Maa­lis­maal­la pui­tiin ja poris­tiin van­haan malliin

Maa­moot­to­ri put­put­taa ilmaan syn­keän mus­taa pako­kaa­sua. Pui­ma­ko­ne syl­kee uume­nis­taan olkia ja ruu­me­nia sekä yhdes­tä tor­ves­ta myös kau­niin kul­lan­rus­kei­ta jyviä.

Vil­jaa on vie­lä sei­päil­lä­kin, joi­den seas­sa kul­jes­ke­lee iloi­ses­ti jut­te­le­vaa väkeä. Moni on son­nus­tau­tu­nut ajan hen­gen mukai­ses­ti van­han­ai­kai­siin puki­miin, joten voi­si luul­la palan­neen­sa ajas­sa vuo­si­kym­me­nien taak­se eten­kin, kun pel­lon reu­naan­kin on pysä­köi­ty rivi van­ho­ja trak­to­rei­ta sekä “Pap­pa-Tun­tu­rei­ta”.

Puin­ti­päi­vää perin­tei­seen mal­liin vie­tet­tiin Maa­lis­maas­sa lau­an­tai­na tois­ta­mi­seen, sil­lä ensim­mäi­sen ker­ran tapah­tu­ma pol­kais­tiin pys­tyyn vuo­si sit­ten. Idean puin­ti­pe­rin­teen elvyt­tä­mi­ses­tä sai his­to­ri­aa ja perin­ne­tie­tout­ta har­ras­ta­va Jar­mo Ala­siu­rua kuul­tu­aan, että kyläl­tä edel­leen löy­tyy usei­ta van­ho­ja pui­ma­ko­nei­ta eli rys­ke­jä jois­ta osa yhä toimintakuntoisiakin.

– Omas­ta lap­suu­des­ta­kin on mie­leen jää­nyt, kuin­ka sosi­aa­li­nen ja väkeä yhteen kokoa­va tapah­tu­ma puin­ti­päi­vä oli. Kun vie­lä löy­tyi saman­hen­ki­siä kave­rei­ta, uskal­si hom­maa ruve­ta tosis­saan suunnittelemaan.

Vii­me vuo­den puin­ti­päi­vä onnis­tui lopul­ta yli odo­tus­ten kerä­ten niin tal­koo­lai­sia kuin muu­ta­kin väkeä kool­le run­sain mää­rin. Se innos­ti ryh­ty­mään urak­kaan uudel­leen­kin, joten Ala­siu­ruan pel­lol­la kas­voi tämän kesän mit­taan kau­ro­ja, jot­ka pari viik­koa ennen puin­ti­ta­pah­tu­maa nos­tel­tiin sei­päil­le kui­vu­maan. Myös lähis­töl­lä sijait­se­vil­la Rai­mo ja Aimo Ala­ta­lon pel­loil­la sei­väs­tet­tiin osa ohris­ta van­han mal­lis­ta puin­tia varten.

Jar­mo Ala­siu­ru­aa vie­hät­tää eri­tyi­ses­ti enti­sa­jan tal­koo­hen­ki, joka perin­ne­ta­pah­tu­maa jär­jes­tet­täes­sä on nous­sut jäl­leen esiin.

– Mei­tä oli vil­jo­ja sei­väs­tä­mäs­sä­kin kym­men­hen­ki­nen poruk­ka. Jut­tu len­si, ja kah­vit­kin juo­tiin pel­lol­la töi­den lomas­sa kuin ennen vanhaan.

Juu­ri saman­hen­kis­ten ystä­vien ole­mas­sao­lo sekä yhteis­työ kylä­läis­ten ja Maa­lis­maan kyläyh­dis­tyk­sen kans­sa roh­kai­see jär­jes­tä­mään perin­ne­ta­pah­tu­maa jat­kos­sa­kin, samoin kävi­jöil­tä saa­tu posi­tii­vi­nen palaute.

– Tois­tai­sek­si emme ole uskal­ta­neet tapah­tu­maa kovin pal­joa mark­ki­noi­da, jot­ta tilan­ne pysyy hal­lin­nas­sa. Jat­kos­sa jou­dum­me var­maan asi­aa poh­ti­maan, Ala­siu­rua miettii.

Enti­sai­ko­jen kalus­toa ja puin­tia seu­rail­les­sa saat­toi­vat tapah­tu­man kävi­jät myös nau­tis­kel­la kyläyh­dis­tyk­sen tar­joa­mis­ta kah­veis­ta ja mak­ka­rois­ta sekä istah­taa kuu­le­maan musiikkia.

Soi­tan­toa ja lau­lan­taa esit­ti­vät Sep­po Vesa, Rei­jo Nyman, Sau­li Perä­ta­lo ja Han­nu Luh­ta­nie­mi. Nelik­ko oli osa Maa­lis­maal­la asu­van Vesan paris­kun­nan luo kyläi­le­mään saa­pu­nut­ta ystä­vä­jouk­koa, jon­ka Vesat hou­kut­te­li­vat osal­lis­tu­maan puin­ti­päi­vään. Ammat­ti­muusik­ko­na pit­kän uran teh­nyt Sep­po Vesa soit­ti har­mo­nik­kaa, ja Hau­ki­pu­taan mies­kuo­ros­sa­kin lau­la­vat Nyman, Perä­ta­lo ja Luh­ta­nie­mi lauloivat.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.