- Jutta Halonen, Paavo Vehkaperä ja Timo Halonen koulumuistojen äärellä.
- Vinja Kukkola ja Lilja Wathén jättivät omat jäähyväisensä koululle.
- Paavo Vehkaperä pitämässä avauspuhetta. Takana opettaja Riikka Vuontisjärvi.
- Kuvassa Keiskan koulun uutta osaa.
- Jäähyväisillassa kuultiin musiikkia ja puheita sekä tutustuttiin koulun tiloihin. Esillä oli myös muisteluksia vuosikymmenten varrelta ja valokuvia. Kuvat: Auli Haapala
Keiskan koulu oli täynnä elämää, ja seinät olivat vähällä ratketa liitoksistaan, kun entiset ja nykyiset keiskalaiset saapuivat joukolla jättämään jäähyväisiä kylän omalle pikkukoululle. Tämä kevät jää Keiskan koulun viimeiseksi, kun kaupunki päätti lakkauttaa sen oppilasmäärän vähenemisen vuoksi.
Tunnelma oli haikea, mutta mukana oli myös syvää kiitollisuutta pian sata vuotta palvellutta kyläkoulua kohtaan. Vuonna 1929 valmistunut Keiskan koulu on ollut koko kylän sydän ja hengltään jotakin aivan erityistä. Pienten kyläkoulujen lakkauttamisbuumi ja suuret mammuttikoulut eivät herättäneet kyläläisissä ymmärrystä.
Ensi syksynä oppilaat suuntautuvat Keiskasta pääasiassa Haukiputaan koululle kirkonkylälle, jonne oppilaat ovat siirtyneet myös aiemmin 5. luokalle.
Vinja Kukkola lausui juhlassa kauniin kiitospuheen rakkaalle koululleen:
– Kasvatit minusta vahvan, kiltin, rakastavaisen ja sinnikkään tytön. Keiska on minulle lahja! Monet eivät osaa arvostaa pieniä kouluja, mutta kaikki Keiskan käyneet osaavat. Täällä on aina puhallettu yhteen hiileen, ja koulussa on saanut ilmaista itseään – soittaa, laulaa ja esiintyä. Jään kaipaamaan Keiskaa. Meillä kaikilla keiskalaisilla on ihania muistoja. Näillä sanoilla haluan hyvästellä Keiskan henkisesti.
Eläkkeellä oleva pitkäaikainen (v. 1989–2008) johtajaopettaja Paavo Vehkaperä piti tunteikkaan puheen, jossa hän totesi, että kyseessä ei ole juhlapuhe, koska nyt ei ollut juhlan paikka. Koulu loppuu, mutta kujanjuoksua asiasta käytiin 17 vuotta.
– Muistot ovat kauniit, aina kun ajattelen Keiskaa, mieleni herkistyy ja silmät kostuvat. Keiskassa on voitu luoda aivan omanlainen tunnelma, johon ovat vaikuttaneet koko koulu- ja kyläyhteisö.
– Koululla on ollut onni saada osaavia ja pitkäaikaisia opettajia, jotka tultuaan halusivat jäädä. Vanhempien kanssa ei syntynyt ikinä riitoja, kiitteli 19 vuotta koulua johtanut Vehkaperä.
1990-luvulla koulu oli vielä neliopettajainen, mutta nyt 41 oppilaan koululla on kaksi opettajaa, Riikka Vuontisjärvi ja Pekka Seppänen.
Vaikka nyt vallalla on suuri harmitus, Paavo Vehkaperä kannusti kaikkia katsomaan positiivisesti tulevaan, sillä tilanteelle emme voi enää mitään. Keiskan henki jää elämään eikä lähde meistä!
– Nostetaan kiitollisuus päällimmäiseksi. Uskon, että suomalainen koululaitos pitää lapsistaan huolta varmasti jatkossakin.
Paavo Vehkaperä oli koulun pidetty isähahmo. Eräänä päivänä pihakeinuun oli maalattu vihreällä tekstillä: ”Pate on Jumalasta seuraava.” Monet näistä tarinoista saivat Vehkaperän hymyilemään, kun niitä muisteltiin.
– Keiska oli aivan ihana koulu, kiitteli koulutaipaleensa siellä vuonna 1997 aloittanut Jutta Halonen. Hänen perheestään Keiskassa opiskeli kolme tytärtä, joista Jutta oli nuorin.
– Vanhempien toiminta “Apupyörässä” oli silloinkin tiivistä, muisteli isä Timo Halonen.
Läksiäisiltamiin saapuneet Keiskan koulun entisen opettajan Irma Happosen lapsille Jarmolle ja Anne-Riitalle koulu herätti paljon nostalgisia muistoja. Vuonna 1952 syntyneelle Jarmo Happoselle Keiska on synnyinkoti, myöhemmin perhe muutti kirkonkylälle. Koulutilat ovat sittemmin kokeneet uudistuksia ja niitä on laajennettu.
– Opettajien asunnot olivat yläkerrassa. Mieleen on myös jäänyt, kuinka kuinka pihalle kipattiin syksyisin valtavat koivuhalkopinot. Ulkohuussit olivat pihan perällä, Jarmo Happonen muisteli.
Koulun idyllinen pihapiiri on tarjonnut lapsille paikan leikkiä ja pelata. Isompi kenttä rakennettiin myöhemmin. Kyläläisiä mietityttää mitä Keiskan vielä hyväkuntoiselle koulurakennukselle jatkossa tapahtuu.
Monissa keskusteluissa nousi yhä uudelleen esiin ihmetys pienten kyläkoulujen lakkauttamisbuumista ja suuret mammuttikoulut, kun vaakakuppiin asetetaan pienet koululaiset ja lähikoulu.
Myöskään Pertti Kärkkäiseltä ei herunut ymmärrystä. Hän epäili, saadaanko lakkautuksilla aikaan kaupungin talouden kannalta merkittäviä säästöjä.
– Pienessä kyläkoulussa kaikki tuntevat toisensa. Nykyään kuulemme lähes viikoittain ikäviä uutisia suurista yksiköistä. Keiskan ja Siikasaaren alueelle ei ole kaavoitettu asuinalueita sitten 80-luvun, ja Muurakorven kaava laitettiin jäihin. Liekö ollut tarkoituksellista, Kärkkäinen pohti.
Videot tapahtumasta myös Rantapohjan Facebookissa ja Instagramissa.