Retkiaamuna kävimme hakemassa ruokalasta eväät ja lähdimme bussilla maatilalle. Matka sujui oikein hyvin, vaikka oli hieman meluista.
Kun pääsimme maatilalle, vastassamme oli maatilan omistajat. Sen jälkeen meille esiteltiin isoja koneita sekä maatilan rakennuksia.
Maatilalla oli kaksi alle viikon ikäistä vasikkaa. Pihattonavetassa oli paljon isoja lehmiä. Meille kerrottiin, miten lehmä lypsetään lypsykoneella. Kun menimme pihattonavettaan meidän piti käyttää suojia kengissä, että emme veisi bakteereja pihattonavettaan.
Kun menimme pihattonavettaan meille kerrottiin, kuinka paljon lehmä syö päivän aikana ja kuinka paljon lehmä tuottaa päivän aikana maitoa. Lehmä tuottaa päivän aikana 20–30 litraa maitoa.
Jos sairastuneen lehmän maitoa lypsettiin tankkiin, niin koko tankin maito piti laittaa pois ja tankki pitää pestä. Ja jos lehmä sattui sairastumaan, niin sille piti määrätä antibioottikuuri. Sen jälkeen me saimme haistaa ja kokeilla miltä rehu tuntuu ja tuoksuu. Lopuksi saimme ottaa kuvia lehmistä ja vasikoista, sekä silittää niitä. Sitten saimme juotavatjogurtit ja söimme eväät. Sen jälkeen sanoimme “hei hei” maatilan omistajille ja lähdimme koululle. Koululla saimme syödä loput eväät.
Haastattelimme retken jälkeen 4C-luokkaa
“Parasta oli antaa vasikan nuolla sormia”, Atte Kaikkonen kertoi.
Eevi Jaakolan mielestä taas eväiden syöminen oli parasta.
“Lehmät olivat kiinnostavia”, kertoi Minessa Pohjanvesi.
Aada Saarijärven mielestä lehmän kakka oli kiinnostavinta.
Miko Väisänen kertoi, että hänelle oli kaikki jo tuttua.
Enni Nyström taas puolestaan kertoi oppineensa, että lehmät märehtivät.
“Maatilalla oli kivaa”, totesi Enna Karvonen.
Kirjoittajat Annika Hyrkäs, Sanni Moilanen, Alva Toivainen, Alva Haikara, Alisa Suorsa, Elsa Huovinen
Juttu julkaistaan osana Rantapohjan ja alueen koulujen välistä yhteistyötä.



