Oska­ri Hök­kä: “Se oli elä­mä­ni hiihto”

Oska­ri Hök­kä yllät­ti mies­ten SM-hiih­to­jen 50 kilo­met­rin mat­kal­la sijoit­tu­mal­la vii­den­nek­si Ris­ti­jär­vel­lä käy­dyis­sä kova­ta­soi­sis­sa mit­te­löis­sä viikonloppuna.

– Se oli elä­mä­ni hiih­to, kaik­ke­ni annoin, sum­maa 21-vuo­tias Yli-Iis­tä kotoi­sin ole­va hiih­tä­jä­lu­paus, jol­la on mää­rä­tie­toi­set tavoitteet.

– Nyt men­nään koh­ti tule­vai­suut­ta, tar­koi­tuk­se­na on ajaa eroa kiin­ni Iivo Nis­ka­seen ja pääs­tä hätyyt­te­le­mään myös maa­il­man kär­keä, lataa nuo­ri hiih­tä­jä. Täh­täi­mes­sä on ensi vuo­den nuor­ten alle 23-vuo­tiai­den MM-kisat.

Oska­ri Hökäl­lä on aiem­pi­na saa­vu­tuk­si­naan muun muas­sa nuor­ten SM-hopea ja ‑prons­si. Sijoi­tus mies­ten kisan vii­del­lä­kym­pil­lä oli hänen tämän kau­den paras. Hän ei itse­kään osan­nut enna­koi­da miten hiih­to menee, sil­lä edel­lis­ten päi­vien 15 kilo­met­riä ja vies­ti meni­vät hie­man tuk­koi­ses­ti. Ilmei­ses­ti nämä kui­ten­kin ava­si­vat paik­ko­ja vii­mei­seen kovaan koi­tok­seen. Saa­vu­tus oli posi­tii­vi­nen yllä­tys hänel­le itsel­leen­kin. Usko­ma­ton hiih­to vei nuo­ren mie­hen aivan lähel­le kirk­kain­ta kär­keä, mut­ta kon­ka­rit oli­vat lopus­sa kovempia.

– Kisan jäl­keen fii­lis oli tie­ten­kin mah­ta­va, hän kuvai­lee tunnelmia.

Tämän vii­kon maa­nan­tain ja tiis­tain Oska­ri Hök­kä otti levon ja palau­tu­mi­sen kan­nal­ta. Sen ver­ran rank­ka oli koi­tos, mut­ta jo kes­ki­viik­ko­na Vuo­ka­tin tree­ni­la­dut kut­sui­vat. Vuo­kat­tiin hän muut­ti kuusi vuot­ta sit­ten aloi­tet­tu­aan siel­lä urhei­lu­lu­kion. Vii­me vuo­den kevääl­lä nuo­ri mies pää­si armei­jas­ta suo­ri­tet­tu­aan pal­ve­luk­sen Kai­nuun Pri­kaa­tin urheilujoukoissa.

Pää­siäi­nen kuluu sekin hiih­don mer­keis­sä, sil­lä ohjel­mas­sa on oman seu­ran Tai­val­kos­ken Met­sä-Veik­ko­jen koti­ki­sat. Täl­le kau­del­le kisa­ka­len­te­ris­sa ovat vie­lä Suo­men-Cup Rukal­la ja nuor­ten SM-kisat, mikä­li koro­na­ti­lan­ne sallii.

Koro­nal­la on ollut suu­res­ti vai­ku­tus­ta tämän kau­den kisoi­hin. Urhei­li­joi­den kan­nal­ta etäi­syy­det ja mas­kit ovat kui­ten­kin vai­kut­ta­neet posi­tii­vi­ses­ti siten, että mui­ta­kaan fluns­sia ei ole ollut pal­jon liikkeellä.

Oska­ri Hök­kä ker­too pysy­neen­sä ter­vee­nä ja tree­naa­mi­nen on suju­nut hyvin.

– Olen väl­tel­lyt ihmis­jouk­ko­ja ja käy­nyt vain perus­ar­keen kuu­lu­vil­la kaup­paos­tok­sil­la, hän kertoo.

Val­men­ta­ja­na Oska­ri Hökäl­lä on hänen isän­sä Tuo­mo Hök­kä, jon­ka esi­mer­kis­tä koko hiih­toin­nos­tus sai aikoi­naan alkun­sa. Isä tekee har­joi­tus­oh­jel­mat ja vas­taa myös suksihuollosta.

Nuo­ren mie­hen elä­mäs­sä urhei­lu on nyt ykkös­ti­lal­la. Tree­naa­mi­sen, ruo­ka­va­lion ja levon yhteen­so­vit­ta­mi­nen vie arjes­ta 24/7. Hyvä­nä tree­ni­ka­ve­ri­na Oska­ril­la on hänen serk­kun­sa, myös Vuo­ka­tis­sa asu­va Juho Hök­kä, jol­la pää­la­ji­na on ampu­ma­hiih­to. Sama­ni­käi­set ser­kuk­set ovat olleet pal­jon teke­mi­sis­sä kes­ke­nään pie­nes­tä pitäen.