Näi­nä aikoi­na arvos­tam­me vete­raa­nien työ­tä yhä enemmän

Seppelettä Haukiputaan sankarivainajien muistomerkillä laskemassa Rauno Heikkinen ja Jaakko Kaltakari.Seppelettä Haukiputaan sankarivainajien muistomerkillä laskemassa Rauno Heikkinen ja Jaakko Kaltakari.

Kan­sal­lis­ta vete­raa­ni­päi­vää vie­tet­tiin eilen 27. huh­ti­kuu­ta muis­taen ja arvos­taen vete­raa­nien työ­tä ja myö­täe­läen Ukrai­nan kan­san kanssa.

Pau­li Greus pala­si puhees­saan men­nee­seen ja loi kat­seen tulevaan.

– Ymmär­räm­me sotiem­me vete­raa­nien suu­ret teot oman isän­maam­me hyväk­si nyt entis­tä parem­min, he tais­te­li­vat meil­le vapaan maan ja itse­näi­syy­den. Ei tule myös­kään unoh­taa nais­ten suur­ta panos­ta sota-aika­na, sanoi Hau­ki­pu­taan Rin­ta­ma­ve­te­raa­nien puheen­joh­ta­ja Pau­li Greus Hau­ki­pu­taan veteraanijuhlassa.

Venä­jän hyök­käys­so­ta Ukrai­naan kos­ket­taa ja muis­tut­taa suo­ma­lai­sia 30.11.1939 syt­ty­nees­tä tal­vi­so­das­ta, joka alkoi Neu­vos­to­lii­ton hyök­käyk­sel­lä tar­koi­tuk­se­na mie­hit­tää maa muu­ta­mas­sa päi­väs­sä Sta­li­nil­le syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si. Samoin nyt Puti­nil­la oli luu­lo ottaa Ukrai­na hal­tuun­sa pikai­ses­ti. Miten nyt jo kol­mat­ta kuu­kaut­ta jat­ku­nees­sa sodas­sa käy, ei tie­dä kukaan.

Vete­raa­ni­päi­vää pääs­tiin nyt viet­tä­mään Hau­ki­pu­taal­la yhtei­ses­sä juh­las­sa kah­den vuo­den koro­na­tauon jälkeen.

– Tänä aika­na Hau­ki­pu­taan vii­mei­set vete­raa­ni­mie­het sai­vat kut­sut vii­mei­seen ilta­huu­toon, ker­toi Hau­ki­pu­taan Rin­ta­ma­ve­te­raa­nien vara­pu­heen­joh­ta­ja Eine Mus­to­nen.

– Meil­le, jot­ka muis­tam­me tal­vi­so­dan alka­mi­sen aamun, Ukrai­nan sota palaut­ti mie­liim­me sodan jul­muu­den ja ahdis­tuk­sen. Tal­vi­so­das­sa kaa­tui 40 hau­ki­pu­taa­lais­ta soti­las­ta. Tus­kaa lisä­si par­haas­sa iäs­sä ollei­den nuor­ten mies­ten mene­tyk­set, muis­te­li Mustonen.

Tal­vi- ja jat­ko­so­das­sa kaa­tu­nei­ta hau­ki­pu­taa­lai­sia oli kaik­ki­aan liki 170, joi­den muis­tol­le las­ket­tiin sep­pe­le Hau­ki­pu­taan sankarihautuasmaalla.

– Emme unoh­da tei­tä, sanoi har­taus­het­ken pitä­nyt Jaak­ko Kal­ta­ka­ri.

Kan­sal­lis­ta vete­raa­ni­päi­vää on Suo­mes­sa vie­tet­ty vuo­des­ta 1987 läh­tien 27.4. Tuo­na päi­vä­nä vuon­na 1945 päät­tyi Suo­men kol­mas sota, Lapin sota.

– Nyt tänä vete­raa­ni­päi­vä­nä tun­nem­me entis­tä enem­män kii­tol­li­suut­ta vete­raa­ne­ja koh­taan. Itse­näi­syys ja rau­ha ei ole itses­tään sel­vää, sanoi Hau­ki­pu­taan Rin­ta­ma­ve­te­raa­nien pit­kä­ai­kai­nen sih­tee­ri Rau­no Heik­ki­nen.

– Onnek­si Ukrai­na ei ole yksin, vaan saa apua. Mei­kin saim­me apua, ja usein unoh­tuu kuin­ka sitä saim­me myös Ruot­sis­ta. Nyt Suo­mi ja Ruot­si ovat yhdes­sä uuden edes­sä Natoon liit­ty­mi­ses­sä, poh­ti Heikkinen.

Rin­ta­ma­ve­te­raa­nien toi­min­ta alkoi Hau­ki­pu­taal­la vuon­na 1967 ja alku­vuo­si­na jäse­niä oli muka­na liki 250, ker­toi Pau­li Greus kat­sauk­ses­saan yhdis­tyk­sen his­to­ri­aan. Tal­koo­työ oli vete­raa­ni­su­ku­pol­vel­le tut­tua, vel­jeä ei jäte­tä, ja ensim­mäi­nen suu­ri yhtei­nen pon­nis­tus oli talon raken­ta­mi­nen vete­raa­ni­vel­jel­le. Asu­mi­so­lo­jen paran­ta­mi­sen ohel­la kun­tou­tus ja vir­kis­tys­toi­min­ta ovat olleet toi­min­nan kes­kiös­sä. Toi­min­taan on saa­tu pal­jon pai­kal­lis­ta tukea eri yhtei­söil­tä. Rin­ta­ma­ve­te­raa­nien nais­jaos­ton toi­min­ta on ollut myös merkittävää.

– Vete­raa­nien toi­vo­mus on ollut kaut­ta aiko­jen, ettei yhdis­tyk­seen tuli­si enää kos­kaan uusia var­si­nai­sia vete­raa­ni­jä­se­niä sodan seu­rauk­se­na. Vete­raa­nit ovat aina olleet rau­han mie­hiä ja nai­sia. Har­ras toi­ve on myös, että tule­vai­suu­des­sa perin­neyh­dis­tys huo­leh­ti­si muis­to­päi­vien jär­jes­tä­mi­ses­tä ja vete­raa­ni­pe­rin­nön vaa­li­mi­ses­ta, veto­si Greus.

Hau­ki­pu­taan kan­sal­li­seen vete­raa­ni­päi­vään osal­lis­tui suu­ri jouk­ko väkeä kir­kon har­taus­het­keen, sep­pe­leen­las­kuun ja juh­laan seu­ra­kun­ta­kes­kuk­ses­sa. Lipun­kan­ta­ji­na toi­mi­vat Pert­ti Poh­ja­mo, Juha­ni Kemi ja Rei­no Ala­kiut­tu. Juh­lan jär­jes­tä­mi­ses­tä vas­ta­si­vat rin­ta­ma­ve­te­raa­nien kans­sa seu­ra­kun­ta sekä Elä­ke­lii­ton Hau­ki­pu­taan yhdis­tys, joka tar­jo­si juh­la­väel­le lohi­kei­ton ja kah­vit. Tar­jot­ta­vat oli lait­ta­nut ravin­to­la Nyy­man­ni. Juh­las­sa lau­loi Sau­li Saa­re­la. Tilai­suus pää­tet­tiin kos­ket­ta­vas­ti lau­la­mal­la yhdes­sä Vete­raa­nin iltahuuto.

Kan­sal­li­sen Vete­raa­ni­päi­vän pai­kal­li­sia juh­lia jär­jes­tet­tiin useas­sa seu­ra­kun­nas­sa Ran­ta­poh­jan alu­eel­la ja Oulussa.

Hau­ki­pu­taan vete­raa­ni­juh­las­sa oli osa­not­ta­jia run­saas­ti. Kirk­ko­pi­hal­ta siir­ryt­tiin seurakuntakeskukseen.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.