Päät­tä­jäl­tä: Koh­ti kan­nus­ta­vam­paa huomista

Van­ha vii­saus sanoo, että kan­nus­ta­mi­nen saa aikaan myön­teis­tä kehi­tys­tä ja tulok­sia. Onko tämä tot­ta tänään­kin ja täs­sä ajas­sa, jota elämme? 

Eläm­me aikaa, jos­sa meil­tä kai­kil­ta vaa­di­taan pal­jon. Koh­taam­me päi­vit­täin työ­elä­män vaa­ti­muk­set kii­rei­neen, tulos­ta­voit­tei­neen ja aika­tau­lui­neen. Opis­ke­li­jat koh­taa­vat oppi­mis­ta­voit­teet ja arvo­sa­nat mit­taa­vat oppi­mi­sen kehi­tys­tä ja oppi­mi­sen tasoa. 

Sosi­aa­li­nen media eri kana­vi­neen pur­su­aa usein sel­lais­ta posi­tii­vi­suut­ta, jon­ka rin­nal­la oma elä­mä voi näyt­tää lii­an taval­li­sel­ta ja vai­keal­ta ja jopa tyl­säl­tä. Toi­saal­ta siel­tä löy­tyy myös pal­jon nega­tii­vis­ta, joka saa mie­lem­me matalaksi.

Miten syn­tyy kan­nus­ta­va ilma­pii­ri? Koh­taam­me päi­vit­täin tilan­tei­ta, jois­sa sopi­va kan­nus­tus voi muut­taa päi­vän suun­nan. Eikö se lop­pu­jen lopuk­si syn­ny hyvin pie­nis­tä asiois­ta? Puhum­me­ko toi­sil­lem­me myön­tei­seen sävyyn, etsim­me­kö mie­luum­min posi­tii­via kuin nega­tii­vi­sia näkö­kul­mia asiois­ta. Kuin­ka esi­mer­kik­si koh­taam­me vir­heet, joi­ta meil­le jokai­sel­le tulee ja kuin­ka koh­taam­me erilaisuuden.

Täl­lai­nen arki­päi­vän kan­nus­tus ei mak­sa mitään, mut­ta tulok­set voi­vat olla mer­kit­tä­viä joko hen­ki­sil­lä mit­ta­reil­la tai talou­del­li­sil­la mit­ta­reil­la tai molem­mil­la. Meil­lä jokai­sel­la on eri­lai­sia lah­jo­ja ja aja­tus, että jokai­nen on hyvä vähin­tään jos­sa­kin asias­sa, pitää paik­kan­sa. Eikö tun­nu­kin hyväl­tä, jos saa jos­kus posi­tii­vis­ta palautetta?

Kun puhum­me kan­nus­ta­mi­ses­ta, myös eri­lai­set kan­nus­teet voi­vat olla mer­kit­tä­viä ja vai­kut­taa asioi­den kehit­ty­mi­seen. Eläm­me yhteis­kun­nas­sa monien haas­tei­den kes­kel­lä. Mei­tä haas­ta­vat muun muas­sa yhteis­kun­nan raju vel­kaan­tu­mi­nen, talous­kas­vun puu­te, pie­ne­ne­vät ikä­luo­kat ja väes­tön huol­to­suh­teen heikkeneminen. 

Ajat­te­len yksin­ker­tai­ses­ti niin, että näi­hin isoi­hin ja mer­kit­tä­viin haas­tei­siin pitäi­si hakea rat­kai­sua myös kan­nus­teis­ta. Kan­nus­tam­me­ko yhteis­kun­ta­na riit­tä­väs­ti talou­del­li­seen toi­me­liai­suu­teen ja aktii­vi­suu­teen. Kan­nus­tam­me­ko ihmi­siä per­heel­lis­ty­mään ja arvos­tam­me­ko riit­tä­väs­ti van­hem­muut­ta, sitä arvo­kas­ta työ­tä, jota isät ja äidit teke­vät kas­vat­taes­saan tule­vai­suu­den toivoja. 

Kan­nus­tam­me­ko otta­maan ris­kiä yri­tys­toi­min­nas­sa, kas­vat­ta­maan yri­tys­toi­min­taa ja työl­lis­tä­mään ihmi­siä. Kan­nus­tam­me­ko inves­toi­maan ja raken­ta­maan parem­paa tule­vai­suut­ta. Kan­nus­teet voi­vat olla talou­del­li­sia, mut­ta myös myön­tei­nen yhteis­kun­nal­li­nen ilma­pii­ri asial­le joh­taa var­mas­ti parem­piin tuloksiin.

Näil­lä aja­tuk­sil­la haluan toi­vot­taa kai­kil­le Hyvää ja Rau­hal­lis­ta Jou­lun aikaa ja posi­tii­vis­ta sekä myön­teis­tä Uut­ta Vuot­ta ja kiit­tää kulu­nees­ta vuodesta. 

Johan­nes Tuo­me­la, Iin kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­ja, Keskusta