Oulun mobi­lis­tit liik­keel­lä Yli­kii­min­gis­sä ja Kiimingissä

Oulun Seu­dun Mobi­lis­tit jär­jes­ti vii­me lau­an­tai­na ret­kei­ly­ajon, jon­ka reit­ti kul­ki Oulus­ta Muhok­sen Lai­ta­saa­ren kaut­ta Yli­kii­min­kiin ja Kii­min­kiin. Yli­kii­min­gis­sä pysäh­dyt­tiin Seol­la ja Nuo­rit­tal­la Ran­ta­pir­tis­sä Erk­ki ja Eeva-Maria Pöys­kön pihalla.

Ran­ta­pir­tis­sä sekä mobi­lis­tit että pai­kal­le saa­pu­neet van­hois­ta autois­ta kiin­nos­tu­neet naut­ti­vat kuu­mis­ta mak­ka­rois­ta ja pul­la­kah­vis­ta. Mik­ko Kos­ke­la viih­dyt­ti ylei­söä kitaroineen. 

– Pää­tin änge­tä tän­ne Erkin pihal­le, kun sain täs­tä päi­väs­tä jär­jes­te­ly­vas­tuu­ta, hymyi­lee yli­kii­min­ki­läis­syn­tyi­nen Rei­jo Karp­pi­nen, Oulun Seu­dun Mobi­lis­tien hal­li­tuk­sen jäsen ja rahastonhoitaja.

– Läh­dim­me aamul­la liik­keel­le Oulun auto­museol­ta 27 auton let­kas­sa, mut­ta puo­len­kym­men­tä mobi­lis­tia tuli vie­lä mukaan, kun pysäh­dyim­me tuos­sa Seol­la. Siel­tä tulim­me tän­ne Nuo­rit­tal­le, Karp­pi­nen esit­te­lee pel­lol­le pysä­köi­tyä, kir­ja­vaa auto­jouk­koa, jois­ta köm­pii ulos monen ikäi­siä autoharrastajia.

Ajo­neu­vo­ja­kin on rivis­tös­sä monen ikäi­siä, jou­kos­sa kiil­te­lee niin 40-luvun parem­man väen auto­ja kuin 80-luvun paket­ti­au­to­ja. Onpa jou­kos­sa yksi sadet­ta uhman­nut moot­to­ri­pyö­räi­li­jä­kin ajokkeineen.

Oulun Seu­dun Mobi­lis­teil­la on rekis­te­ris­sään hiu­kan yli 400 jäsen­tä. Yhdis­tys yllä­pi­tää Oulun auto­museo­ta. Lisäk­si yhdis­tyk­sel­lä on noin 35 ajo­neu­voa omas­sa hallinnassaan. 

– Ne autot ovat tul­leet yhdis­tyk­sel­le pää­osin lah­joi­tuk­si­na, joi­hin liit­tyy kun­nos­sa­pi­to­vel­voi­te. Me siis huol­lam­me ja kor­jai­lem­me nii­tä poru­kal­la. Nyt­kin on let­kas­sa muka­na muu­ta­ma museon auto, Karp­pi­nen kertoo. 

Seu­raan liit­tyy Rau­no Tep­po­la, Oulun mobi­lis­tien puheen­joh­ta­ja. Hän ker­too yhdis­tyk­sen toi­min­nas­ta lisää.

– Mei­dän jäse­net har­ras­ta­vat van­ho­ja ajo­neu­vo­ja, mut­ta monel­la kiin­nos­tus ulot­tuu laa­jem­mal­le­kin. Ajo­neu­vo tulee usein kuvioi­hin ensin, mut­ta sen kun­nos­tus voi laa­jen­taa kiin­nos­tuk­sen kos­ke­maan aika­kaut­ta laa­jem­min­kin, Tep­po­la kertoo. 

Ret­ki­kun­nan van­him­mat ajo­neu­vot ovat 40-luvul­ta ja uusim­mat 80-luvul­ta. Museoa­jo­neu­von sta­tuk­sen saa­dak­seen auton tai moot­to­ri­pyö­rän tulee olla vähin­tään 30 vuot­ta vanha. 

– Enää ei päde se, että museoa­jo­neu­vos­sa oli­si mus­ta­poh­jai­nen rekis­te­ri­laat­ta. Moni omis­ta­ja halu­aa säi­lyt­tää alku­pe­räi­sen, juu­ri sen ajan rekis­te­ri­kil­ven, Karp­pi­nen kertoo. 

Autent­ti­suus on täs­sä har­ras­tuk­ses­sa tär­ke­ää. Monen mobi­lis­tin aika kuluu­kin oman ajo­neu­von kor­jaa­mi­ses­sa mah­dol­li­sim­man lähel­le alku­pe­räis­tä ulko­nä­köä. Varao­sia met­säs­te­tään netis­tä ja toi­sia har­ras­ta­jia tava­taan eri­lai­sis­sa tapah­tu­mis­sa var­sin­kin kesäaikaan.

– Mobi­lis­tit ovat kyl­lä kivaa poruk­kaa ja on ollut muka­vaa tutus­tua uusiin ihmi­siin tämän har­ras­tuk­sen kaut­ta. Lisäk­si tulee men­tyä tapah­tu­miin tai ret­kia­joi­hin sel­lai­siin paik­koi­hin, joi­hin ei kyl­lä muu­ten tuli­si läh­det­tyä. Tapah­tu­mat­kin ovat usein hie­no­ja, niis­sä voi­daan jakaa autoil­le pal­kin­to­ja tai pitää lisäk­si puku­kil­pai­lu­ja, jois­sa osal­lis­tu­jat ovat pukeu­tu­neet auton­sa aika­kau­den mukai­ses­ti, ker­too oulu­lai­nen Päi­vi Kono­la, joka kul­kee mie­hen­sä Ris­ton kans­sa pal­jon eri­lai­sis­sa mobi­lis­tien tapah­tu­mis­sa ja ret­kei­ly­ajois­sa ympä­ri maata. 

Kono­lat omis­ta­vat Tau­nuk­sen, joka on vuo­del­ta 1965. Usein tapah­tu­miin läh­det­täes­sä Tau­nuk­sen peräs­sä on Ruot­sis­ta haet­tu asun­to­vau­nu vuo­si­mal­lia 1963. Perä­pen­kil­lä mat­kaa Ringo-koira. 

– Ris­to on lait­ta­nut molem­mat vii­mei­sen pääl­le ja ne ovat museo­re­kis­te­ris­sä. Ajam­me niil­lä vain kesä­ai­kaan. Lisäk­si meil­lä on yksi van­ha Sko­da-merk­ki­nen auto, Zetor-trak­to­ri ja kak­si van­haa mopoa, Kono­la kertoo. 

Museoau­to­jen let­ka jat­kaa Yli­kii­min­gis­tä Kii­min­kiin Hal­pa-Hal­lin pihal­le ja siel­tä lopuk­si Lin­nan­maal­le vii­mei­seen pysäh­dyk­seen Pris­man parkkialueella. 

– Tämä on itse asias­sa ensim­mäi­nen ker­ta, kun meil­lä on täm­möi­nen kesä­ajo. Tar­koi­tus on kyl­lä teh­dä täs­tä perin­ne, Rei­jo Karp­pi­nen tuumii.