Iso sie­ni­saa­lis jäi saamatta

Hau­ki­pu­taan Latu ja Put­taan Mar­tat jär­jes­ti­vät sun­nun­tai­na kol­mat­ta ker­taa yhteis­työs­sä sie­ni­ret­ken. Saa­liit eivät ret­kel­lä pää­tä hui­man­neet, mut­ta laji­tun­te­mus sai har­joi­tus­ta, sil­lä alu­eel­ta löy­tyi monen­lai­sia sie­niä. Kar­va­rous­kut tun­nis­tet­tiin hyvin ja eksyi­pä koriin myös pari pulk­ko­sien­tä­kin, jot­ka ovat myr­kyl­li­siä. Moni otti käyt­töön myös ret­kel­lä ensim­mäis­tä ker­taa Sie­niä­pin, eli tun­nis­tus­a­pua sai myös kännykältä.

Edel­li­se­nä kah­te­na vuo­te­na ret­ki on jär­jes­tet­ty Run­te­lin mai­se­mis­sa, mut­ta tänä vuon­na pai­kak­si vali­koi­tui Myl­ly­saa­ri. Han­nu Lil­ja­mo ker­toi Run­te­liin joh­ta­van tien ole­van huo­nos­sa kun­nos­sa eikä kaik­ki autot oli­si mah­tu­neet pai­kal­le, joten paik­ka pää­tet­tiin vaih­taa. Asian­tun­ti­jan roo­lis­sa ja oppaa­na ret­kel­lä toi­mi Kirs­ti Leh­ti­nen, jota useam­pi ret­ke­läi­nen odot­ti­kin kovas­ti. Put­taan Mart­to­jen sih­tee­ri, Erja Sipo­la toi­vot­ti myös kaik­ki ter­ve­tul­leik­si, ja hänes­tä­kin yhteis­työs­sä jär­jes­tet­ty ret­ki oli muka­va. Hän ker­toi myös Put­taan Mart­to­jen juh­li­neen edel­li­sel­lä vii­kol­la yhdis­tyk­sen 20-vuo­tis­ta tai­val­ta ja toi­min­taan kai­vat­tai­siin lisää poruk­kaa mukaan.

-Tar­jol­la on mak­ka­raa ja kah­vit ret­ken lopuk­si ja Erja on teh­nyt koe­pul­laa, Lil­ja­mo kertoi.

-En ole 20 vuo­teen lei­po­nut niin nyt lei­voin ja sik­si sitä sano­taan koe­pul­lak­si, Sipo­la naurahti.

Ret­kel­lä oli muka­na niin ensi­ker­ta­lai­sia, vähän sie­ni­tun­te­mus­ta omaa­via kuin myös koke­nei­ta kon­ka­rei­ta ja osa tuli pai­kal­le Oulus­ta asti. Kaik­ki oli­vat varau­tu­neet ret­kel­le korein ja tavoit­tee­na oli­kin saa­da reput täy­teen sie­niä. Rei­lut pari­kym­men­tä sie­nes­tä­jää hajaan­tui­vat Myl­ly­saa­reen tut­kis­ke­le­maan maas­to­ja, ja Kirs­ti kier­si anta­mas­sa tun­nis­tus­a­pua ja etsi­mäs­sä itse­kin sie­niä. Hän muis­tut­ti, että jos sien­tä ei tun­nis­ta, sitä ei kan­na­ta syödä.

Erja Sipo­lal­le tämä oli hänel­le kesän toi­nen sie­ni­reis­su. Aiem­min kevääl­lä hän ker­toi käy­neen­sä Syöt­teen mai­se­mis­sa kor­va­sie­niä metsästämässä.

-Mökin pihal­la ryö­pät­tiin sie­net useam­paan ker­taan ja sii­tä on teh­ty jos min­kä­lais­ta herk­kua sit­ten. Kor­va­sie­ni­keit­to on todel­la her­kul­lis­ta ja kor­va­sie­nis­tä saa myös iha­nan lisuk­keen esi­mer­kik­si kalal­le, Sipo­la kertoi.

Moni innos­tui lataa­maan Sie­niä­pin puhe­li­mel­leen, joka aut­taa sie­nen tun­nis­ta­mi­ses­sa. Sie­nes­tä ote­taan kuva ja sen jäl­keen sovel­lus ker­too lajin sekä sen, onko laji syö­tä­vä. Sovel­lus toi­mi aika hyvin ja se tun­nis­ti­kin oikeak­si useam­man sie­nen. Pai­kal­la olleet Mau­no, Pau­la ja Suo­ma oli­vat tul­leet ret­kel­le mukaan tutus­tu­maan uusiin lajei­hin Kirs­tin oppiin. Kant­ta­rel­lit ja tatit oli­vat entuu­des­taan heil­le tut­tu­ja, ja niis­tä heil­lä onkin tul­lut loih­dit­tua vois­sa pais­ta­mal­la her­kul­li­sia kastikkeita.

Poh­jan­me­si­sien­tä alu­eel­ta löy­tyi pal­jon isoi­na rykel­mi­nä. Myös puhe­li­men sovel­lus tun­nis­ti sie­nen. Kirs­ti ker­toi, että sie­nen hat­tu on syö­tä­vä, kun­han se ensin pikai­ses­ti keit­tää tai ryöppää.

-Muu­ten sie­nes­sä on hie­man metal­li­nen maku, Kirs­ti kertoi.