Menoa ja mei­nin­kiä kuin Kau­niis­sa ja Rohkeissa

Hoivakoti Hiirenhiljassa arki on palaamassa raiteilleen juhlien jälkeen. Musiikki, laulu ja tanssi tuovat viihdykettä yhteisiin hetkiin ja saavat unohtamaan aiemmat torailutkin. Kuva: Auli HaapalaHoivakoti Hiirenhiljassa arki on palaamassa raiteilleen juhlien jälkeen. Musiikki, laulu ja tanssi tuovat viihdykettä yhteisiin hetkiin ja saavat unohtamaan aiemmat torailutkin. Kuva: Auli Haapala

Juh­lat on juh­lit­tu Hoi­va­ko­ti Hii­ren­hil­jas­sa. Paluu arkeen ei suin­kaan mer­kit­se hil­jai­se­loa. Meno äityy välil­lä kuin suo­si­tus­sa saip­pua­sar­jas­sa Kau­niis­sa ja Roh­keis­sa, kun hoi­va­ko­dis­sa ele­tään täyt­tä elä­mää iloi­neen ja huolineenkin.

Oulu-opis­ton Senio­ri­teat­te­rin esit­tä­män Hoi­va­ko­ti Hii­ren­hil­jan jat­ko-osa Juh­lien jäl­keen haus­kut­ti ja tem­pai­si ylei­sön mukaan­sa värik­käi­ne tapah­tu­mi­neen ja ajan­koh­tai­sin tee­moin Hau­ki­pu­taan Tat­te­ri­kuo­pal­la vii­me torstaina.

Ryh­mää luot­saa hau­ki­pu­taa­lai­nen ohjaa­ja­mes­ta­ri Rai­ja Päk­ki­lä, joka on vai­kut­ta­nut opis­ton näy­tel­mä­ryh­mien ohjaa­ja­na 1980-luvul­ta läh­tien. Hoi­va­ko­ti Hii­ren­hil­jan käsi­kir­joi­tuk­set ovat myös van­kan teat­te­ri­lai­sen Maa­rit Kan­gas­luo­man käsialaa.

Ohjaaja Raija Päkkilä.

Ohjaa­ja Rai­ja Päkkilä.

Kan­gas­luo­ma esiin­tyy näy­tel­mäs­sä kii­rei­sen lää­kä­rin roo­lis­sa yrit­täen pitää lan­gat käsis­sään hoi­va­ko­din kii­rei­den kes­kel­lä ja hoi­ta­ja­mi­toi­tuk­sen puris­tuk­ses­sa. Riit­tä­mät­tö­myy­den tun­ne val­lit­see myös hoi­ta­jil­la, mut­ta kai­ken kes­kel­lä asuk­kail­le riit­tää empa­ti­aa ja ymmärrystä.

Juh­lien jäl­keen hoi­va­ko­dis­sa ollaan aset­tu­mas­sa taval­li­seen arkeen ja kokoon­nu­taan yhtei­seen seu­rus­te­lu­huo­nee­seen viet­tä­mään aikaa, hörp­pi­mään kah­via, tele­vi­sion äärel­le, jump­paa­maan ja seu­rus­te­le­maan. Ystä­vyk­sil­lä Este­ril­lä ja Mar­ja­tal­la synk­kaa, mut­ta toi­si­naan he äity­vät tais­te­lu­pa­rik­si. Este­ri halu­aa kat­soa uuti­set ja sää­tie­do­tuk­set, onhan ruu­dus­sa iha­na Pek­ka Pou­ta­kin, mut­ta Mar­jat­ta omii kau­ko­sää­din­tä näh­däk­seen Kau­nii­den ja Roh­kei­den “Rit­ken” ja “Roo­ken”.

Koti­ku­tois­ta roman­tiik­kaa ja draa­maa saa aikaa puo­li­val­la­ton ja vik­ke­lä Voit­to, jol­la on sil­mää hame­väel­le. Säpi­nää kuvioi­hin tuo uusi kuk­kea nais­puo­li­nen asukas.

Hoi­to­vä­ki toi­voo, että rau­hoi­tut­tai­siin muis­te­le­maan onnis­tu­nei­ta juh­lia, jois­ta toki aiheu­tui jäl­ki­pyyk­kiä­kin. Hukas­sa olleet Este­rin ja Mar­ja­tan apu­vä­li­neet, “Mer­su” eli rol­laat­to­ri ja käve­ly­kep­pi oli­vat löy­ty­neet lopul­ta Samant­tan narikasta.

Uusia asuk­kai­ta oli­si pus­ke­mas­sa hoi­va­ko­tiin ovis­ta ja ikku­nois­ta, mut­ta paik­ko­ja ei ole. Löy­lyä lisää oli lyö­nyt Ran­ta­poh­jas­sa ollut jut­tu vireäs­tä Hoi­va­ko­ti Hii­ren­hil­jas­ta. Kai­vat­tua hen­ki­lö­kun­taa on taloon saa­tu lisää, mut­ta suo­mea tai­ta­mat­to­mat ulko­maa­lai­set tai vail­la alan kou­lu­tus­ta ole­va työ­vä­ki ovat tuo­neet lisää haas­tei­ta ja lisän­neet kii­ret­tä, kun hei­tä on opas­tet­ta­va teh­tä­viin. Oppia ikä kaik­ki kui­ten­kin, kie­li­kyl­py­jä on saa­tu ja asuk­kaat­kin ovat alka­neet vas­tail­la englanniksi.

Har­maal­la­kin pil­vel­lä on hopea­reu­nus, sel­vi­si näy­tel­män ede­tes­sä. Ongel­miin kek­si­tään oival­li­sia rat­kai­su­ja. Jos uudet työn­te­ki­jät kes­ki­tet­täi­siin hoi­va­puo­lel­le ja hyö­dyn­net­täi­siin hei­dän omia osaa­mi­sa­luei­taan, sil­loin vaki­väel­lä jäi­si enem­män aikaa hoi­to- ja lää­kin­näl­li­sel­le puolelle.

Näy­tel­mäs­sä vil­jel­lään kosol­ti iki-iha­nia van­ho­ja sanan­las­ku­ja, jot­ka ovat osu­via tänä­kin päi­vä­nä. Todis­tet­tua tuli jäl­leen, että musiik­ki on elä­män suo­la. Rau­ha palaa Hoi­va­ko­ti Hii­ren­hil­jaan musi­soi­jien saa­pues­sa pai­kal­le. Joku asuk­kais­ta tosin kai­paa Kää­ri­jää, mut­ta kun iki­vih­reät lau­lut kajah­ta­vat ilmoil­le, musiik­ki vie men­nes­sään, muis­tot herää­vät ja pis­te­tään jalal­la koreasti.

Näy­tel­män hen­ki­lö­hah­mot kukois­ta­vat erin­omai­ses­ti kukin roo­leis­saan. Tari­na herät­tää kat­so­jan myös poh­ti­maan, min­kä­lai­nen tyyp­pi mah­dan itse olla elä­män ehtoopuolella?

Ohjaa­ja Rai­ja Päk­ki­lä ei vie­lä tien­nyt, tul­laan­ko Hoi­va­ko­ti Hii­ren­hil­jan jat­ko-osaa Juh­lien jäl­keen esit­tä­mään vie­lä jat­kos­sa. Näy­tel­män ensim­mäi­nen osa näh­dään huo­men­na kes­ki­viik­ko­na 24.4. Syke-talos­sa Kii­min­gis­sä kel­lo 14.

Senio­ri­teat­te­ri: Juh­lien jälkeen

Ohjaus: Rai­ja Päkkilä

Käsi­kir­joi­tus: Maa­rit Kangasluoma

Roo­leis­sa, asukkaat:

Voit­to: Sirk­ka Kurkela

Este­ri: Kirs­ti Hanhela

Mar­jat­ta: Rai­li Perätalo

Kert­tu: Aila Berg

Lää­kä­ri: Maa­rit Kangasluoma

Hoi­ta­jat:

Mar­ja: Irma Nyman

Sei­ja: Pau­la Tapaninen

Han­na: Aune Koistinen

Suvi: Tert­tu Turunen

May: Lii­sa Ervasti

Lau­la­jat ja soittajat:

Rei­jo Nyman

Mat­ti Nyman

Timo Tapa­ni­nen

Voit­to vikit­te­lee hoi­va­ko­tiin muut­ta­nut­ta uut­ta asu­kas­ta. Mus­ta­suk­kai­suut­ta on ilmassa.