Kie­rik­ki valit­tu osak­si kan­sain­vä­lis­tä kult­tuu­ri­rei­tis­töä – Huo­mio­ta myös ran­ni­kon jätinkirkoille

Kie­ri­kin kivi­kau­ti­nen kult­tuu­ri­pe­rin­tö ja Oulun alu­een sekä Poh­jan­maan ran­ni­kon jätin­kir­kot ovat saa­neet mer­kit­tä­vän kan­sain­vä­li­sen tun­nus­tuk­sen. Kie­rik­ki on valit­tu ensim­mäi­se­nä suo­ma­lai­se­na jäse­ne­nä osak­si Euroo­pan neu­vos­ton Euro­pean Rou­te of Mega­lit­hic Cul­tu­re – kult­tuu­ri­rei­tis­töä. Pää­tös teh­tiin Mega­lit­hic Rou­tes 2026 ‑vuo­si­ko­kouk­ses­sa Por­tu­ga­lin Viseus­sa maa­lis­kuun lopussa.

Tun­nus­tus vah­vis­taa Kie­ri­kin ja jätin­kirk­ko­jen ase­maa mer­kit­tä­vä­nä osa­na Euroo­pan esi­his­to­rial­lis­ta kult­tuu­ri­pe­rin­töä ja tuo alu­eel­le uut­ta kan­sain­vä­lis­tä näkyvyyttä.

Mega­lit­hic Rou­tes on Euroo­pan unio­nin kult­tuu­ri­pe­rin­tö­ver­kos­to, joka koko­aa yhteen esi­his­to­rial­li­sia mega­liit­ti­sia kivi­ra­ken­tei­ta, museoi­ta ja tut­ki­musor­ga­ni­saa­tioi­ta eri puo­lil­ta Euroop­paa. Ver­kos­tos­sa on yli 30 jäsen­tä, jois­ta suu­rin osa sijait­see Kes­ki- ja Län­si-Euroo­pas­sa. Kie­rik­ki on ver­kos­ton poh­joi­sin jäsen ja tuo yhteis­työ­hön uuden alu­eel­li­sen ja kult­tuu­ri­sen näkökulman.

Jäse­nyys Mega­lit­hic Rou­tes ‑ver­kos­tos­sa vah­vis­taa Kie­ri­kin mah­dol­li­suuk­sia kan­sain­vä­li­seen tut­ki­musyh­teis­työ­hön ja tuo Oulun alu­een ainut­laa­tui­set koh­teet osak­si euroop­pa­lais­ta kult­tuu­ri­pe­rin­tö­kes­kus­te­lua. Kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si on ollut osal­taan mah­dol­lis­ta­mas­sa tätä.

– Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­si on ollut kes­kei­nen teki­jä uusien, Kie­ri­kil­le mer­ki­tyk­sel­lis­ten yhteis­työ­ver­kos­to­jen raken­tu­mi­ses­sa. Nii­den avul­la voim­me pääs­tä osak­si tule­via hank­kei­ta ja paran­taa Kie­ri­kin toi­min­ta­mah­dol­li­suuk­sia, ker­too Kie­ri­kin kuraat­to­ri Pat­rik Franzén.

Kie­rik­ki on muka­na Euroo­pan kult­tuu­ri­pää­kau­pun­ki­vuo­den ohjel­mis­tos­sa kol­me vuot­ta kes­tä­väl­lä Ikiai­kai­set sel­viy­ty­mis­tai­dot ‑hank­keel­laan.

Mega­lii­tit ovat pää­asias­sa län­ti­ses­tä Euroo­pas­ta löy­ty­nei­tä kivi­kau­ti­sia monu­men­taa­li­sia raken­tei­ta. Monia niis­tä on voi­tu käyt­tää esi­mer­kik­si ajan mit­taa­mi­seen. Sto­ne­hen­ge on maa­il­man tun­ne­tuin megaliitti.

Suo­mes­sa täl­lai­sia ovat jätin­kir­kot. Jätin­kir­kot ovat suu­ria kivi­ke­hiä, jot­ka sijait­se­vat usein kor­keil­la pai­koil­la. Kivi­kau­del­la pai­kat oli­vat saa­ria tai nie­men­kär­kiä. Jää­kau­den jäl­kei­sen maan­nousun seu­rauk­se­na ne sijait­se­vat nyky­ään jopa kym­me­niä kilo­met­re­jä sisämaassa.

Oulun alu­een ja Poh­jan­maan ran­ni­kon jätin­kir­kot ovat suu­ria kivi­val­lein rajat­tu­ja raken­tei­ta, joi­ta tun­ne­taan Suo­mes­sa noin kuusi­kym­men­tä. Kie­ri­kin lähim­mät jätin­kir­kot ovat Mete­lin­kirk­ko Yli-Iis­sä ja Raja­kan­kaan jätin­kirk­ko Haukiputaalla.

– Jätin­kir­kot muo­dos­ta­vat ainut­laa­tui­sen osan alu­een esi­his­to­rial­lis­ta mai­se­maa ja tut­ki­mus­ta. Uudet tut­ki­muk­set viit­taa­vat sii­hen, että usei­den jätin­kirk­ko­jen por­tit saat­ta­vat olla suun­nat­tu­ja aurin­gon nousu- tai las­kusuun­tiin tär­kei­nä ajan­koh­ti­na, kuten kesä- ja tal­vi­päi­vän­sei­sauk­sen tai päi­vän­ta­saus­ten aikaan, ker­too Franzén.

Näi­den piir­tei­den vuok­si jätin­kirk­ko­ja voi­daan tar­kas­tel­la osa­na laa­jem­paa euroop­pa­lais­ta kivi­ra­ken­ta­mi­sen perinnettä.