Kevät­jäät voi­vat olla petollisia

Suo­men Uimao­pe­tus- ja Hen­gen­pe­las­tus­lii­ton (SUH) medias­ta ja avoi­mis­ta viran­omais­läh­teis­tä kerää­mien ennak­ko­tie­to­jen mukaan hel­mi­kuus­sa huk­kui jäi­hin vajoa­mi­sen seu­rauk­se­na yksi ihmi­nen Kot­kas­sa. Tam­mi-hel­mi­kuus­sa Suo­mes­sa on huk­ku­nut yhteen­sä nel­jä ihmis­tä. SUH muis­tut­taa, että petol­lis­ten kevät­jäi­den aika on alka­nut ja jääl­lä liik­ku­mi­nen vaa­tii nyt eri­tyis­tä tarkkaavaisuutta.

Hel­mi­kuus­sa eri puo­lil­la Suo­mea tapah­tui usei­ta vaa­ra­ti­lan­tei­ta, jois­sa ihmi­set puto­si­vat jäi­hin tai jou­tui­vat välit­tö­mään hen­gen­vaa­raan. Tapauk­sis­sa oli osal­li­se­na moot­to­ria­jo­neu­vo­ja, jalan­kul­ki­joi­ta ja luis­te­li­joi­ta. Useis­sa tilan­teis­sa vaa­ras­sa oli saman­ai­kai­ses­ti useam­pi henkilö.

– Lähel­tä piti ‑tilan­tei­den mää­rä ker­too, että jään pak­suus vaih­te­lee ja jääl­lä liik­kues­sa on osat­ta­va varau­tua aina oikeal­la taval­la. Jokai­sen on myös syy­tä poh­tia omaa toi­min­ta­ky­ky­ään. Hyvät­kään varus­teet eivät vält­tä­mät­tä auta jäis­tä pelas­tau­tu­mi­seen, mikä­li fyy­si­nen toi­min­ta­ky­ky on heik­ko, sanoo SUH:n vesi­tur­val­li­suus­asian­tun­ti­ja Anne Hil­tu­nen.

Jään kan­ta­vuu­den arvioin­ti on han­ka­laa, ja vir­hear­vio voi sat­tua kenel­le tahan­sa. Yksi ylei­sim­mis­tä har­ha­luu­lois­ta on, että jää on yhtä pak­sua kaik­kial­la. Todel­li­suu­des­sa kai­kis­sa jää­kan­sis­sa on heik­ko­ja koh­tia, joi­ta voi olla vai­kea havai­ta. Kevä­tau­rin­ko ja läm­pö­ti­lo­jen vaih­te­lu teke­vät jään arvioin­nis­ta entis­tä hankalampaa.

– Kevääl­lä jää hau­ras­tuu ja puik­koon­tuu nopeas­ti, jol­loin moni­kym­men­sent­ti­nen­kin jää voi pet­tää alta, muis­tut­taa Hiltunen.

Kevät­jään petol­li­suus pii­lee sii­nä, että sen kan­ta­vuus voi hei­ke­tä todel­la nopeas­ti. Pääl­tä päin ei aina näe, onko jää hau­ras­tu­nut­ta vai ei. Vie­lä aamul­la kul­ki­jan kes­tä­nyt jää voi jo puo­len päi­vän aikaan olla hen­gen­vaa­ral­li­sen heik­koa. Kevääl­lä ei ole var­maa tapaa sanoa, mis­sä jää kan­taa ja mis­sä ei. Ilman tur­va­va­rus­tei­ta kevät­jäil­le ei mis­sään tapauk­ses­sa kan­na­ta läh­teä, jat­kaa Hiltunen.

Tal­vi­set jää­ak­ti­vi­tee­tit, kuten luis­te­lu ja pilk­ki­mi­nen, ovat hie­no­ja koko per­heen har­ras­tuk­sia. Tur­val­li­suus syn­tyy tie­dos­ta, enna­koin­nis­ta ja yhtei­sis­tä peli­sään­nöis­tä. Lap­sel­le lumi­nen tai liu­kas luon­non­jää voi näyt­tää hou­kut­te­le­val­ta ja tur­val­li­sel­ta, vaik­ka todel­li­suus oli­si toinen. 

–Jään kan­ta­vuut­ta ei voi arvioi­da pel­käl­lä kat­so­mi­sel­la. Ran­nas­sa pak­su jää ei tar­koi­ta, että jää oli­si tur­val­lis­ta kau­em­pa­na. Jääs­sä voi olla vir­tauk­sia, hal­kea­mia ja ohui­ta koh­tia, joi­ta ei näe pin­nas­ta, sanoo Hiltunen.

Jää­tur­val­li­suu­des­ta puhu­mi­nen on osa lap­sen vesi­pä­te­vyyt­tä. Lap­si tun­nis­taa tilan­teet, jois­sa jääl­le ei pidä men­nä, tie­tää ettei jääl­le läh­de­tä yksin tai kave­rei­den kans­sa ilman aikui­sen lupaa, ja osaa toi­mia hätä­ti­lan­tees­sa, jat­kaa Hiltunen.

SUH:n ennak­ko­ti­las­to­jen mukaan Suo­mes­sa huk­kuu vuo­sit­tain kes­ki­mää­rin 16 ihmis­tä jäi­hin vajoa­mi­sen seu­rauk­se­na, jois­ta 82 pro­sent­tia on mie­hiä. Useim­mat huk­ku­mi­set tapah­tu­vat sisä­ve­sis­töis­sä, ja kol­mas­osa tapauk­sis­ta sijoit­tuu Itä-Suo­meen. Huo­mio­nar­vois­ta on, että kol­mas­osa huk­ku­mi­sis­ta liit­tyy moot­to­ria­jo­neu­vol­la aja­mi­seen jäällä.

SUH pai­not­taa, että tur­val­li­sen jääl­lä liik­ku­mi­sen edel­ly­tys on, että tun­tee jään ja jääl­lä kul­ke­mi­seen liit­ty­vät ris­kit sekä varus­tau­tuu oikein. Jääl­le tulee aina läh­teä aja­tuk­sel­la, että jää voi tutuis­sa­kin pai­kois­sa pettää.