Iso-Mie­hik­kään saar­ta kehit­tä­mään yhteisvoimin

Iso-Miehikkään saari on monen haukiputaalaisen mieleinen retkikohde. Nyt sitä halutaan kehittää edelleen Metsähallituksen ja paikallisin toimijoiden voimin. Valokuvan saaresta käsin Haukiputaan suuntaan on ottanut Heikki Aarnipuro.Iso-Miehikkään saari on monen haukiputaalaisen mieleinen retkikohde. Nyt sitä halutaan kehittää edelleen Metsähallituksen ja paikallisin toimijoiden voimin. Valokuvan saaresta käsin Haukiputaan suuntaan on ottanut Heikki Aarnipuro.

Kii­min­ki­jo­ki­suis­tos­sa Hau­ki­pu­taal­la sijait­see hie­no luon­to­koh­de ja suo­sit­tu lähi­vir­kis­tys­paik­ka Iso-Mie­hik­kään saa­ri. Nyt pai­kal­li­ses­ti on herän­nyt innos­tus kehit­tää saar­ta vie­lä nykyi­ses­tään­kin parem­mak­si, kaik­kien yhtei­sek­si luon­to­koh­teek­si, ker­too Sii­ka­pu­taan asu­ka­syh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Osmo Sara­jär­vi.

Asu­ka­syh­dis­tys kut­sui Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­lu­jen Kei­jo Mil­din tutus­tu­maan lähem­min saa­reen. Maa­nan­tai­na toteu­tu­nees­sa kat­sel­muk­ses­sa oli muka­na asu­ka­syh­dis­tyk­sen väkeä ja Hau­ki­pu­taan jako­kun­nan puheen­joh­ta­ja Kari Kale­va. Iso-Mie­hi­käs on Met­sä­hal­li­tuk­sen eli val­tion omis­ta­ma alue ja suo­jel­tu luontokohde.

Sara­jär­ven ja Kale­van mukaan tapaa­mi­sen anti oli hyvin myön­tei­nen ja lupaa­va. Met­sä­hal­li­tuk­sel­la on halua pitää huol­ta ja kehit­tää koh­det­ta, mut­ta mukaan tar­vi­taan myös pai­kal­li­sia toi­mi­joi­ta ja yhteis­tä tah­to­ti­laa. Saa­res­sa on Met­sä­hal­li­tuk­sen yllä­pi­tä­mä laa­vu nuo­tio­paik­koi­neen ja asu­ka­syh­dis­tyk­sen hank­ki­ma pöy­tä ja pen­kit, jot­ka kaik­ki uusi­taan kevään kulues­sa. Met­sä­hal­li­tuk­sel­ta saa­daan tar­vik­keet kun­nos­ta­mi­seen. Met­sä­hal­li­tus vas­taa nuo­tio­pui­den han­kin­nas­ta teke­mäl­lä sopi­muk­sen pai­kal­li­sen toi­mi­jan kanssa.

Kaut­ta aiko­jen Iso-Mie­hik­kä on ollut ulkoi­li­joi­den suo­sios­sa kaik­ki­na vuo­de­nai­koi­na. Se on mer­ki­tyk­sel­li­nen vir­kis­tys­koh­de kai­ken ikäis­ten kes­kuu­des­sa hyvän sijain­tin­sa ja saa­vu­tet­ta­vuu­ten­sa ansios­ta. Saa­ri sijait­see Mar­tin­nie­men Ongan­ran­taa vas­ta­pää­tä ja kir­kon­ky­län puo­lel­ta San­ta­hol­man ja Ämmön­no­kan edus­tal­la. Sii­ka­saa­ren vene­ran­nas­ta ja kirk­ko­ran­nas­ta mat­kaa saa­reen on jää­tä pit­kin pari kol­me kilo­met­riä. Vuo­si­kym­me­niä sit­ten Kii­min­ki­joen uiton aika­na saa­ri oli tär­keä tukikohta.

Iso-Mie­hi­kään kehit­tä­mi­seen ja ideoi­mi­seen kut­su­taan nyt mukaan Sii­ka­pu­taan asu­ka­syh­dis­tyk­sen, jako­kun­nan ja Met­sä­hal­li­tuk­sen kans­sa myös mui­ta pai­kal­li­sia toi­mi­joi­ta. Niis­tä monet jo teke­vät alu­eel­la hyvää työ­tä ulkoilu‑, lii­kun­ta- ja vir­kis­tys­mah­dol­li­suuk­sien ja ympä­ris­tön paran­ta­mi­sek­si. Kevään mit­taan Met­sä­hal­li­tus suun­nit­te­lee kut­su­van­sa kool­le saa­reen foo­ru­min, jos­sa yhdes­sä voi­daan poh­tia näky­miä ja suun­ni­tel­la tule­vaa. Mukaan kut­su­taan kylä­toi­mi­joi­den lisäk­si esi­mer­kik­si moot­to­ri­kelk­kai­li­joi­ta, venei­li­jöi­tä ja mui­ta har­ras­tusyh­tei­sö­jen edustajia.

Kari Kale­va ker­too, että jako­kun­nan omis­tuk­ses­sa on Iso-Mie­hik­kään vie­rei­siä aluei­ta, joi­hin voi­tai­siin teh­dä tulis­te­lu- ja oles­ke­lu­paik­ko­ja ja vaik­ka sijaa telt­tai­luun rai­vaa­mal­la kas­vus­toa. Sel­vi­tet­tä­väk­si tulee, mis­sä mää­rin pusi­koi­ta voi­daan siis­tiä ja mitä suo­je­lu­mää­räys­ten puit­teis­sa myös Iso-Mie­hik­kään saa­ren hiek­kai­sel­le ran­ta­vyö­hyk­keel­le voi­daan suunnitella.

Kos­ka Iso-Mie­hi­käs on suo­je­lua­luet­ta, saa­ren kas­vus­toa ei saa tur­mel­la eikä siel­lä saa ajel­la kel­koil­la tai mön­ki­jöil­lä. Jat­kos­sa Met­sä­hal­li­tuk­sen tahol­ta sel­vi­tet­tä­neen myös saa­ren bio­lo­gi­sia luon­to-olo­ja. Huo­mioi­ta­vaa on myös, että saa­res­sa ei ole jäte­huol­toa ja kävi­jöi­den on kul­je­tet­ta­va siel­tä pois tuo­man­sa ros­kat, joi­ta ei voi polt­taa nuotiossa.

Joki­suis­tos­sa on Iso-Mie­hik­kään lähia­lueil­la mui­ta­kin suo­sit­tu­ja vir­kis­tys­paik­ko­ja ja siis­tit­ty­jä ran­ta-aluei­ta, joi­ta yllä­pi­tä­vät ja hoi­ta­vat esi­mer­kik­si Mar­tin­nie­men kyläyh­dis­tys, jako­kun­ta ja Ongan­ran­ta-Vah­to­lan­lah­ti ry. Tänä­kin tal­ve­na asu­ka­syh­dis­tyk­set ja monet yksi­tyi­set vapaa­eh­toi­set ovat vetä­neet hiih­to­la­tu­ja ja reit­te­jä maas­toon ja jää­alueil­le, mis­tä on tul­lut käyt­tä­jil­tä pal­jon kii­tos­ta. Hau­ki­pu­taan Moot­to­ri­kelk­kai­li­jat huo­leh­tii ajou­ris­ta maastossa. 

Häy­ry­sen­nie­men suun­nal­la on mer­kat­tu­ja hiih­to­la­tu­ja ja suun­ni­tel­mis­sa teh­dä uraa myös kelk­kai­luun, ker­too Kari Kaleva.

Kii­min­ki­jo­ki­suis­ton jää­alu­eel­la Hau­ki­pu­taan kir­kon­ky­läs­tä Hal­ko­ka­rin koh­dal­le on voi­mas­sa kiel­to moot­to­ria­jo­neu­voil­le pait­si moot­to­ri­kel­koil­le, joil­le on mer­kat­tu ajou­ra joen kes­kel­le liit­ty­mi­neen. Ympäirs­tö­kes­kuk­sen 25 vuot­ta sit­ten teke­mä rajoi­tus on herät­tä­nyt kes­kus­te­lua muun muas­sa sii­tä, eikö joel­ta löy­dy käve­li­jöi­den, hiih­tä­jien ja kelk­kai­li­joi­den ohel­la tilaa myös mön­ki­jöil­le, tai mis­sä koh­taa voi “läs­ki­pyö­räil­lä”, sil­lä nämä lajit ovat nykyi­sin myös suosiossa.

– Hyvä tilai­suus oli­si kes­kus­tel­la täs­tä­kin asias­ta kun kokoon­nu­taan poru­kal­la Iso-Mie­hik­kään kehit­tä­mi­sen mer­keis­sä, sanoo Kale­va. Rajoi­tuk­siin on mah­dol­lis­ta hakea muutosta.

Kari Kale­va ja Osmo Sar­ja­jär­vi toi­vo­vat, että yhteis­tä intoa ja tah­toa löy­tyy Iso-Mie­hik­kään kehit­tä­mi­seen, ja toi­von mukaan tilaa ja sopua löy­tyy kai­kil­le jääl­lä ja luon­nos­sa liikkumiseen.