Tukea toi­min­taan, tai sit­ten ei

Olen 40- vuo­ti­sen työ­his­to­ria­ni aika­na pit­kän pät­kän hank­ki­nut elan­to­ni jär­jes­tö­työs­sä. Sil­lois­ta toi­min­taa pää­sään­töi­ses­ti pyö­ri­tet­tiin lii­ke­toi­min­to­jen ja muun oman varain­han­kin­nan tuella.

Tiet­tyi­hin pro­jek­tei­hin saa­tet­tiin hakea tukea myös esi­mer­kik­si sil­loi­sen Raha-auto­maat­tiyh­dis­tyk­sen, eli nykyi­sen STEA:n kaut­ta, eli Sosi­aa­li- ja ter­veys­jär­jes­tö­jen avus­tus­ta. Niin sanot­tu val­tion avus­tus jär­jes­töil­le on siis tuki yhtei­kun­nal­li­ses­ti mer­kit­tä­viin toi­min­toi­hin ja hankkeisiin.

Tänä päi­vä­nä val­tion hei­kon talous­ti­lan­teen takia myös STEA-avus­tuk­set ovat leik­kaus­lis­toil­la ja se saat­taa olla koh­ta­lon kysy­mys monen jär­jes­tön kohdalla.

Vähän eri­kois­ta on arvoi­san hal­li­tuk­sem­me pii­ris­sä se, että vaik­ka ollaan yksi­mie­li­siä ko. leik­kauk­sien tar­peel­li­suu­des­ta, asia on aiheut­ta­nut tur­haa pöhi­nää sii­tä, kuka saa kysee­na­lai­sen kun­nian päät­tää ko. asias­ta vii­mei­sen sanan. Onko se asi­aa hoi­ta­va minis­te­ri, pää­mi­nis­te­ri vai kaik­ki yhdessä.

Joka tapauk­ses­sa täl­lä het­kel­lä yhteis­kun­nan tuen hii­pues­sa lukui­sat yhtei­söt ovat huo­lis­saan toi­min­tan­sa jat­ku­vuu­des­ta. Tämä tie­ten­kin hei­jas­tuu tän­ne ken­täl­le tutun toi­min­nan hii­pu­mi­se­na ja pahim­mil­laan koko­naan lop­pu­mi­se­na. Näin täl­lai­sis­sa tapauk­sis­sa tie­ten­kin lopul­li­nen kär­si­jä on se pie­ni ihmi­nen, hänen ter­vey­ten­sä ja hyvin­voi­tin­sa. Täl­löin myös yhteis­kun­nal­ta jää käyt­tä­mät­tä se voi­ma­va­ra, min­kä oma alan­sa jär­jes­töl­lä on ollut asian­tun­ti­ja­na ja hyvin­voin­nin edis­tä­jä­nä kansalaisiin.

Tie­ten­kin ja toi­vot­ta­vas­ti edel­leen kaik­ki ne tuhan­net yhdis­tyk­set, urhei­luseu­rat ja eri jär­jes­töt edel­leen jat­ka­vat toi­min­taan­sa. Nyt vain niil­lä resurs­seil­la mitä kenel­lä­kin on. Onhan lähes kai­kil­le van­hem­mil­le tut­tua esi­mer­kik­si urhei­lua har­ras­ta­van nuo­ri­son kaut­ta urhei­luseu­ro­jen eril­li­set varain­han­kin­muo­dot. Mie­li­ku­vi­tuk­sen ja luo­vuu­den käyt­tö on sallittua.

Miten aikai­sem­min huo­mat­ta­via tuki­sum­mia saa­nei­den jär­jes­tö­jen toi­min­ta tule­vai­suu­des­sa käy­pi, se vaa­ti­nee heil­tä jok tapauk­ses­sa uusia aja­tus­mal­le­ja elin­voi­mai­suu­den ja jat­ku­vuu­den tur­vaa­mi­sek­si. Myös­kin jo täl­lä het­kel­lä toi­min­taan­sa arvo­mail­mal­taan lähel­lä ole­vien yhdis­tyk­sien toi­min­to­jen yhdis­ty­mi­siä saman katon alle saat­taa tapahtua.

Lopuk­si on pak­ko muis­tut­taa, että todel­la­kin yhdis­tyk­sien ja yleen­sä kan­sa­lais­jär­jes­tö­jen roo­lil­la on ollut mer­kit­tä­vää sosi­aa­lis­ta, kult­tuu­ril­lis­ta ja yhteis­kun­nal­lis­ta hyö­tyä. Ja mikä paras­ta, yhtei­söis­sä toi­mi­vat ihmi­set ovat saa­neet siel­tä elä­mään­sä ohjaus­ta, neu­vo­ja, ver­tais­tu­kea ja mie­le­käs­tä toi­min­taa ja näin hen­ki­ses­ti voi­neet rikas­tut­taa omaa elämäänsä.

Ossi