Har­taus­kir­joi­tus: Apos­to­lien päivä

Elias Mus­ta­jär­vi.

Vii­me sun­nun­tai­na vie­tim­me apos­to­lien päi­vää. Mon­ta sataa vuot­ta sit­ten kai­kil­la apos­to­leil­la oli omat muis­to­päi­vän­sä ja nykyi­sen apos­to­lien päi­vän ajan­koh­ta on alun perin apos­to­lien Pie­ta­rin ja Paa­va­lin päi­vä, jota on aikoi­naan vie­tet­ty hei­dän mart­tyy­ri­kuo­le­man­sa muis­tok­si. Mut­ta nykyi­sin tuo­na päi­vä­nä muis­tel­laan kaik­kia apostoleja.

Pie­ta­ri oli juu­ta­lai­nen kalas­ta­ja. Paa­va­li oli puo­les­taan kor­keas­ti kou­lu­tet­tu usko­nop­pi­nut, joka vai­no­si aluk­si Jee­suk­sen seu­raa­jia, mut­ta sai paran­nuk­sen armon. Paa­va­li teki lähe­tys­työ­tä paka­noi­den paris­sa, Pie­ta­ri puo­les­taan ympä­ri­lei­kat­tu­jen joukossa.

Sun­nun­tai­na luet­tiin kir­kos­sa evan­ke­liu­mi­teks­tin Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min 16. luvus­ta, jos­sa ensin käy ilmi, että ihmi­set luu­le­vat Jee­sus­ta kuka mik­si­kin. Jee­suk­sen kysyes­sä, kenen ope­tus­lap­set ajat­te­le­vat Jee­suk­sen ole­van, Pie­ta­ri tun­nus­taa Jee­suk­sen Mes­si­aak­si, elä­vän Juma­lan pojak­si. Jee­sus tote­aa Pie­ta­ril­le: ”Tätä ei sinul­le ole ilmoit­ta­nut liha eikä veri, vaan minun Isä­ni, joka on tai­vais­sa.” (Matt. 16:17). Vain Juma­lan armos­ta ja voi­mas­ta ihmi­nen voi näh­dä Jee­suk­ses­sa Juma­lan Pojan ja ottaa hänet oma­koh­tai­ses­ti vas­taan Vapah­ta­ja­na ja syn­tien sovit­ta­ja­na ja näin läh­teä seu­raa­maan häntä.

Jokai­nen Kris­tuk­sen seu­raa­ja on auto­maat­ti­ses­ti myös Kris­tuk­sen lähet­ti­läs eli apos­to­li. Ja edel­leen Kris­tuk­sen seu­raa­jat, hänen oman­sa, tule­vat eri­lai­sis­ta taus­tois­ta ja tilan­teis­ta. Ja ovat eri­lai­sia. Yhteis­tä Kris­tuk­sen seu­raa­jil­le on kui­ten­kin koke­mus sii­tä, että he tar­vit­se­vat Juma­lan armoa. Pie­ta­ri pyy­tää Apos­to­lien päi­vän ensim­mäi­sen vuo­si­ker­ran evan­ke­liu­mi­teks­tis­sä Jee­sus­ta: ”Mene pois minun luo­ta­ni, Her­ra! Minä olen syn­ti­nen mies.” (Luuk. 5:8) Paa­va­li puo­les­taan sanoit­taa saman asian Apos­to­lien päi­vän ensim­mäi­sen vuo­si­ker­ran toi­ses­sa luku­kap­pa­lees­sa näin: ”Kris­tus Jee­sus on tul­lut maa­il­maan pelas­ta­maan syn­ti­siä, jois­ta minä olen suu­rin.” (1. Tim. 1:15)

Peri­mä­tie­don mukaan Pie­ta­ri kuo­li ris­tiin­nau­lit­tu­na, tosin pää alas­päin, kos­ka hän ei kat­so­nut ole­van­sa tar­peek­si arvo­kas kuo­le­maan samal­la taval­la kuin Jee­sus. Paa­va­li puo­les­taan Roo­man kan­sa­lai­se­na lie­nee mes­tat­tu. Raa­mat­tu ei näi­tä asioi­ta kui­ten­kaan ker­ro. Voim­me aja­tel­la, että sil­lä ei ole väliä, mil­lä kuo­le­mal­la he kuo­li­vat tai me kuo­lem­me. Ainoas­taan sil­lä on väliä, miten Jee­sus kuo­li ja että Jee­sus kuo­li. Syn­tiem­me sovi­tus on Hänen ris­tin­kuo­le­mas­saan ja mei­dän toi­vom­me Hänen ylös­nouse­muk­ses­saan. ”Juma­la antoi Kris­tuk­sen kuol­la mei­dän rik­ko­mus­tem­me täh­den ja herät­ti hänet kuol­leis­ta mei­dän van­hurs­kaut­ta­mi­sem­me täh­den.” (Room. 4:25). Kun kuo­lem­me niin, että syn­tim­me ovat anteek­si ja rau­ha Juma­lan kans­sa, saam­me ker­ran herä­tä iha­naan ylös­nouse­muk­sen aamuun yhdes­sä Pie­ta­rin, Paa­va­lin ja mui­den apos­to­lien kanssa.

Juma­lan siu­naa­maa kesä­ai­kaa sinul­le ja läheisillesi!

Elias Mus­ta­jär­vi, vs. seu­ra­kun­ta­pas­to­ri, Hau­ki­pu­taan seurakunta