Har­taus: Her­ra, nyt sinä annat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa lähteä

Klaus Kallioranta.

Klaus Kal­lio­ran­ta.

Kesäl­lä tulee kulu­neek­si kak­si vuot­ta pap­pa­ni pois­me­nos­ta. Pap­pa sai läh­teä rau­has­sa, läheis­ten val­voes­sa hänen vuo­teen­sa vierellä.

Kun tie­to vaka­vas­ta sai­rau­des­ta oli tul­lut edel­li­se­nä tal­ve­na, pap­pa oli toi­vo­nut, että sai­si näh­dä vie­lä kesän tule­van. Toi­ve toteu­tui: pap­pa sai omin sil­min näh­dä, kuin­ka luon­to herä­si eloon ja pukeu­tui vihreään.

Kor­ke­aan ikään elä­nyt pap­pa näki elä­män­sä aika­na mon­ta kesän tuloa. Var­maan hän kesäl­lä syn­ty­nee­nä naut­ti elä­mäl­le herän­nees­tä luon­nos­ta. Mut­ta pap­pa näki muu­ta­kin, vie­lä tär­keäm­pää. Häneen voi hyvin liit­tää tule­van sun­nun­tain, kynt­ti­län­päi­vän, evan­ke­liu­min sanat, jot­ka Simeon lausuu: ”Her­ra, nyt sinä annat pal­ve­li­ja­si rau­has­sa läh­teä, niin kuin olet luvan­nut. Minun sil­mä­ni ovat näh­neet sinun pelas­tuk­se­si, jon­ka olet kai­kil­le kan­soil­le val­mis­ta­nut.” (Luuk. 2:29–31.)

Pap­pa­kin oli uskos­sa kat­sel­lut maa­il­man Vapah­ta­jaa, Jee­sus­ta Kris­tus­ta, omien syn­tien­sä sovit­ta­ja­na. Pap­pa oli lap­suu­den­kris­tit­ty, joka halusi elää Juma­lan armon hoi­dos­sa ja seu­ra­kun­tayh­tey­des­sä. Voin näh­dä mie­les­sä­ni hänen tutun hah­mon­sa seu­ra­pen­kis­sä tai koti­kir­kon jumalanpalveluksessa.

Juma­lan armon kan­ta­ma­na hän sai rau­has­sa läh­teä, kun läh­dön aika koit­ti. Pap­pa jät­ti meil­le roh­kai­se­van esi­mer­kin vaa­ti­mat­to­mas­ta arjen kris­til­li­syy­des­tä, jos­sa ei tur­vau­du­ta omiin ansioihin.

Papan siu­naus­ti­lai­suu­des­sa lau­loim­me vir­ren 147. Sii­nä lau­le­taan: ”Suku­pol­vet ennen mei­tä / tai­vas­tei­tä / sanan tur­vin kul­ki­vat, / lam­pun vii­mein sam­mues­sa / Jee­suk­ses­sa / sil­mät uneen sul­ki­vat.” Kynt­ti­län­päi­vän evan­ke­liu­min Simeo­nin lail­la pap­pa ja muut edes­men­neet kris­ti­tyt ovat meil­le­kin vii­toit­ta­mas­sa tie­tä tai­vaan kotiin. Tur­va­na täl­lä tiel­lä eivät ole omat teot ja ansiot, vaan Juma­lan armo, kai­kil­le kan­soil­le val­mis­tet­tu pelas­tus Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Jee­sus on itse ”tie, totuus ja elä­mä” (Joh. 14:6).

Klaus Kal­lio­ran­ta, kap­pa­lai­nen, Kii­min­gin seurakunta