Sil­loin, kun mie­het oli­vat rau­taa – Kun­nia­no­soi­tus Iijoen lauttaajille

Riku Pakanen, Kauko Lohi, Janne Paakkola, Sampo Kaisto, Paavo Päkkilä, Jarmo Alasiurua, Tapio Alasiurua ja Matti Päkkilä sekä kuvasta puuttuvat Pasi Päkkilä, Eero Päkkilä ja Mikko Harju aikovat laskea rakentamallaan lautalla alas Iijokea Maalismaan kohdalta alkaen perinneasut päällään. Kuvassa mukana myös talkoolainen Jesse Kaisto, joka ei vielä pääse mukaan tukkilauttaa laskemaan. (Kuva: Teea Tunturi)Riku Pakanen, Kauko Lohi, Janne Paakkola, Sampo Kaisto, Paavo Päkkilä, Jarmo Alasiurua, Tapio Alasiurua ja Matti Päkkilä sekä kuvasta puuttuvat Pasi Päkkilä, Eero Päkkilä ja Mikko Harju aikovat laskea rakentamallaan lautalla alas Iijokea Maalismaan kohdalta alkaen perinneasut päällään. Kuvassa mukana myös talkoolainen Jesse Kaisto, joka ei vielä pääse mukaan tukkilauttaa laskemaan. (Kuva: Teea Tunturi)

Yli-Iin Maa­lis­maal­la raken­ne­taan toi­se­na kevää­nä peräk­käin tal­koil­la mas­sii­vis­ta tuk­ki­laut­taa, jol­la las­ke­taan 11 mie­hen voi­min jokea alas 17 kilo­met­rin mat­kan tou­ko­kuun 21. päi­vä­nä. Raken­net­ta­va tuk­ki­laut­ta koos­tuu noin 70 suu­res­ta tukis­ta ja lau­tan koko­nais­pai­no on noin 30 ton­nia. Suu­res­ta koos­taan huo­li­mat­ta laut­ta on pal­jon pie­nem­pi kuin ne, joil­la aika­naan 1700- ja 1800-luvuil­la las­ket­tiin Iijo­kea alas jopa Puo­lan­gal­ta saak­ka. Lisäk­si val­mis­tus­me­ne­tel­mät oli­vat sil­loin mel­koi­sen eri­lai­set, kone­voi­maa ei ollut apuna.

– Se oli sil­loin, kun mie­het oli­vat rau­taa ja lai­vat puu­ta. Tukit kaa­det­tiin käsi­pe­lil­lä ja haa­lat­tiin mies- ja hevos­voi­min ran­noil­le, ja lau­tat raken­net­tiin vedes­sä. Me kaa­doim­me ja kul­je­tim­me tukit konei­den voi­min ja raken­nam­me lau­tan maal­la ja siir­räm­me sen veteen edel­leen konei­den avul­la, ker­too Iijoen tuk­ki­laut­ta­pe­rin­teen his­to­ri­aa tut­ki­nut Jar­mo Ala­siu­rua.

Laut­taus iski häneen kun­nol­la, kun hän näki kai­ta­fil­min vuo­del­ta 1962, jos­sa tuk­ki­lau­tal­la las­ket­tiin Paja­rin­su­van­nol­ta Haminaan.

– Tut­kin fil­miä ja sain kas­vot ja osin nimet­kin laut­ta­mie­hil­le. Kun­nioi­tus men­nei­tä suku­pol­via koh­taan kas­voi, kun näin, kuu­lin ja luin miten he aika­naan roh­ke­ni­vat las­kea alas voi­mak­kai­ta kos­kia alajuoksulla.

Laut­taa­mal­la on aluk­si kul­je­tet­tu ter­vaa, mut­ta pää­asias­sa niil­lä on vuo­si­sa­to­jen aika­na kul­je­tet­tu tuk­ke­ja ran­ni­kon sahoil­le ja maa­il­mal­le. Tuk­kien irto­uit­to ei ole Iijoel­le saa­nut pysy­vää lupaa vas­ta kun 1900-luvun alku­puo­lel­la, ja tämän vuok­si tukit ja joki­var­ren saho­jen tuot­teet on kul­je­tet­tu Iihin laut­toi­na. Vii­mei­set lau­tat on koti­tar­ve­mie­les­sä las­ket­tu Iijo­kea pit­kin sotien jäl­keen 1940-luvul­la. Vii­meis­tään Pah­ka­kos­ken voi­ma­lai­tok­sen val­mis­tu­mi­nen vuon­na 1961 lopet­ti lauttaamisen.

– 1800-luvun kevät­se­son­git ovat olleet tiuk­kaa aikaa. Tuol­loin tul­va-aika­na jokea pit­kin las­ki usei­ta jopa sato­ja laut­to­ja päi­väs­sä, Ala­siu­rua kertoo.

Seson­gil­la on mer­kit­tä­vä työl­lis­tä­vä vai­ku­tus joki­var­ren ihmi­sil­le. Isän­nät laut­ta­si­vat, emän­nät muo­nit­ti­vat ja ennen kuin saha­ta­va­rat lai­vat­tiin Röy­täs­tä maa­il­mal­le, iiläi­set nai­set pesi­vät lan­kut ja laut­toi­na tuo­dut lan­kut ja par­rut var­pu­luu­dil­la puh­taak­si mat­kal­la ker­ty­nees­tä liasta.

Pit­käs­ti yli 80-vuo­tias Paka­sen Mart­ti ker­toi vas­ti­kään Riku Paka­sel­le jut­tua sii­tä, miten Rikun isoi­sä ja hänen kak­si vel­je­ään oli­vat olleet Livo­joel­la 1910-luvul­la tuk­ki­lau­tan teossa.

– Kes­kim­mäi­nen veli Mat­ti, noin kol­me­kymp­pi­nen mies, kuo­li siel­lä johon­kin sai­rau­teen, suo­len­mut­kan tuk­keu­mak­si sitä oli sanot­tu. Ne toi­vat mie­hen lau­ta-arkus­sa alas jokea sil­lä samal­la lau­tal­la, jota hän oli ollut raken­ta­mas­sa, Riku Paka­nen kertoo.

Joki­var­ren suvuis­sa oli­si var­mas­ti tuhan­sia tari­noi­ta ker­rot­ta­vak­si laut­taa­mi­ses­ta. Yli-Iis­sä, nyt jo pure­tus­sa Kais­ton talos­sa muun muas­sa toi­mi kie­va­ri, jos­sa laut­taa­jat pysäh­tyi­vät levähtämään.

Tou­ko­kuun 21. päi­vä on mah­dol­li­suus saa­da pie­ni mais­tiai­nen näis­tä tun­nel­mis­ta osak­seen. Kel­lo 11 tuk­ki­lau­tan mat­ka alkaa Kais­to­su­van­nol­ta. Maa­lis­maan kos­kien koh­dal­la ole­val­le ylei­sö­pai­kal­le laut­ta saa­puu noin kel­lo 11.45. Laut­ta pysäh­tyy Jakun kou­lul­le noin klo 13. Siel­lä lau­tal­le raken­ne­taan nuo­tio­paik­ka ja sen mat­ka jat­kuu mak­ka­roi­ta pais­tel­len ja kah­vit kei­tel­len Iitä koh­ti. Laut­ta­mat­ka päät­tyy Lai­ne­pu­taal­le lähel­le Mario­nin kau­haa. Myö­hem­min laut­ta pure­taan ja Jun­nik­ka­lan saha sahaa lau­tan tukit saha­ta­va­rak­si. Laut­ta­ta­pah­tu­man pää­tu­ki­ja­na toi­mii PVO-Vesi­voi­ma Oy.

Lisää tuk­ki­lais­pe­rin­net­tä Iijoel­la pää­see ihas­te­le­maan 1.7., kun Raa­sak­ka­kos­kel­la jär­jes­te­tään jo 20. ker­taa perin­tei­set Kunin­gas­jät­kä-kisat. Uute­na haa­vee­na on, että vie­lä jos­kus saa­tai­siin Jakun suvan­toon, riip­pusil­lan kupee­seen, jär­jes­tet­tyä tuk­ki­lais­ma­ra­ton, joka on eri tuk­ki­lais­la­jeis­ta koos­tu­va kilpailu.