Monen pal­ve­lun A‑KIRPPIS ava­si oven­sa Haukiputaalla

Anna­lan­kan­kaal­la Revon­tie 47:ssa toi­mi­va kiin­teis­tö Cirp­pu, alun­pe­rin rau­ta­kaup­pa, on herän­nyt jäl­leen eloon.

A‑KIRPPIS ja sen yhtey­des­sä toi­mi­va kah­vio, Cafe Cirp­pu, ava­si­vat oven­sa asiak­kail­le maa­nan­tai­na. Jat­koa seu­raa, sil­lä samois­sa tilois­sa ava­taan pika­puo­liin myös kier­rä­tet­ty­jen raken­nus­ma­te­ri­aa­lien ja ‑tar­vik­kei­den myyn­ti­pis­te Rak­sa Rom­pe. Kiin­teis­töön on val­mis­tu­nut myös kol­me hoi­to­ti­laa, joi­ta alan yrit­tä­jät voi­vat vuo­kra­ta lyhyem­mik­si tai pidem­mik­si ajoik­si. Pal­ve­lu­tar­jon­taan kuu­luu myös Pos­tin noutopiste.

Yrit­tä­jät Hei­di ja Pet­ri Ruus­ka ovat iloi­sia ja yllät­ty­nei­tä­kin, kun heti ava­jais­päi­väs­tä läh­tien ovi on käy­nyt tiu­haan. Pai­kan aukea­mis­ta on odo­tet­tu kovas­ti ja palau­te on ollut posi­tii­vis­ta. Remon­tin takia paik­ka oli kiin­ni pari kuu­kaut­ta Pos­tin nou­to­pis­tet­tä lukuunottamatta.

Ruus­kat osti­vat lii­ke­kiin­teis­tön 2,5 vuot­ta sit­ten. Raken­nuk­ses­sa on 1600 neliö­tä läm­min­tä tilaa ja kyl­mil­lään ole­vaa varas­to­ti­laa 800 neliö­tä. Vii­mek­si tilois­sa toi­mi vuo­kral­la Hau­ki­kirp­pis. Kun sen toi­min­ta lop­pui, Ruus­kat päät­ti­vät ryh­tyä kun­nos­ta­maan tilo­ja kirp­pik­sel­le, kah­viol­le, Rak­sa Romp­peel­le ja hoi­to­ti­loil­le. Toi­min­taa pyö­ri­te­tään per­hey­ri­tyk­sen voimin.

Raken­nusa­lan yrit­tä­jä­nä pit­kään toi­mi­nut Pet­ri Ruus­ka on huo­man­nut, että kier­rä­te­tyil­le raken­nus­ma­te­ri­aa­leil­le on kovas­ti kysyn­tää ja tar­vet­ta, jot­ta puut­tu­via jut­tu­ja ei tar­vit­se läh­teä hake­maan kau­pun­gis­ta asti. Vali­koi­maan tulee myyn­tiin myös jos­sain mää­rin vil­lo­ja, levy­jä, kap­pa­le­puu­ta­va­raa ja kausi­tuot­tei­ta pihan rakentamiseen.

– Kysees­sä ei ole täy­den vali­koi­man rau­ta­kaup­pa, vaan pikem­min­kin voi­si puhua “hätä­va­ra­rau­ta­kau­pas­ta”, Pet­ri summaa.

Hei­di vas­taa yri­tyk­ses­sä kirp­pis­puo­les­ta. Rek­ki­paik­ko­ja on 103 ja laa­tik­ko­paik­ko­ja pari­kym­men­tä. Ava­jais­vii­kol­la liki kaik­ki myyn­ti­pai­kat oli­vat täyn­nä, sil­lä varauk­sia saat­toi teh­dä jo etu­kä­teen ver­kos­sa, mis­sä voi seu­ra­ta myös myyn­tiä. Myyn­ti­pai­kan varaa­mi­nen onnis­tuu pai­kan päälläkin.

Kah­vi­laa hoi­taa kokik­si val­mis­tu­nut tytär Neea Myl­ly­mä­ki ja Pos­tin pis­tet­tä on hoi­ta­mas­sa myös poi­ka Pat­ric Ruus­ka kou­lu­työn ohessa.

Ava­ras­sa ja viih­tyi­säs­sä kah­vios­sa on yli 20 asia­kas­paik­kaa ja tar­jol­la on myös itse val­mis­tet­tu­ja makei­ta ja suo­lai­sia herkkuja.

Kah­vi­lan nimi Cafe Cirp­pu oli Nee­al­le itses­tään sel­vä asia, se juon­taa juu­ren­sa kiin­teis­tön Cirppu-nimestä.

Kier­rä­tys on avain­sa­na koko Cirp­pu-kiin­teis­tös­sä, sil­lä remont­ti ja sisus­tus on teh­ty lähes täy­sin kier­rä­tys­ma­te­ri­aa­leis­ta tai käy­tös­tä pois­tet­tu­ja tar­vik­kei­ta hyö­dyn­täen. Tilo­jen ylei­sil­me on ava­ra ja sisus­tuk­ses­ta löy­tyy per­soo­nal­li­sia yksi­tyis­koh­tia, kuten myyn­ti­tis­kin ylle kat­toon viuh­kak­si levit­ty­vä “bam­bu­puu” somis­tei­neen. Kirp­pik­sel­lä myyn­ti­rek­kien väli­siä käy­tä­viä on hie­man leven­net­ty enti­ses­tään niin, että kul­ke­maan ja kat­so­maan mah­tuu paremmin.

Hei­di bon­gai­lee Pin­te­res­tin kuvis­ta sisus­tusi­deoi­ta, joi­ta sit­ten Pet­ri raken­taa käy­tän­nös­sä tai nii­tä läh­de­tään yhdes­sä toteuttamaan.

– Eipä Pet­ri ole kos­kaan sano­nut, ettei jokin onnis­tui­si, tosin suun­ni­tel­mat meil­lä voi­vat mat­kan var­rel­la muut­tua, nau­rah­taa Heidi.

– Yleen­sä aamu­kah­vil­la meil­lä on het­ki, kun mie­ti­tään, mil­le seu­raa­vak­si ale­taan, myhäi­lee Petri.

Remont­ti on vaa­ti­nut kum­mal­ta­kin pit­kiä päi­viä, jot­ta pai­kat saa­daan kun­toon, ja teke­mis­tä riit­tää edel­leen. Työs­sä muka­na on OSAO:n maa­la­rio­pis­ke­li­joi­ta ja apu­voi­mi­na myös Pet­rin sis­ko sekä Hei­din äiti ja tädit, mis­tä kuu­luu suu­ri kiitos.

Heti sisään­tu­lon jäl­keen lii­ke­ti­las­sa avau­tuu pit­kä ja ava­ra aula, jos­ta Ruus­kat aiko­vat raken­taa viih­tyi­sän “euroop­pa­lais­hen­ki­sen” bule­var­din penk­kei­neen. Kaik­kia ideoi­ta ei vie­lä pal­jas­te­ta, ne ovat kyp­sy­mäs­sä. Aja­tuk­se­na on, että paik­kaan voi tul­la asioi­maan, viih­ty­mään, viet­tä­mään aikaa ja tapaa­maan tut­tu­ja­kin. Aula­ti­laan voi­daan kehi­tel­lä myös tapah­tu­mia, jois­ta myös ideoi­ta ote­taan mie­lel­lään vastaan.

Lii­ke­ti­las­sa aulan oikeal­le puo­lel­le sijoit­tu­vat kirp­pa­ri ja kah­vio, vasem­mal­le Rak­sa Remp­pa ja perem­mäl­le toi­seen ker­ros­ta­soon hoi­to­ti­lat. Myös WC-tilat on remon­toi­tu täy­sin. Hoi­to­huo­nei­den sei­nä­pin­nois­sa ja sisus­tuk­ses­sa on käy­tet­ty jän­nit­tä­viä ja tun­nel­mal­li­sia materiaaliratkaisuja.

A‑KIRPPIKSEN nimeä mie­tit­täes­sä rat­kai­suun vai­kut­ti se, että A‑kirjaimen muo­to esiin­tyy niin sisään­tu­lo­luis­kas­sa kuin aulan katos­sa. Asia sine­töi­tyi sil­lä, että alun­pe­rin paik­ka oli rau­ta­kaup­pa nimel­tään Atsan­to­ri, ker­to­vat Hei­di ja Petri.

Rau­ta­kaup­paa piti Atsa (Aar­no) Man­ni­nen vuo­si­na 1982–1998. Atsa halusi tul­la heti­mi­ten kat­so­maan, mil­tä tilat näyt­tä­vät. Hän ker­toi ole­van­sa tyy­ty­väi­nen, että kiin­teis­töä kun­nos­te­taan, eikä se pää­se rapis­tu­maan. Man­ni­nen muis­te­li kaup­pia­sai­ko­jen olleen muka­via, mut­ta hyvin työn­täy­tei­siä. Kaup­pia­su­ra hänel­lä alkoi jo ennen rau­ta­kaup­paa Kiviniemessä.

– Atsan­to­ril­le Pet­ri Ruus­ka oli nuo­re­na mie­he­nä raken­ta­mas­sa tis­kiä. Hän tuu­ma­si sil­loin minul­le, että hän tai­taa olla jos­kus tämän pai­kan isän­tä. Nyt tämä kävi toteen!

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä!