aiheut­ta­ma kova aal­lok­ko Mie­hi­kän saa­ren tun­tu­mas­sa koh­dis­tuu var­sin­kin Las­si­lan­hie­dan alu­eel­le ja on jo alka­nut sor­taa ran­ta­pen­ger­tä kas­vus­toi­neen jokeen.

Päi­vi Vir­nes halu­aa muis­tut­taa luon­nos­sa liik­ku­jia ja saa­res­sa kävi­jöi­tä myös lin­tu­jen pesi­mis­rau­has­ta. Esi­mer­kik­si Iso-Mie­hi­kän saa­ren ete­lä­kär­jes­sä liik­ku­mis­ta kan­nat­taa vält­tää kevääs­tä hei­nä­kuul­le pesi­mä­rau­han turvaamiseksi.

Uusia­kin suun­ni­tel­mia on vireil­lä. Kari Kale­va ker­too, että tar­koi­tus on pys­tyt­tää Röyt­täs­tä pois siir­ret­ty kota jon­ne­kin Kii­min­ki­jo­ki­suul­le. Paik­kaa ei ole vie­lä pää­tet­ty, mut­ta yhte­nä poten­ti­aa­li­se­na paik­ka­na esil­le on nous­sut Pap­pi­lan­lah­den­suun seu­tu. Paik­ka täy­den­täi­si Kii­min­ki­jo­ki­suis­ton tau­ko­paik­ko­jen ver­kos­toa Ukko­lan­ran­nan, Ongan­no­kan ja Iso-Mie­hi­kän laa­vu­jen ohel­la. Ylem­pä­nä joel­la ovat Sii­ka­saa­ren ja Sämp­pi­kos­ken laavut.

On myös virin­nyt aja­tus, että Vil­len­nie­men sata­ma­toi­mi­kun­ta alkai­si kehit­tää läheis­tä suo­sit­tua uima­ran­ta-aluet­ta ja uima­lai­tu­rin yhtey­teen saa­tai­siin myös melon­taa har­ras­ta­vil­le paik­ka, jon­ne kaja­keil­la oli­si help­po ran­tau­tua ja läh­teä sii­tä melo­maan merelle.

Häy­ry­sen­nie­men alu­een luon­to­koh­tei­ta on paran­net­tu merk­kaa­mal­la luon­to­pol­ku Vil­len­nie­mes­tä Kal­lio­no­kal­le ja Kal­lio­no­kal­ta edel­leen Joh­teen sata­ma-alu­eel­le. Luon­to­po­lun molem­piin päi­hin tul­laan lait­ta­maan opas­te­kyl­tit. Luon­to­po­lun var­rel­le osuu myös Joh­teen isol­le kivel­le mene­vä opas­tet­tu reit­ti. Vali­tet­ta­vas­ti kivel­tä on jäl­leen hävi­tet­ty luon­non­muis­to­mer­kis­tä ker­to­va kylt­ti, har­mit­te­lee Kaleva.

Kal­lio­no­kal­la teh­tiin myös Met­sä­hal­li­tuk­sen toi­mes­ta alku­ke­säl­lä tar­peel­li­sia kunnostusraivauksia.

Päi­vi Vir­nes sanoi, että Kal­lio­nok­ka on arvo­kas, poh­joi­sin Natu­ra-alu­ee­seen kuu­lu­va merenrantakallio.

– On tär­ke­ää, ettei kal­liol­le teh­dä nuo­tio­paik­ko­ja, sil­lä kuu­muus muren­taa kalliota.

Monien muis­to­jen saaret

Iso-Mie­hi­kän saa­ri sijait­see Kii­min­ki­joen suis­tos­sa Hau­ki­pu­taal­la Onga­na­ran­nan koh­dal­la. Pik­ku-Mie­hik­kä on sen kupees­sa Vah­to­lan­lah­den suul­la. Län­si­puo­lel­la San­ko­nie­men suun­nal­la on myös pie­ni Kirkkosaari.

Iso-Mie­hi­kän saa­rel­la on pit­kä his­to­ria. Saa­ren ete­lä­ran­nal­le on puret­tu lai­vo­jen pai­no­las­tia, jos­ta on muo­dos­tu­nut kor­keam­pi hiek­ka­kum­pa­re. Saa­ren kaut­ta on kul­je­tet­tu aikoi­naan ter­vaa. San­ta­hol­man sahan aika­na saa­rel­la säi­ly­tet­tiin pui­ta uit­toa var­ten. Saa­res­sa toi­mi myös kah­vi­la ja ruo­ka­la työ­vä­keä var­ten. Ennen van­haan per­heet saat­toi­vat viet­tää kesä­lo­maa saa­rel­la pitem­piä­kin aiko­ja telttaillen.

Kirk­ko­saa­res­ta ker­ro­taan tari­naa, että nimen­sä se oli­si saa­nut Hau­ki­pu­taan kir­kon paik­kaa etsit­täes­sä. Ylä­juok­sul­ta oli lai­tet­tu tuk­ki tule­maan vir­ran muka­na ja kat­sot­tu, mihin se pysäh­tyy. Se oli ran­tau­tu­nut saa­ren, joka nyt tun­ne­taan Kirkkosaarena.

Ker­ro­taan myös, että vene­kyy­dil­lä rip­pi­kou­luun tai kirk­koon mat­kaan läh­te­neet pysäh­tyi­vät saa­reen vaih­ta­maan pyhä­vaat­teet ylle.

Van­hat ilma­ku­vat ker­to­vat, että vuo­si­kym­me­niä sit­ten Mie­hi­kän saa­ri­ryh­mä on ollut liki pal­jas. Nykyi­sin saa­ret ovat met­sit­ty­neet ja kas­va­neet liki umpeen, mut­ta saa­res­sa kul­kee edel­leen polkuja.

Iso-Mie­hi­kän vas­ta­ran­nal­la San­ta­hol­man puo­lel­la on Las­si­lan­hie­ta, joka sekin on ajan saa­tos­sa maa­tu­nut ja met­sit­ty­nyt kovas­ti. Iso-Mie­hi­kän ete­lä­nok­kan vas­ta­ran­nal­la sijait­se­vat Hal­ko­ka­ri ja Pappilanlahti.