Hau­ki­pu­taan ja Iin lukion opis­ke­li­jat lepak­ko­tut­ki­joi­na tiedeprojektissa

Tie­däm­me lepa­kois­ta vähän, har­va on nii­tä näh­nyt, mut­ta näi­tä ainoi­ta len­to­ky­kyi­siä pie­niä nisäk­käi­tä elää kes­kuu­des­sam­me myös Ran­ta­poh­jan alu­eel­la. Tämä on käy­nyt sel­väk­si val­ta­kun­nal­li­ses­sa Lukio­lai­set lepak­ko­tut­ki­joi­na ‑pro­jek­tis­sa, jos­sa ovat muka­na Hau­ki­pu­taan ja Iin lukiot yhteis­työs­sä Hel­sin­gin yli­opis­ton kans­sa. Tähän moni­tie­teel­li­seen bio­lo­gian TO2-kurs­siin on osal­lis­tu­nut Hau­ki­pu­taal­ta 13 ja Iis­tä 11 toi­sen ja kol­man­nen vuo­si­kurs­sin opiskelijaa.

Pro­jek­tis­sa opis­ke­li­jat ovat tal­len­ta­neet lepa­koi­den saa­lis­taes­sa tuot­ta­mia ult­ra­ää­niä pui­hin kiin­ni­tet­ty­jen Audio­Moth-ult­ra­ää­ni­de­tek­to­rei­den avul­la huh­ti-loka­kuun aika­na. Tal­len­tei­den avul­la tut­ki­jat sel­vit­tä­vät mis­sä päin maa­tam­me lepa­koi­ta esiin­tyy ja mihin aikaan kesäs­tä, sil­lä lepa­koi­den ajal­li­ses­ta ja alu­eel­li­ses­ta esiin­ty­mi­ses­tä on vähän tietoa.

Hau­ki­pu­taan lukion tut­ki­ja­ryh­män opis­ke­li­jois­ta vain yksi ker­too var­muu­del­la näh­neen­sä lepa­kon live­nä. Maas­tos­ta kerä­tyn datan perus­teel­la lepa­koi­ta on kui­ten­kin havait­tu esiin­ty­vän laa­jal­ti. Lepa­kon ään­tä ihmi­nen ei voi kor­val­la kuul­la, mut­ta lait­tee­seen tal­len­tu­neet äänet saa­daan kuu­lu­vil­le muun­ta­mal­la ääni­te. Lepa­kon ääni on kimeä kir­kai­su. Tut­ki­mus­lai­te tal­len­taa myös tar­kan ajan­koh­dan. Havain­to­pis­teet sijait­si­vat vii­me ja tämän kesän aika­na Häy­ry­sen­nie­mes­sä, Keis­ka-Sii­ka­saa­res­sa, Joki­ky­läs­sä, Tor­pan­mäel­lä, Haa­pa­jär­vel­lä, Anna­lan­kan­kaal­la ja Kiviniemessä.

– Edel­li­sen kesän jäl­keen olem­me kehit­tä­neet yhdes­sä Hel­sin­gin yli­opis­ton kans­sa pro­jek­tia niin, että se muo­dos­taa lukio­lai­sil­le sovel­tu­van moni­tie­teel­li­sen tie­de­kurs­sin. Suo­mes­ta on muka­na jo kym­me­niä lukioi­ta. Oppi­laat pää­se­vät tie­de­pro­jek­tis­sa teke­mään oike­aa tie­teel­lis­tä tut­ki­mus­ta, kerää­mään dataa, ana­ly­soi­maan sitä ja laa­ti­maan tie­teel­li­sen tut­ki­mus­ra­por­tin, ker­too pro­jek­tia vetä­vä Hau­ki­pu­taan lukion bio­lo­gian ja maan­tie­teen leh­to­ri Tomi Joki­vir­ta.

 

Tut­ki­muk­ses­sa sel­vi­te­tään mitä laje­ja alu­eel­la esiin­tyy, mil­loin ne ovat aktii­vi­sia, mihin aikaan ne saa­lis­ta­vat ja miten sää vai­kut­taa nii­den käyt­täy­ty­mi­seen. Alus­ta­vien tulok­sien mukaan Ran­ta­poh­jan alu­eel­la on esiin­ty­nyt ainoas­taan yhtä lajia, poh­jan­le­pak­koa. Yöl­li­siä saa­lis­tusää­niä on enim­mäk­seen havait­tu kesä­kuus­ta syys­kuul­le. Poh­joi­nen sijain­ti vai­kut­ta­nee saa­tui­hin tulok­siin. Tie­dot toi­mi­te­taan Hel­sin­gin yli­opis­tol­le. Alus­ta­vien tulos­ten mukaan lepak­ko­ha­vain­to­ja saa­tiin kai­kis­ta pis­teis­tä pait­si Torpanmäeltä.

Maria Bog­da­noff Joki­ky­läs­tä kerä­si tie­toa Joki­ky­län havain­to­pis­teel­tä. Hän ei ole itse kos­kaan näh­nyt lepak­koa, mut­ta hänen äidil­lään on niis­tä havain­to­ja Joki­ky­läs­sä, joten tut­ki­mus­löy­dös ei yllät­tä­nyt. Lai­te tal­len­si lepa­kon ään­tä lait­tee­seen 6.9. kel­lo 19. Tut­ki­mus­jak­soon sisäl­tyi lait­teen vien­ti maas­toon yhdek­sä­nä vii­kon­lop­pu­na. Kaik­ki lait­teet kerät­tiin pois loka­kuus­sa sään kylmetessä.

Marian mie­les­tä lepak­ko­tut­ki­mus on ollut hyvin mie­len­kiin­tois­ta ja posi­tii­vi­ses­ti pal­kit­se­vaa, kun tulok­sia on saa­tu ja nii­tä on voi­nut tut­kia ja tul­ki­ta. Kiin­nos­tus bio­lo­gi­aan myös kasvoi.

Ylei­ses­ti lepa­kot herät­tä­vät tun­tei­ta ja ne voi­vat jopa pelot­taa, vaik­ka har­voin nii­tä nähdään.

– Itseä­ni eivät lepa­kot miten­kään inho­ta tai pelo­ta, sanoo Bogdanoff.

Tomi Joki­vir­ta sanoo, että kyl­lä lepa­koi­ta voi hel­pos­ti­kin näh­dä, kun istuu alas ja rau­hoit­tuu tark­kai­le­maan. Lepa­kot ovat niin nopea­liik­kei­siä, että nii­tä luul­laan usein linnuiksi.

Iin lukion opis­ke­li­joi­den havain­to­pis­teet sijait­si­vat kes­kus­tas­sa, Yli-Iis­sä, Oijär­vel­lä, Jakus­sa ja Illin­saa­res­sa sekä yksi pis­te Hau­ki­pu­taan San­ta­hol­mal­la, jon­ne pro­jek­tia vetä­vä bio­lo­gian, maan­tie­teen ja ter­veys­tie­don opet­ta­ja, vara­reh­to­ri Hen­na Anun­ti sijoit­ti oman tarkkailupisteen.

Iin lukios­sa ei itse ana­ly­soi­tu tal­len­nus­lait­tei­den tulok­sia, vaan tie­dos­tot lähet­tiin Hel­sin­gin yli­opis­ton tut­ki­mus­ryh­män ana­ly­soi­ta­vak­si Luon­non­tie­teel­li­sel­le kes­kus­museol­le (Luo­mus).

– Tulok­sia emme ole vie­lä saa­neet. Osal­lis­tuim­me lepak­ko­tut­ki­muk­seen ensim­mäis­tä ker­taa, joten ehkä ensi vuon­na ana­ly­soim­me itse kerät­tyä dataa. Sää­ha­vain­not sekä kuvat havain­to­pai­kas­ta kir­ja­sim­me jokai­se­na havain­to­vii­kon­lop­pu­na laji.fi ‑tie­to­kan­taan, ker­too Anunti.

Myös Iin lukion ryh­mäs­sä lepak­ko­tut­ki­mus on kiin­nos­ta­nut kovasti.

– Vii­me kesä­nä kysyin vapaa­eh­toi­sia mukaan kesä­lo­mal­la teh­tä­vään tut­ki­muk­seen. Kaik­ki hoi­ti­vat aineis­ton kerää­mi­seen liit­ty­vät vas­tuun­sa tun­nol­li­ses­ti ja sitou­tu­nees­ti, kiit­te­lee Anunti.

Toi­sen vuo­si­kurs­sin opis­ke­li­jat sai­vat kor­vat­tua seu­raa­van syk­syn bio­lo­gian opin­nois­ta Eko­lo­gia ja ympä­ris­tö ‑kurs­sin osa­suo­ri­tuk­sen lepakkotutkimuksella.

– Tut­ki­mus­ta oli mie­len­kiin­tois­ta ja muka­vaa toteut­taa. Oli kiin­nos­ta­vaa saa­da tie­toa oman alu­een lepak­ko­kan­nas­ta ja nii­den esiin­ty­vyy­des­tä, tote­aa Pih­la Haa­ne­la.

Ali­sa Tii­ro läh­ti mukaan, kos­ka hän­tä­kin kiin­nos­ti oman alu­een lepakkokanta.

– Plus­sa­na tut­ki­muk­seen osal­lis­tu­mi­nen hel­pot­ti myös huo­mat­ta­vas­ti syk­syn BI2 kurs­sin käy­mis­tä, lisää Tiiro.

– Huip­pu­ko­ke­mus, kun pää­si vähän peril­le, min­kä­lais­ta tut­ki­jan työ on. Vie­tiin lai­te aina yhdes­sä maas­ton sel­lai­seen paik­kaan, jos­sa ollaan aiem­min näh­ty lepa­koi­ta, ker­to­vat Ben­ja­mi ja Vil­ja­mi Hökkä.

Hen­na Anun­tin mukaan ensim­mäis­tä ker­taa Hau­ki­pu­taan lukion kans­sa teh­ty yhteis­työ oli innostavaa.

– Jat­kos­sa­kin teem­me mie­lel­läm­me yhtei­siä pro­jek­te­ja. Läm­min kii­tos Tomil­le ohjeis­ta lepak­ko­tut­ki­muk­sen toteutuksessa.

Yhteis­työ ja tie­de­pro­jek­tit yli­opis­to­jen ja kor­kea­kou­lu­jen kans­sa koe­taan antoi­si­na niin Hau­ki­pu­taan kuin Iin lukiois­sa­kin. Iis­sä aihei­na ovat olleet ympä­ris­tös­sä tapah­tu­vat muu­tok­set eri vuo­de­nai­koi­na ja keko­muu­ra­hais­tut­ki­mus. Hau­ki­pu­taan lukio oli muka­na muun muas­sa gee­ni­tut­ki­muk­ses­sa Oulun yli­opis­ton kanssa.

– Pro­jek­tit anta­vat opis­ke­li­joil­le tilai­suu­den osal­lis­tua oikei­siin tie­teel­li­siin tut­ki­muk­siin ja tutus­tua tut­ki­jan työ­hön, ja ne voi­vat olla mer­ki­tyk­sel­li­siä myös jat­ko-opin­to­suun­ni­tel­mien suh­teen, sanoo Hau­ki­pu­taan lukion vara­reh­to­ri Niko Ruus­ka­nen.

– Yhteis­työ­ku­viot var­mas­ti jat­ku­vat, kun­han täs­tä koro­na-ajas­ta­kin sel­vi­tään, uskoo Ruuskanen.

Lepa­kot lähellämme

• Suo­mes­sa tavat­tu 13 lepak­ko­la­jia. Lisään­ty­vät hitaas­ti, elä­vät van­hoik­si. Laje­ja Euroo­pas­sa 40, maa­il­mal­la yli 1300.

• Iin ja Hau­ki­pu­taan lukion opis­ke­li­joi­ta muka­na Hel­sin­gin yli­opis­ton tie­de­pro­jek­tis­sa. Koh­tee­na poh­joi­ses­sa ylei­sim­mät poh­jan­le­pak­ko ja pikkulepakko.

• Poh­jan­le­pak­ko: Tum­ma yleis­sä­vy, kor­vien taka­na ja sel­kä­puo­lel­la kul­lan­vä­ris­tä kar­vaa. Pik­ku­le­pak­ko: Tasai­sen ruseh­ta­va yleissävy.

• Yöak­tii­vi­sia, suun­nis­ta­vat ult­ra­ään­ten avul­la, saa­lis­ta­vat len­nos­ta tai pin­noil­ta pää­asias­sa hyön­tei­siä. Syö ilmas­sa tai oksas­sa riippuen.

• Esiin­tyy vesis­tö­jen lähis­töl­lä, piha-alueil­la, puis­tois­sa ja har­va­puus­toi­sil­la (van­hoil­la) met­sä­alueil­le. Kyl­mäl­lä sääl­lä hor­rok­ses­sa. Lepak­koon ei pidä kos­kea, voi kan­taa viruksia.

• Laji.fi: Suo­men laji­tie­to­kes­kuk­sen yllä­pi­tä­mä avoin por­taa­li kart­ta­mer­kin­töi­neen, jon­ne koo­taan tie­dot myös nyt saa­duis­ta lepakkoesiintymistä.