- Paula Harju ja Kalle Hiltula pyörittivät kanttiinia taustalla Halosenlahden hienot maisemat.
- Jämäkällä tyylillä: Matkarakastaja.
- Naapurilähiö esitti musiikkia 1950-luvulta tähän päivään saakka.
- Koljun sataman uusi nuotiopaikka oli ahkerassa käytössä.
- SävelGalaksin energinen musiikki kiinnosti kaiken ikäisiä. Kuvat: Tauno Ukkola
Elokuun viimeinen lauantai on vakiinnuttanut paikkansa Kojussa Kajahtaa tapahtumalle. Niinpä tänäkin vuonna kokoontui runsaslukuinen yleisö lämminhenkiseen Halosenlahden kyläyhdistyksen järjestämään tapahtumaan Koljun satamaan. Tapahtuman pitopaikkana toimi tuttuun tapaan Halosenlahden Kalan huoltohalli sekä sen piha-alue. Kävijät pääsivät samalla myös ihailemaan hiljattain uudistettua satamaa.
Ennen musiikkiesitysten alkua Lauri Salovaara, Koljun majan uusi isäntä, kutsui kyläläiset ja tapahtuman vieraat tutustumaan uudistettuun tilaan, The View – Halosenniemi. Satakunta vierailijaa saapuikin paikalle ja Salovaara sai kuulla kävijöiltä talon lähes satavuotisesta historiasta.
Tapahtuman musiikillisen osuuden aloitti SävelGalaksi. Energinen musiikki vei pienet ja isommatkin kuulijat mukanaan keinahtelemaan musiikin tehtiin. Yhtyeessä soittivat Keke Lammassaari, Kasper ja Jomppe Itkonen. SävelGalaksin jälkeen oli tunti varattu levytanssille, jossa kuultiin vanhempaa tanssimusiikkia. Naapurilähiö ‑bändin matkassa kuljettiin 1950-luvulta tähän päivään saakka. Musiikillisesta kattauksesta löytyi kuultavaa monenlaiseen musiikkimakuun. Yhtyeessä esiintyivät Pirjo Kaisamatti, Paula Harju, Pekka Sipilä, Pekka Sarajärvi, Heikki Ojala ja Juha Perhomaa. Illan lopuksi lavalle nousi Matkarakastaja (Marko Sipola, Juha-Matti Sipola ja Henrik Lindström), joka villitsi yleisön jämäkällä soitollaan.
Tapahtuma kokosi yhteen niin paikallisia kyläläisiä kuin kauempaa saapuneita vieraita. Paikalla oli ensikertalaisia sekä konkareita, jotka olivat osallistuneet kaikkiin vuodesta 2013 lähtien järjestettyihin tapahtumiin. Lämmin loppukesän ilta päättyi juhlavasti lähisaaresta ammuttujen rakettien loisteeseen.
Teksti: Leila Ukkola, kuvat: Tauno Ukkola