Jou­lun valoa ja yhteis­lau­lun läm­pöä Seon kah­vios­sa Haukiputaalla

Jo perin­teek­si muo­dos­tu­nut ja odo­tet­tu Kau­neim­mat jou­lu­lau­lut ‑tuo­kio koko­si vii­me per­jan­tai­na aamu­kah­dek­sal­ta noin vii­ti­sen­kym­men­tä osal­lis­tu­jaa Hau­ki­pu­taan Seon kah­vioon. Tut­tuun tapaan Rit­va Krop­su ja Tint­ti Rasi­la tar­jo­si­vat kah­vios­sa kai­kil­le tort­tu­kah­vit, ja Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan kant­to­ri Han­nu Nie­me­lä veti ja säes­ti yhteis­lau­lu­ja var­mal­la ja osal­lis­tu­jia huo­mioi­val­la otteella.

Jou­lu­lau­lu­tuo­kio­ta on jär­jes­tet­ty vuo­des­ta 2012 läh­tien Nie­me­län ideas­ta. Aja­tuk­se­na on ollut, että töi­hin­me­ni­jät ja muut ehti­si­vät jou­lu­kii­reil­tään pysäh­tyä het­kek­si lau­lu­jen äärel­le ja virit­täy­tyä joulutunnelmaan.

– Kii­tos täs­tä kuu­luu Seon ystä­väl­li­sel­le väel­le, joka heti innos­tui aja­tuk­ses­ta, ja olem­me tän­ne aina ter­ve­tul­lei­ta, Nie­me­lä sanoi.

Puo­len tun­nin jou­lu­lau­lu­tuo­kio aloi­tet­tiin tut­tuun tapaan lau­lul­la Arki­huo­le­si kaik­ki hei­tä. Seu­raa­vak­si kuul­tiin Juha­ni Jäm­sän ja Seon ”aamu­par­la­men­tin” toi­ve­kap­pa­le, polii­ti­koil­le suun­nat­tu En etsi val­taa lois­toa. Rit­va Krop­sun toi­ve Sydä­mee­ni jou­lun teen kuu­lui myös mui­den tut­tu­jen ja toi­vot­tu­jen jou­lu­lau­lu­jen joukkoon.

Osal­lis­tu­jat naut­ti­vat täy­sin rin­noin tun­nel­mas­ta sekä yhteis­lau­lus­ta, joka her­kis­ti aika ajoin sanoil­laan ja säve­lil­lään. Miel­tä nos­tat­ti­vat muun muas­sa säkeet Arki­huo­le­si kaik­ki hei­tä… Armas jou­lu jo kut­suu mei­tä, taa­sen muis­to­jen suur­ten luo… sekä Tai­vas sylis­sä­ni: Olet tois­ten kal­tai­nen, lap­si lupauk­sien. Tuot­ko, lap­se­ni, nyt toi­von maa­il­maan…?

Ensim­mäis­tä ker­taa muka­na ollut Hau­ki­pu­taan seu­ra­kun­nan kirk­ko­her­ra Sal­la Aute­re iloit­si sii­tä, kuin­ka pal­jon väkeä aamun tilai­suu­des­sa Seon kah­vios­sa oli paikalla.

– Olim­me Vil­le Ten­husen kans­sa jou­lu­va­lot kau­las­sa aamu­kuu­des­ta läh­tien bus­si­py­sä­keil­lä ja kyläl­lä jaka­mas­sa hei­jas­ti­mia, jot­ka otet­tiin läm­pi­mäs­ti vas­taan. Ajat­te­lim­me, että per­jan­tai on sopi­va het­ki tem­pauk­sel­le, sil­lä on ehkä vuo­den pimein päi­vä, jol­loin moni kii­ruh­taa vie­lä töi­hin, kou­luun tai muil­le asioil­le. Samal­la pää­sim­me jal­kau­tu­maan myös Seol­le, ja tääl­tä jat­kam­me vie­lä mat­kaa, Aute­re kertoi.

Ris­tin­muo­toi­sel­la hei­jas­ti­mel­la seu­ra­kun­ta halusi välit­tää ihmi­sil­le tur­vaa lii­ken­tees­sä sekä jou­lun sano­maa. Hei­jas­tin­pak­kauk­sen saa­te­sa­nois­sa luki Oulun mur­teel­la “Ele­kää peläk­kö!” (perus­tuen Luuk­kaan jou­lue­van­ke­liu­miin 2:10: Älkää pelät­kö, minä ilmoi­tan teil­le ilosanoman…).

– Tänä pimeä­nä aika­na pie­ni­kin valon hei­jas­tus on tar­peen. Voim­me tuo­da myös toi­nen toi­sil­lem­me valon väläh­dyk­siä, sil­lä hei­jas­tin­kaan ei lois­ta yksin ja täy­sin pimeäs­sä, Aute­re kiteyt­ti hei­jas­tin­tem­pauk­sen sano­maa, jota he oli­vat seu­ra­kun­nan har­joit­te­li­jan, dia­ko­niao­pin­toi­hin suun­taa­van Vil­le Ten­husen kans­sa pohtineet. 

Hen­gel­li­sen sano­man ohel­la myös jou­lu­lau­lu­jen teh­tä­vä on saa­da mei­dät lois­ta­maan ja väl­keh­ti­mään, herät­tä­mään valo sie­lun ja sydä­men sopukoissa. 

Vil­le Ten­huses­ta on hie­noa, että kah­vion jou­lu­lau­lu­tuo­kio Hau­ki­pu­taal­la kerää kävi­jöi­tä myös etääm­mäl­tä. Täl­lä ker­taa pai­kal­le oltiin tul­tu aina­kin Kii­min­gis­tä, ja aiem­pi­na vuo­si­na myös Oulun suun­nas­ta. Nyt liu­kas keli saat­toi pelot­taa joi­ta­kin kau­em­pa­na asuvia.

Sal­la Aute­re ker­toi vie­lä kau­neim­pien jou­lu­lau­lu­jen tilai­suuk­sis­sa toteu­tet­ta­vis­ta keräyk­sis­tä, jois­ta varat mene­vät Suo­meen Lähe­tys­seu­ran kaut­ta suo­raan avus­tus­koh­tei­siin kehit­ty­vien mai­den lap­sil­le tuo­maan ter­veyt­tä, tur­vaa ja koulutusta. 

– Kehi­tys­mais­sa on 260 mil­joo­naa las­ta, jot­ka eivät voi käy­dä kou­lua. Pie­nel­lä­kin keräyk­seen lii­ke­ne­väl­lä sum­mal­la on suu­ri mer­ki­tys. Keräyk­seen voi osal­lis­tua myös Lähe­tys­seu­ran verk­ko­si­vu­jen kautta.

Jou­lu­lau­lu­tuo­kio Seol­la pää­te­tään aina Maa on niin kau­nis ‑kap­pa­lee­seen, niin täl­lä­kin ker­taa. Sen säve­lin ja sanoin muis­tel­laan edes­men­nei­tä lähei­siä. Sävel­mä on peräi­sin 1842 ilmes­ty­nees­tä slee­sia­lais­ten kan­san­lau­lu­jen kokoelmasta.