Hir­vi­li­ve koukuttaa

Sil­mäil­les­sä­ni eri medioi­ta huo­ma­sin jutun, jos­sa ker­rot­tiin Ruot­sin suu­ren hir­vi­vael­luk­sen alka­neen. Ruot­sin yleis­ra­dio­yh­tiö SVT:n tuot­ta­mas­sa kol­men vii­kon live­lä­he­tyk­ses­sä seu­ra­taan, kuin­ka hir­vet ylit­tä­vät vael­luk­sel­laan Ångermanjoen.

Lähe­tys­tä voi seu­ra­ta Yle Aree­nas­ta, jos­ta minä­kin nap­pa­sin sen ute­liai­suut­ta­ni auki. Ruu­dul­la näkyi män­ty­met­sää. Jätin pik­ku­ruu­dun pie­nes­ti avoi­mek­si näyt­tö­päät­teen nurk­kaan ja jat­koin töi­tä­ni. Ajat­te­lin, että huo­maan kyl­lä, jos siel­lä jotain lii­ket­tä on. Mut­ta mitä kum­maa, lii­ket­tä­hän oli lähes koko ajan. Hir­viä ei ensin näyt­tä­nyt ole­van liik­keel­lä, mut­ta kame­ra liik­kui ja mai­se­mat vaih­tui­vat jat­ku­vas­ti. Luin sit­ten Hel­sin­gin Sano­mis­ta, että vael­lus­ta var­ten Väs­ter­norr­lan­din met­sis­sä on noin kol­me­kym­men­tä kame­raa, jois­ta val­tao­sa on kau­ko-ohjat­ta­via. Ohjel­maa seu­ra­taan vuo­sit­tain noin 12 mil­joo­naa tun­tia. Yle Aree­nas­ta lähe­tys­tä kat­sot­tiin jutun mukaan vii­me vuon­na 306 000 tuntia.

Ajat­te­lin hir­vi­li­ven käyn­nis­täes­sä­ni, että näkee­hän nii­tä hir­viä ihan luon­nos­sa­kin. Nykyi­sin kyl­lä­kin vähän har­vem­min, mut­ta yhden näin vii­me tal­ve­na Iin ja Hau­ki­pu­taan raja­mail­la. Ker­ran taka­vuo­si­na näin jut­tu­reis­sul­ta pala­tes­sa­ni jopa hir­ven kaa­tu­van liuk­kaal­la Nelostiellä.

Hir­vi­li­ven ruu­dul­ta kuu­lui tuu­len kohi­naa, veden lipla­tus­ta ja lin­nun lau­lua. Muu­ta­mia lin­tu­ja näin­kin, mut­ta en ehti­nyt ihan tun­nis­taa nii­tä. Ajat­te­lin, että kyl­lä met­sän ja joen kat­se­le­mi­nen ruu­dul­ta voit­taa mon­ta tele­vi­sio-ohjel­maa. Pari tun­tia lähe­tyk­sen käyn­nis­tä­mi­sen jäl­keen syr­jä­sil­mä­ni pyy­si teräs­tä­mään kat­set­ta. Ja kyl­lä, oli­han siel­lä ruu­dul­la hir­vi, lopul­ta jopa kuusi hir­veä samas­sa näky­mäs­sä ker­ral­la. Enää en ihme­tel­lyt ollen­kaan, mik­si lähe­tys hir­vi­vael­luk­ses­ta kou­kut­taa katsojia.