Häy­ry­sen­nie­mel­lä kou­lu­tet­tiin perin­ne­mai­se­mien inven­toin­tiin – Ympä­ris­tö­mi­nis­te­riö on myön­tä­nyt hank­keen aloit­ta­mis­ta var­ten 351 000 euroa

Tapio Heikkilä ympäristöministeriöstä ja Maarit Vainio Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksesta tutkivat alueen karttaa. Paikalla oli asiantuntijoita ympäri Suomen.

Hau­ki­pu­taan Häy­ry­sen­nie­mel­le kokoon­tui vii­me vii­kol­la rei­lu kol­mi­sen­kym­men­tä luon­non­tie­tei­li­jää ympä­ri Suo­men otta­maan oppia perin­ne­mai­se­mien inven­toin­tia var­ten. ELY-kes­kuk­sen kesä­kuus­sa käyn­nis­tä­mää perin­ne­mai­se­mien inven­toin­ti­han­ket­ta koor­di­noi ympä­ris­tö­mi­nis­te­riö, joka on myön­tä­nyt kol­men vuo­den aika­na toteu­tet­ta­van hank­keen aloit­ta­mis­ta var­ten 351 000 euroa.

Poh­jois-Poh­jan­maan ELY-kes­kuk­sen puo­les­ta kou­lu­tus­ta orga­ni­soi­neen Maa­rit Vai­nion mukaan perin­ne­mai­se­mat ovat van­ha­kan­tai­sen maa­ta­lou­den muo­vaa­mia ympä­ris­tö­tyyp­pe­jä.

– Tämä­kin ran­ta­niit­ty on ollut ennen van­haan lai­tu­me­na ja tämä käyt­tö on muo­van­nut näis­tä alueis­ta aivan oman­lai­si­aan. Näis­sä on sel­lai­set kas­vi- ja eläin­la­jit, jot­ka nyky­ään ovat uha­na­lai­sia. Kos­ka hoi­to on lakan­nut ja kar­jan­re­hu saa­daan nyky­ään pel­loil­ta, van­hat perin­ne­mai­se­mat ovat alka­neet kas­vaa umpeen, Vai­nio avaa perin­ne­mai­se­man käsi­tet­tä.

Perin­ne­bio­toop­pe­ja eli perin­ne­mai­se­mia kar­toi­tet­tiin ensim­mäi­sen ker­ran Suo­mes­sa 90-luvun alus­sa. Sil­loin teh­tiin ensim­mäi­nen kar­toi­tus­kier­ros.

– Sit­ten kun Suo­mi liit­tyi EU:hun, näil­lä perin­ne­mai­se­mil­la saat­toi saa­da maa­ta­lou­den ympä­ris­tö­tu­kea ja näi­tä otet­tiin hoi­don pii­riin aika pal­jon­kin. Nyt on tar­ve päi­vit­tää näi­den perin­ne­mai­se­mien tilan­ne ja kat­soa, mikä on hoi­don tar­ve täl­lä het­kel­lä.

Perin­ne­mai­se­mat jae­taan arvo­luok­kiin

Käy­tän­nös­sä kou­lu­tus­po­ruk­ka jal­kau­tui maas­toon ja kerä­si havain­to­ja kas­veis­ta ja eläi­mis­tä lomak­keil­le, joi­den tie­dot tal­len­ne­taan ympä­ris­tö­hal­lin­non paik­ka­tie­to­jär­jes­tel­mään. Maa­no­mis­ta­jat saa­vat tie­dot halu­tes­saan käyt­töön­sä.

– Samal­la mie­ti­tään, mikä on perin­ne­mai­se­man arvo. Esi­mer­kik­si tätä Upin niit­tyä on jos­kus pidet­ty maa­kun­nal­li­ses­ti arvok­kaa­na niit­ty­nä ja nyt halu­taan tie­tää, mikä on sen arvo­luok­ka nyky­ään. Onko se pai­kal­li­ses­ti, maa­kun­nal­li­ses­ti vai val­ta­kun­nal­li­ses­ti arvo­kas. On mah­dol­lis­ta, että arvok­kaam­mat alu­eet edel­leen sai­si­vat kor­keam­paa tukea, min­kä vuok­si myös arvo­luok­ka on tär­keä sel­vit­tää. Arvo­luok­ka rat­kais­taan sit­ten kun inven­toin­te­ja on teh­ty laa­jas­ti, jot­ta on ver­tai­lu­koh­tei­ta, Vai­nio ker­too.

Vai­nion mukaan Häy­ry­sen­nie­mel­lä sijait­se­va Upin niit­ty sopi kou­lu­tus­koh­teek­si, kos­ka se on moni­puo­li­nen koh­de ja se on inven­toi­tu aiem­min, eli sii­tä löy­tyy jo poh­ja­tie­to­ja. Aluet­ta on hoi­det­tu ELY-kes­kuk­sen toi­mes­ta jo pit­kään. Myös sopi­va etäi­syys vai­kut­ti valin­taan.

– Tääl­lä on todel­la hie­noa perin­ne­mai­se­mien lajis­toa, esi­mer­kik­si rui­jan esik­ko kuk­kii tääl­lä ja se on todel­la kau­nis.

Hei­ken­ty­nei­tä eli­nym­pä­ris­tö­jä halu­taan ennal­lis­taa

Kou­lu­tus­päi­väs­sä muka­na ollut Tapio Heik­ki­lä ympä­ris­tö­mi­nis­te­riös­tä ker­too, että uudes­sa hal­li­tus­oh­jel­mas­sa mai­ni­taan, että hei­ken­ty­nei­tä eli­nym­pä­ris­tö­jä tuli­si ennal­lis­taa ja perin­ne­mai­se­mat ovat näis­tä nume­ro yksi.

– Perin­ne­mai­se­mien hoi­dos­sa tär­ke­ää on lai­dun­ta­mi­nen. Maa­ti­lat ovat­kin avai­na­se­mas­sa myös ympä­ris­tön moni­muo­toi­suu­den säi­lyt­tä­mi­ses­sä. Kau­niit maa­lais­mai­se­mat ovat ravin­non lisäk­si yksi arvo, joi­ta tuo­te­taan maa­ta­lou­den avul­la. Ilman lai­dun­ta­vaa kar­jaa maa­seu­tu­luon­non moni­muo­toi­suus kato­aa. Sik­si on tär­ke­ää, että luon­non­lai­tu­mil­la on käy­tet­tä­vis­sä eläi­miä, Heik­ki­lä ker­too.

Heik­ki­län mukaan jul­ki­ses­sa lihan­syön­ti­kes­kus­te­lus­sa unoh­de­taan se, että Suo­mes­sa luon­non­lai­tu­mel­la ole­va kar­ja on aivan eri asia kuin vaik­ka­pa Bra­si­lias­sa teho­tuo­tet­tu nau­ta.

– Luon­non kan­nal­ta se on pal­jon parem­pi, kun me luon­non­lai­tu­mil­la tuo­te­taan tääl­lä lihaa kuin että oste­taan teho­tuo­tet­tua lihaa muu­al­ta. Pitää pys­tyä erot­ta­maan, että ympä­ris­tön kan­nal­ta on hyvää lihaa ja pahaa lihaa.

Havain­to­ja kas­veis­ta ja eläi­mis­tä kerät­tiin lomak­keil­le, joi­den tie­dot tal­len­ne­taan ympä­ris­tö­hal­lin­non paik­ka­tie­to­jär­jes­tel­mään.