Iijo­ki­var­ren perin­teet kun­nias­sa Hir­ve­län tilalla

Maa­kun­nal­li­ses­ti arvok­kaak­si lue­tel­tu Hir­ve­län van­ha raken­nus ava­si oven­sa 100-vuo­tis­juh­lien­sa kun­niak­si. Perin­teis­tä Iijo­ki­var­ren talon­poi­kais­ra­ken­ta­mis­pe­rin­net­tä edus­ta­va Hir­ve­lä veti puo­leen­sa vii­kon aika­na hyvin kävijöitä.

–Ihmi­set on ollut kiin­nos­tu­nei­ta. On saa­tu kävi­jöil­tä kuul­la, että tämä on mah­ta­va jut­tu, Kat­ri Rundgren kertoo.

Idea läh­ti sii­tä, että raken­nus oli ennen­kin toi­mi­nut koti­museo­na. 100-vuo­tis­juh­lien kun­niak­si halut­tiin tuo­da taloa esil­le haluk­kail­le kävi­jöil­le. Per­heen­jä­se­net kier­si­vät vie­rai­li­joi­den kans­sa piha­pii­rin raken­nuk­sia. Kävi­jöi­tä oli lap­si­per­heis­tä 90-vuo­tiai­siin. Kier­rel­les­sä monel­le tuli muis­to­ja mieleen.

–Muis­te­li­joi­ta on riit­tä­nyt. Täs­sä kävi esi­mer­kik­si yks päi­vä eräs 1946 kou­lun tääl­lä aloit­ta­nut nai­nen, Rundgren kertoo.

Rundgren on ollut innok­kaas­ti lait­ta­mas­sa iso­van­hem­pien­sa van­haa taloa kun­toon vii­me mar­ras­kuus­ta saak­ka. Tuol­loin piha­pii­ri siir­tyi perin­nön­jaos­sa hänen äidil­leen Aino Hak­ka­rai­sel­le. Talo on ollut kym­me­niä vuo­sia kyl­mil­tään, mut­ta talo ja kaik­ki sen sisäl­löt ovat täs­tä huo­li­mat­ta säi­ly­neet hyvi­nä. Eni­ten töi­tä val­mis­te­luis­sa avoi­mien ovien viik­koa var­ten tuot­ti talon siivoaminen.

–Sii­vous­ta ja jär­jes­te­lyä on vaa­ti­nut ihan hir­veäs­ti, Rundgren sanoo.

Talo on kon­kreet­ti­nen muis­ti­jäl­ki suvun juu­ris­ta. Raken­nus on ollut suvus­sa jo usean suku­pol­ven ajan. Ajan kulues­sa kas­voi kiin­nos­tus van­han raken­nuk­sen yllä­pi­tä­mis­tä ja suvun men­nei­syyt­tä koh­taan. Rundgren ja hänen sis­kon­sa Maa­rit Hak­ka­rai­nen muis­ta­vat, kuin­ka he leik­ki­vät pie­nem­pä­nä isos­sa raken­nuk­ses­sa. Talon esit­te­le­mi­nen käy hel­pos­ti, kun on mum­mo­las­sa käy­des­sä saa­nut tutus­tua rakennukseen.

–Luu­lin pie­nem­pä­nä, että kaik­kien mum­mo­lat oli­vat täl­lai­sia, Maa­rit naurahtaa.

Talon pit­kän his­to­rian aika­na tilaa on käy­tet­ty kai­ken­lai­seen. Hir­ve­lä on toi­mi­nut jää­kä­rie­tap­pi­na, pos­ti­ka­ma­ri­na, koti­seu­tu­museo­na, kou­lu­ti­la­na, kuto­ma­kurs­sien paik­ka­na ja kou­lu­ryh­mien koh­tee­na. Kai­ken tämän lisäk­si Hir­ve­lä oli usein mat­ka­lai­sil­le oiva pysähdyspaikka.

–Pap­pa [Frans Räi­nä] oli aina niin hyvän­tah­toi­nen, ei tar­vi­nut mat­ka­lais­ten olla nälis­sään tai yösi­jaa vail­la, Aino kertoo.

Tilal­la oli ennen van­haan kesäi­sin uit­to­mie­hiä ja tal­vi­sin savot­ta­mie­hiä. Elin­kei­noi­na oli maa­ta­lous ja kalas­tus, joi­hin tar­vit­ta­vaa esi­neis­töä löy­tyy isos­ta raken­nuk­ses­ta ja sitä vas­ta­päi­ses­tä ladosta.

Lop­pu­ke­säl­lä ja syk­syl­lä taloon pää­see sovit­taes­sa tutus­tu­maan. Seu­raa­vaa kesää ei per­he ole vie­lä ehti­nyt ajat­te­le­maan tar­kem­min. Jos ovet ava­taan taas vie­rai­li­joil­le, har­kin­nas­sa on kah­vi­la koti­museon kyl­keen kulu­jen kattamiseksi.

–Täy­tyy­hän tätä jol­lain taval­la jat­kaa, nyt kun on pääs­ty alkuun, Aino toteaa.

Talon kun­nos­tus ja yllä­pi­tä­mi­nen jat­kuu vie­lä, aina­kin ulko­sei­nien maa­laa­mi­nen on vie­lä teh­tä­vä­lis­tal­la. Lisää raken­nuk­sen vai­heis­ta ja kun­nos­tuk­ses­ta voi lukea Rundgre­nin blo­gis­ta Hir­ren raos­sa sam­mal­ta. Aino kehuu Rundgre­nin lait­ta­neen asian hyvin blo­giin kirjoittaessaan:

–Luu­len, että iso­pap­pa Frans oli­si nyt ylpeä jäl­ki­pol­ves­taan, joka halu­aa pitää talos­ta hyvää huol­ta vie­lä sadan­kin vuo­den jälkeen.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.