Veik­ko Jär­ve­lä 80 vuot­ta: Pai­niu­ral­ta jäi hyviä muistoja

Veik­ko Jär­ve­lä aloit­ti pai­ni­mi­sen vii­si­tois­ta­ke­säi­se­nä. Urhei­lu ja eten­kin hiih­to veti­vät nuo­re­na puo­leen­sa nuo­ru­kais­ta, mut­ta kool­taan pie­ni­ko­koi­sel­le pojal­le omim­mak­si lajik­si osoit­tau­tui pai­ni. Into kas­voi menes­tyk­sen myötä.

Hau­ki­pu­taan Heit­toa edus­ta­nut Jär­ve­lä syn­tyi Kemis­sä. Äiti kuo­li pojan olles­sa 8‑vuotias, jon­ka jäl­keen hän vart­tui mum­mon ja papan huo­mas­sa Hau­ki­pu­taal­la Iin rajan tun­tu­mas­sa. Kou­lu­tai­val tait­tui Par­ku­mäen koulussa.

Muut­to Ukko­lan­pe­räl­le mah­dol­lis­ti parem­min kul­ke­mi­sen pai­ni­har­joi­tuk­siin Mar­tin­nie­meen, mis­sä pai­ni kukois­ti ja koko­si poi­kia lajin pariin lähel­tä ja kau­em­paa­kin. Jär­ve­lä muis­taa esi­mer­kik­si Hei­ton pai­ni­ve­tä­jän Erk­ki Ukko­lan vah­van kan­nus­tuk­sen painiin.

Har­joi­tuk­sia pidet­tiin uuden Mar­tin­nie­men kou­lun kel­la­riin teh­dys­sä pai­ni­sa­lis­sa. Puit­teet oli­vat hyvät, sil­lä kou­lun voi­mis­te­lusa­lis­sa voi­tiin teh­dä alku­läm­mit­te­ly­jä. Aiem­min har­joit­te­lu­paik­ka­na kyläl­lä oli ollut Työ­väen­ta­lon vintti.

Pai­ni eli Hau­ki­pu­taal­la ja koko maas­sa vah­vaa kul­ta-aikaa 60-luvul­le tul­taes­sa. Hei­ton pai­ni­joi­den menes­tys teki Hau­ki­pu­das­ta tun­ne­tuk­si. Vie­lä­kin kuu­lee sanot­ta­van, että Hau­ki­pu­das tun­ne­taan Hei­tos­ta ja pai­nis­ta, kuu­lui­sim­pa­na pai­ni­san­ka­ri­na on maa­il­man­mes­ta­ri Eero Tapio (s.1941).

Pai­niu­ras­taan Veik­ko Jär­ve­läl­lä on hyviä ja muka­via muis­to­ja. Isom­pia louk­kaan­tu­mi­sia­kaan ei sat­tu­nut. Pai­niu­ra loi hyvää kun­to­poh­jaa ja intoa liik­ku­mi­seen myös myö­hem­mäl­lä iäl­lä ja halua toi­mia seu­ra­työs­sä Heitossa.

Tal­les­sa Jär­ve­läl­lä on hänen muis­tiin kir­jaa­man­sa tie­dot kai­kis­ta käy­mis­tään omis­ta kil­pai­luis­ta, pai­kois­ta ja sijoi­tuk­sis­ta vuo­sil­ta 1959–1971. Otte­lui­ta ker­tyi kaik­ki­aan 543.

– Olen neu­vo­nut mui­ta­kin pai­ni­joi­ta pitä­mään kir­jaa, sil­lä tie­to­ja on mie­len­kiin­tois­ta tut­kail­la myöhemminkin.

Kisa­reis­su­ja teh­tiin lähel­le ja kau­as ulko­mai­ta myö­ten. Itä­naa­pu­ris­sa­kin käy­tiin kil­pai­le­mas­sa monet kerrat.

– Ne eivät kui­ten­kaan olleet mitään loma­reis­su­ja, vaan tii­vis­tä val­mis­tau­tu­mis­ta ja kes­kit­ty­mis­tä kil­pai­luun ja sit­ten oli kii­rees­ti läh­det­tä­vä koti­mat­kal­le. Pai­ni­har­joi­tuk­sia oli yleen­sä kol­me ker­taa vii­kos­sa plus lei­rit ja vii­kon­lo­pun kisa­reis­sut päälle.

Jär­ve­läl­lä on jem­mas­sa myös kan­siol­li­nen leh­ti­leik­kei­tä pai­ni­ki­sois­ta. Niis­sä Hau­ki­pu­taan Hei­ton pai­ni­jat ja myös Jär­ve­lä ovat hyvin edus­tet­tui­na kuvien kera. Pai­nin vah­vas­ta ase­mas­ta laji­na tuo­hon aikaan ker­too sekin, että Kale­vas­sa ja Kan­san Tah­dos­sa oli sivu­kau­pal­la iso­ja painijuttuja.

80-vuo­tis­päi­vän kyn­nyk­sel­lä Jär­ve­län pal­kin­to­kaa­pin lusi­kat, mita­lit ja pokaa­lit kiil­lo­tet­tiin, aikaa sii­hen meni kak­si päi­vää. Pal­kin­not ker­to­vat pai­ni­saa­vu­tuk­sis­ta, joi­ta ovat muun muas­sa nel­jä TUL:n mes­ta­ruut­ta ja usei­ta toi­sia ja kol­man­sia sijo­ja TUL:n mes­ta­ruus­ki­sois­ta, SM-kisois­ta ja prons­si Poh­jois­mai­den mestruus­ki­sois­ta. Jär­ve­läl­le on myön­net­ty TUL:n mes­ta­ri­merk­ki ja Suo­men Pai­ni­lii­ton hopei­nen ansiomerkki.

Jär­ve­lä on kuu­lu­nut Hei­ton joh­to­kun­taan ja hän on toi­mi­nut pai­ni­jaos­ton puheen­joh­ta­ja­na, val­men­ta­ja­na ja TUL:n Oulun pii­rin valmentajana.

Pai­niu­ran pää­tyt­tyä oli per­heen perus­ta­mi­sen aika. Ympy­rä sul­keu­tui, sil­lä lii­kun­ta­muo­dok­si vaih­tui hiih­to. Veik­ko ja Sii­ka­saa­res­ta kotoi­sin ole­va Tel­ler­vo (Tel­le) Jär­ve­lä ovat olleet nai­mi­sis­sa 55 vuot­ta. Per­hee­seen syn­tyi kak­si las­ta Mir­ja ja Mark­ku. Lap­sen­lap­sia on seitsemän.

Paris­kun­nan mie­lui­siin har­ras­tuk­siin kuu­lu­vat ret­ki­hiih­to ja vael­luk­set Lap­pia, Ruot­sia ja Nor­jaa myö­ten. Kil­pis­jär­ven juhan­nus­hiih­toi­hin he ovat osal­lis­tu­neet 25 ker­taa. Veik­ko Jär­ve­lä kuu­luu Hau­ki­pu­taan Ladun joh­to­kun­taan ja molem­mat ovat jäse­niä myös Tun­tu­ri­la­dus­sa. Lisäk­si pyö­räi­ly on muka­va yhtei­nen liikuntaharrastus.

Nuo­re­na mie­he­nä Veik­ko Jär­ve­lä työs­ken­te­li raken­nuk­sil­la. Yli 30-vuo­ti­sen työ­uran­sa hän teki Ase­man kou­lun talon­mie­he­nä jää­den eläk­keel­le 2006. Kiin­teis­tön­hoi­ta­jan teh­tä­viin kuu­lui­vat myö­hem­pi­nä vuo­si­na myös Joki­ky­län ja Keis­kan kou­lut. Alus­sa Jär­ve­lät asui­vat Ase­man kou­lul­la, mut­ta 80-luvun alus­sa he raken­si­vat oman talon lähel­le koulua.

Pai­nia Veik­ko Jär­ve­lä seu­raa edel­leen tii­viis­ti ja käy kat­so­mas­sa kiso­ja yhdes­sä Tel­len kanssa.

– Har­mik­si koro­na-aika on teh­nyt hal­laa myös pai­nil­le, toi­vot­ta­vas­ti tilan­ne para­nee, toi­voo Järvelä.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.