Met­säs­tyk­ses­sä on monia hyviä puolia

Olen ollut jo pik­ku­po­jas­ta asti met­säl­lä isä­ni ja vel­je­ni muka­na, mut­ta var­si­nai­sen met­säs­tyk­sen aloi­tin 13-vuo­ti­aa­na Kui­va­nie­mes­sä, vaik­kei minul­la ole vie­lä met­säs­tys­kort­tia, joten lii­kun isä­ni lähet­ty­vil­lä. Met­säs­tän pien­riis­taa, esi­mer­kik­si kana­lin­tu­ja ja jänik­siä. Met­säs­tys­lu­pia meil­lä on Kui­va­nie­meen ja Hau­ki­pu­taal­le, mut­ta pää­osin Kuivaniemessä.

Met­säs­tys on ollut tär­keä har­ras­tus minul­le pit­kään ja tyk­kään sii­tä, kos­ka pää­see kul­ke­maan met­säs­sä ja voi rau­hoit­tua ja se on ren­toa puu­haa ja voi hil­jai­suu­des­sa kul­kea ja näkee myös eri eläi­miä ja pää­see pais­ta­maan mak­ka­raa ja syö­mään. Ja sii­nä oppii monia asioi­ta, esi­mer­kik­si tulen tekoa ja tark­kaa­vai­suut­ta. Saa­liis­ta teh­dään sit­ten ruokaa.

Hie­noin saa­lis, min­kä olem­me saa­neet on ukko­met­so, jon­ka saim­me mar­ras­kuus­sa 2020.

Hen­ri Vää­tä­möi­nen, Län­si­tuu­len kou­lun 9D-luok­ka, kir­joit­ta­ja oli TET-har­joit­te­lus­sa Rantapohjassa.