Jak­sat­ko vie­lä istus­kel­la tylsyydessä?

Val­tao­sa nykyih­mi­sis­tä omis­taa edes jon­kin äly­lait­teen. Uskal­lan myös väit­tää, että moni äly­lait­teen omis­ta­vis­ta myös viet­tää suu­ren osan päi­vis­tään äly­lait­teen tai jon­kin muun ruu­dun äärel­lä. Syyl­lis­tyn myös itse molem­piin väit­tä­mis­tä­ni. Olen huo­man­nut, että nyky­ään tulee har­vem­min vain oltua yksin hil­jai­suu­des­sa tai ilman mitään viih­dyk­kei­tä. Het­ken hil­jai­suus ja sit­ten tele­vi­sio pääl­le taus­ta­hä­lyk­si tai puhe­lin kou­raan ja selaamaan.

Täs­sä­hän on kyse vain sii­tä, että nykyih­mi­nen on hem­mo­tel­tu. Tyl­syyt­tä ei tar­vit­se nyky­ään sie­tää. Suo­ra­tois­to­pal­ve­lut ovat pois­ta­neet sen ongel­man, että tele­vi­sios­ta ei tule mitään kat­sot­ta­vaa. Äly­pu­he­li­met ja tie­to­ko­neet sovel­luk­si­neen tar­joa­vat käy­tän­nös­sä rajat­to­mas­ti sisäl­töä, oli kyse sit­ten uuti­sis­ta, videois­ta tai videopeleistä.

Perus­kou­lus­sa olles­sa­ni asiat oli­vat toi­sin. Jos olin yksin ruo­ka­pöy­däs­sä, saa­toin lukea vaik­ka mai­to­pur­kin kyl­keä ja lin­ja-autoa odo­tel­les­sa ei ollut muu­ta teke­mis­tä, kuin pyö­ri­tel­lä repun naru­ja rul­lal­le. Nyky­ään näis­sä tilan­teis­sa puhe­lin tulee avuk­si eikä näi­den lyhyi­den­kään het­kien tyl­syyt­tä tar­vit­se sietää.

Vii­me aikoi­na olen tie­toi­ses­ti alka­nut kiin­nit­tää enem­män huo­mio­ta eten­kin puhe­li­men käyt­töö­ni. Hyvä tapa aja­tel­la on, että kovin moni asia ei ole niin akuut­ti, että puhe­lin­ta pitäi­si tar­kas­tel­la joka välis­sä. Rea­lis­mia ei tie­ten­kään ole mikään puhe­lin­ten ja äly­lait­tei­den lopet­ta­mi­nen koko­naan. Mones­sa tapauk­ses­sa ne toi­mi­vat työ­ka­lui­na. Toi­mit­ta­ja­na minun tulee olla myös ajan her­mol­la ja puhe­lin tie­ten­kin hel­pot­taa sii­nä, kos­ka uuti­set ovat aina saatavilla.

Annan kui­ten­kin itsel­le­ni haas­teen olla pari­kym­men­tä minuut­tia päi­väs­sä pel­käs­tään omien aja­tus­ten kans­sa ilman ruu­tu­ja tai mui­ta viih­dyk­kei­tä. Otat­ko sinä­kin haas­teen vastaan?