Kale­va­lan ensim­mäi­ses­sä runos­sa runon­lau­la­ja ker­too, mis­tä ja miten hän on lau­lun­sa saa­nut, miten tal­len­ta­nut vas­tai­sen varal­le ja miten otta­nut ne taas käyt­töön­sä: ”Ne minä keräl­le kää­rin, Sovit­te­lin som­me­lol­le, Kerän pis­tin kelk­ka­ha­ni, Som­me­lon reko­se­he­ni; Ve’in kel­kal­la koti­hin, Reko­sel­la rii­hen luok­si, Panin aitan par­ven pää­hän, Vas­ki­se­hen vak­ka­se­hen”. Ken­ties lau­la­ja oli jos­kus tal­let­ta­nut täl­lä taval­la jotain kon­kreet­ti­sem­paa­kin. Sommelo…