- Ville Tenhunen ojentaa Einari Jämsälle seurakunnan “heijastavan tervehdyksen”, ristin muotoisen heijastimen Seon huoltamon ovella.
- Kirkkoherra Salla Autere oli iloisesti yllättynyt, että joululaulutuokio keräsi niin paljon väkeä Seon kahvioon. Tilaisuuden vetäjä kanttori Hannu Niemelä (takana) kertoi, että joululaulutilaisuuksia on pyritty järjestämään eri paikoissa niin monia, että kaikki mahtuisivat mukaan.
- Heijastinristi tuo turvaa ja välittää joulun sanomaa.
- Salla Autere ja Ville Tenhunen jakoivat heijastimia aamuvarhain kylällä ja Seo:n joululaulutuokiossa.
Jo perinteeksi muodostunut ja odotettu Kauneimmat joululaulut ‑tuokio kokosi viime perjantaina aamukahdeksalta noin viitisenkymmentä osallistujaa Haukiputaan Seon kahvioon. Tuttuun tapaan Ritva Kropsu ja Tintti Rasila tarjosivat kahviossa kaikille torttukahvit, ja Haukiputaan seurakunnan kanttori Hannu Niemelä veti ja säesti yhteislauluja varmalla ja osallistujia huomioivalla otteella.
Joululaulutuokiota on järjestetty vuodesta 2012 lähtien Niemelän ideasta. Ajatuksena on ollut, että töihinmenijät ja muut ehtisivät joulukiireiltään pysähtyä hetkeksi laulujen äärelle ja virittäytyä joulutunnelmaan.
– Kiitos tästä kuuluu Seon ystävälliselle väelle, joka heti innostui ajatuksesta, ja olemme tänne aina tervetulleita, Niemelä sanoi.
Puolen tunnin joululaulutuokio aloitettiin tuttuun tapaan laululla Arkihuolesi kaikki heitä. Seuraavaksi kuultiin Juhani Jämsän ja Seon ”aamuparlamentin” toivekappale, poliitikoille suunnattu En etsi valtaa loistoa. Ritva Kropsun toive Sydämeeni joulun teen kuului myös muiden tuttujen ja toivottujen joululaulujen joukkoon.
Osallistujat nauttivat täysin rinnoin tunnelmasta sekä yhteislaulusta, joka herkisti aika ajoin sanoillaan ja sävelillään. Mieltä nostattivat muun muassa säkeet Arkihuolesi kaikki heitä… Armas joulu jo kutsuu meitä, taasen muistojen suurten luo… sekä Taivas sylissäni: Olet toisten kaltainen, lapsi lupauksien. Tuotko, lapseni, nyt toivon maailmaan…?
Ensimmäistä kertaa mukana ollut Haukiputaan seurakunnan kirkkoherra Salla Autere iloitsi siitä, kuinka paljon väkeä aamun tilaisuudessa Seon kahviossa oli paikalla.
– Olimme Ville Tenhusen kanssa jouluvalot kaulassa aamukuudesta lähtien bussipysäkeillä ja kylällä jakamassa heijastimia, jotka otettiin lämpimästi vastaan. Ajattelimme, että perjantai on sopiva hetki tempaukselle, sillä on ehkä vuoden pimein päivä, jolloin moni kiiruhtaa vielä töihin, kouluun tai muille asioille. Samalla pääsimme jalkautumaan myös Seolle, ja täältä jatkamme vielä matkaa, Autere kertoi.
Ristinmuotoisella heijastimella seurakunta halusi välittää ihmisille turvaa liikenteessä sekä joulun sanomaa. Heijastinpakkauksen saatesanoissa luki Oulun murteella “Elekää peläkkö!” (perustuen Luukkaan jouluevankeliumiin 2:10: Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman…).
– Tänä pimeänä aikana pienikin valon heijastus on tarpeen. Voimme tuoda myös toinen toisillemme valon välähdyksiä, sillä heijastinkaan ei loista yksin ja täysin pimeässä, Autere kiteytti heijastintempauksen sanomaa, jota he olivat seurakunnan harjoittelijan, diakoniaopintoihin suuntaavan Ville Tenhusen kanssa pohtineet.
Hengellisen sanoman ohella myös joululaulujen tehtävä on saada meidät loistamaan ja välkehtimään, herättämään valo sielun ja sydämen sopukoissa.
Ville Tenhusesta on hienoa, että kahvion joululaulutuokio Haukiputaalla kerää kävijöitä myös etäämmältä. Tällä kertaa paikalle oltiin tultu ainakin Kiimingistä, ja aiempina vuosina myös Oulun suunnasta. Nyt liukas keli saattoi pelottaa joitakin kauempana asuvia.
Salla Autere kertoi vielä kauneimpien joululaulujen tilaisuuksissa toteutettavista keräyksistä, joista varat menevät Suomeen Lähetysseuran kautta suoraan avustuskohteisiin kehittyvien maiden lapsille tuomaan terveyttä, turvaa ja koulutusta.
– Kehitysmaissa on 260 miljoonaa lasta, jotka eivät voi käydä koulua. Pienelläkin keräykseen liikenevällä summalla on suuri merkitys. Keräykseen voi osallistua myös Lähetysseuran verkkosivujen kautta.
Joululaulutuokio Seolla päätetään aina Maa on niin kaunis ‑kappaleeseen, niin tälläkin kertaa. Sen sävelin ja sanoin muistellaan edesmenneitä läheisiä. Sävelmä on peräisin 1842 ilmestyneestä sleesialaisten kansanlaulujen kokoelmasta.







