Kivi­kou­lul­le jätet­tiin jää­hy­väi­set Haukiputaalla

Tyh­jil­lään ole­val­le ja pur­ku­tuo­mion saa­neel­le Kivi­kou­lul­le jätet­tiin hai­keat jää­hy­väi­set kokoon­tu­mal­la muis­te­lui­den pariin kou­lun ruo­ka­sa­liin vii­me kes­ki­viik­koil­ta­na. Oulun kau­pun­gin omis­tuk­ses­sa ole­va, Kii­min­ki­joen tör­mäl­lä sei­so­va jyh­keä enti­nen ala­kou­lu, aio­taan pur­kaa ensi vuo­den aikana.

Hau­ki­pu­taan kir­kon­ky­län asu­ka­syh­dis­tys sai kau­pun­gil­ta luvan ja avai­met “Viho­vii­meis­ten päät­tä­jäis­ten” pitä­mi­seen. Laa­jem­min tilo­ja ei enää pääs­ty kat­so­maan, sil­lä se oli­si voi­nut olla ris­kaa­pe­lia lasin­si­ru­jen ja mui­den tihu­töi­den jäljiltä.

Vuon­na 1953 raken­net­tu ja 80-luvul­la laa­jen­net­tu Kivi­kou­lu koe­taan tär­keäk­si palak­si paik­ka­kun­nan his­to­ri­aa. Sei­nät kät­ke­vät sisään­sä monet muis­tot ja tari­nat opin­tiel­tä. Esa Vei­jo­la muis­te­li vuot­ta 1964 olles­saan eka­luok­ka­lai­nen. Elet­tiin Inns­bruc­kin tal­vio­lym­pia­lais­ten aikaa ja kou­lul­le pää­tet­tiin hank­kia tele­vi­sio. Oppi­laat hank­ki­vat rahat jäte­pa­pe­ri­ke­räyk­sel­lä. Hie­no Asa­vi­sio voi­tiin ostaa Ola­vi Mar­kuk­sen liikkeestä.

– Oli­han se mah­ta­vaa kat­soa kiso­ja. Opet­ta­ja sanoi apa­raat­tia esi­tel­les­sään: Saa­tiin sit­ten täm­möi­nen mul­ko­sil­mä. Tele­vi­siot oli­vat enti­sai­kaan muo­dol­taan pul­lei­ta. Mui­ta ohjel­mia kuin urhei­lua ei katsottu.

Hiih­to oli tär­keäs­sä roo­lis­sa samai­sel­la vuo­si­kym­me­nel­lä. Kou­lun ympä­ris­tös­sä jär­jes­tet­tiin kan­sal­li­set puis­to­hiih­dot, jois­sa kisa­si Suo­men kär­ki­ni­met. Yle oli kuvaa­mas­sa kiso­ja ja Esa Vei­jo­la muis­taa bon­gan­neen­sa itsen­sä­kin Urheiluruudusta.

– Ei ollut latu­ko­nei­ta, vaan me lap­set tamp­pa­sim­me latu­poh­jat ja hiih­dim­me ladut kisakuntoon.

Heik­ki Jus­si­la muis­ti pik­ku­poi­ka­na olleen­sa trak­to­ri­mie­hen völ­jys­sä, kun Kivi­kou­lua raken­net­tiin. Kuin­ka kor­keal­ta kou­lun savu­piip­pu näyttikään.

– Iso kii­tos kuu­luu Kir­kon­ky­län asu­ka­syh­dis­tyk­sel­le ja Hau­ki­pu­das-seu­ral­le, kun olet­te teh­neet kaik­ken­ne, jot­ta tämä kou­lu­ra­ken­nus oli­si säi­ly­nyt, kiit­te­li Jussila.

Sirk­ka Kur­ke­la muis­te­li kuin­ka Joki­ky­läs­tä läh­det­tiin kult­tuu­ri­kil­pai­lui­hin kir­kon­ky­läl­le ja kou­lun isoon hie­noon juhlasaliin.

Ajan saa­tos­sa on Hau­ki­pu­taal­la on pidet­ty kou­lua useis­sa pai­kois­sa oppi­las­mää­rien kas­vaes­sa. Kul­ke­mi­seen ja monen­lai­siin kou­lu­kyy­tei­hin totut­tiin. Aar­no Ervas­ti muis­te­li kuin­ka oppi­lai­ta kul­je­tet­tiin Kii­min­ki­joen yli vene­kyy­dil­lä, kun sil­taa ei vie­lä ollut ole­mas­sa. Vahin­ko­ja­kin sattui.

– Ker­ran kak­si oppi­las­ta tip­pui venees­tä. Sen jäl­keen venee­seen ei saa­nut ahtau­tua koko luok­ka ker­ral­la. Ros­puut­toai­ka­na oppi­laat mat­ka­si­vat Pel­to­sen lin­ja-autol­la Ase­ma­ky­län kaut­ta kirkonkylälle.

Heik­ki Jus­si­la muis­ti kuin­ka oppi­lai­ta kul­je­tet­tiin Mar­tin­nie­meen Moso­ri­nin kuor­ma-auton laval­la, jos­sa oli res­su päällä.

Tuo­reem­pia kou­lu­muis­to­ja oli Sant­tu Alhol­la, joka halusi tul­la kat­so­maan entis­tä opi­nah­jo­aan. Hän aloit­ti kou­lu­tai­pa­leen­sa vuon­na 2000. Luo­kan oppi­laat sai­vat olla Vesi-Jatu­lis­sa koeui­ma­rei­na, kun uima­hal­li val­mis­tui. Tila­tar­peen vaa­ties­sa Jatu­lis­sa jär­jes­tet­tiin myös opetusta.

Ahol­la on idea­na mie­les­sä jos­ko hän ehti­si vie­lä toteut­taa 3D-mal­lin­nok­sen Kivi­kou­lus­ta, jol­loin kou­luun voi­si tutus­tua myö­hem­min tie­to­ko­ne­ruu­dun väli­tyk­sel­lä. Mal­lin­nos saat­tai­si sopia myös kult­tuu­ri­pää­ka­pun­gin hanketarjontaan.

Kou­lun joh­to­kun­nan puheen­joh­ta­ja­na pit­kään toi­mi­nut Kei­jo Kaup­pi­la oli huo­lis­saan pihal­la ole­van tai­tei­li­ja San­na Koi­vis­ton yhdes­sä oppi­lai­den kans­sa teke­män piha­tai­de­teok­sen koh­ta­los­ta. Tai­de­pro­jek­ti oli tär­keä ja mer­ki­tyk­sel­li­nen yhteis­työ­han­ke koululla.

Kau­pun­ki on luvan­nut huo­leh­tia tai­de­teok­ses­ta kuten myös piha­pii­ris­sä ole­vas­ta kivis­tä lado­tus­ta Jatu­lin­tar­has­ta, tie­si kir­kon­ky­län asu­ka­syh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Han­nu Lil­ja­mo. Pur­ku­työn aika­na teok­set suo­ja­taan ja ne voi­daan siir­tää myö­hem­min vie­rei­sen Hau­ki­pu­taan kou­lun piha­pii­riin. Ei ole pois­sul­jet­tu, ettei­vät­kö teok­set voi­si jää­dä nykyi­sil­le sijoil­leen, mikä­li ne sopi­vat tule­van asui­na­lu­een suunnitelmiin.

Kivi­kou­lun alu­een kau­pun­ki aikoo ase­ma­kaa­voit­taa oma­ko­ti- tai ker­ros­ta­loa­lu­eek­si. Kun sii­tä pää­te­tään, kaa­va­pro­ses­si kes­tä­nee vähin­tään kak­si vuotta.

Lop­pu­vai­heet kummastuttavat

Kivi­kou­lu jäi tyh­jil­leen vuon­na 2014 oppi­lai­den siir­tyes­sä uuteen Hau­ki­pu­taan yhte­näis­kou­luun, jon­ka jäl­keen alet­tiin kar­toit­taa raken­nuk­sen jat­ko­käyt­töä. Pari vuot­ta kou­lu oli väis­tö­ti­la­na Kel­lon ja Kui­vas­jär­ven kou­lu­jen remon­tin aikana.

Pai­kal­li­ses­ti oli­si löy­ty­nyt intoa ja halua teh­dä kou­lus­ta yhtei­sö­ta­lo kult­tuu­ri­toi­mi­joi­den, yhdis­tys­ten ja asuk­kai­den käyt­töön. Idet kaa­tui­vat rahan­puut­tee­seen. Kau­pun­gil­la ei ollut tar­vet­ta eikä päät­tä­jil­lä tah­toa yllä­pi­tää kou­lua, joi­den käyt­tö­kus­tan­nuk­sik­si on arvioi­tu 60 000–200 000 euroa vuodessa.

Hau­ki­pu­das-seu­ra haki kou­lu­ra­ken­nuk­sel­le suo­je­lua, jota ELY ei puol­ta­nut. Käsit­te­ly kes­ti vii­si vuot­ta. Hau­ki­pu­das-seu­ran puheen­joh­ta­ja Ilpo Väi­sä­nen sanoi, että nyt jäl­keen­päin voi­daan tode­ta, että mitään enem­pää kou­lun pelas­ta­mi­sek­si ei oli­si voi­tu teh­dä. Hän on har­mis­saan, että kau­pun­ki käyt­ti lais­sa ole­vaa por­saan­rei­kää hyväk­seen myön­täes­sään pur­ku­lu­van, kos­ka nykyi­ses­sä ase­ma­kaa­vas­sa ei ole suojelumerkintää.

– Uskon, jos oli­sim­me olleet Hau­ki­pu­taan kun­ta­na, oli­si löy­ty­nyt enem­män int­res­siä säi­lyt­tää kou­lu ja näh­dä sil­le käyt­tö­ar­voa tule­vai­suu­des­sa, sanoi Väisänen.

Paa­vo Kyl­mä­nen epäi­li Oulus­sa val­lit­se­van gryn­de­ri­ma­fian, joka vai­kut­taa Haukiputaallakin.

– Oulun kau­pun­gis­sa teh­dään tor­via pää­tök­siä. Nii­hin kuu­lu­vat kau­pun­ki­pyö­rät, Iso­ka­dun kat­kai­se­mi­nen Val­kean kaup­pa­kes­kuk­sel­la ja raken­ta­mal­la aluei­ta tuk­koon kuten Top­pi­las­sa, sanoi Kylmänen.

Hau­ki­pu­taal­la har­mi­tel­laan, mik­si Kivi­kou­lu pääs­tet­tiin rap­peu­tu­maan pur­ku­kun­toi­sek­si. Nuo­ri­so val­ta­si raken­nuk­sen aluk­si kat­to­luu­kun kaut­ta tihu­töi­tä teke­mään. Ruo­ka­lan lat­tian mus­tat ran­nut ker­to­vat mopol­la räl­lää­mi­ses­tä sisätiloissa.

Mie­li­pi­tei­tä on tuo­tu ilmi myös sen puo­les­ta, että van­ha tar­pee­ton kou­lu jou­taa pur­kaa, ja tilal­le raken­taa asuntoja.

Pent­ti Haa­pa­kan­gas oli huo­lis­saan pur­ku­työn kes­tos­ta. Surul­li­nen esi­merk­ki löy­tyy Ase­ma­ky­läs­tä, mis­sä yksi­tyi­so­mis­tuk­ses­sa ole­va Poh­jo­la-opis­to sai rapis­tua vuo­si­kausia ja pur­ku­työ on edel­leen kesken.

Tilai­suu­teen kut­sut­tu kirk­ko­her­ra Jaak­ko Tuis­ku päät­ti illan.

– Oli hyvä pääs­tä kat­so­maan kou­lua sisäl­tä ja jät­tä­mään hyväs­tit. Kou­lu on aina mer­ki­tyk­sel­li­nen kyläyh­tei­söl­le ja kult­tuu­rin keh­to. Elä­mäs­sä menee usein niin, että on aika raken­taa ja aika purkaa.

– Toi­vot­ta­vas­ti luo­pu­mi­nen mer­kit­see jon­kin uuden avaus­ta ja alkua.