Toi­mit­ta­jal­ta: Usko­n­asioi­den irto­kark­ki­hyl­lyl­lä

Moni meis­tä uskoo johon­kin, mitä emme ole itse taval­la tai toi­sel­la todis­ta­neet. Toi­set meis­tä usko­vat yli­luon­nol­li­seen, toi­sil­le tie­de tar­jo­aa tar­vit­ta­vat vas­tauk­set elä­mään. Itse kal­lis­tun jäl­kim­mäi­siin.

Ei kui­ten­kaan ole ihme, mik­si uskon­nol­li­suus ja hen­gel­li­syys veto­aa niin moniin. Vas­taus­ten tai mer­ki­tyk­sen tun­teen saa­mi­nen jol­tain kor­keam­mal­ta tahol­ta, elä­mä­noh­jei­ta tar­joa­vas­ta kir­jas­ta tai ylei­sen rau­hoit­tu­mi­sen kaut­ta voi antaa ihmi­sel­le voi­mia jak­saa vai­keis­sa elä­män­vai­heis­sa. Sai­raus tai odot­ta­ma­ton mene­tys voi tun­tua jul­mal­ta, ja vas­tauk­set anta­vat loh­tua elä­män suu­ris­sa kysy­myk­sis­sä.

Vie­lä omil­le iso­van­hem­mil­le­ni kirk­koon kuu­lu­mi­nen oli itses­tään sel­vää, mut­ta oman ja van­hem­pie­ni suku­pol­vien edus­ta­jil­le kir­kon jäse­nyys on valin­ta: olla­ko vai eikö olla, tavan vuok­si vai aktii­vi­ses­ti? Monet kuu­lu­vat kirk­koon, mut­ta eivät usko sen ope­tuk­siin. Heil­le vaa­ka­ku­pis­sa kirk­koon kuu­lu­mi­sen hyväk­si pai­na­vat yleis­hyö­dyl­li­set pal­ve­lut, kuten las­ten ker­ho­toi­min­ta. Kir­kol­lis­ve­rol­le saa vas­ti­net­ta, uskoi tai ei.

Yhden seu­ra­kun­nan valit­se­mi­sen sijaan tätä päi­vää on hen­gel­li­syy­den shop­pai­lu siel­tä tääl­tä. Oman suku­pol­ve­ni irto­kark­ki-indi­vi­dua­lis­mil­le täl­lai­nen sopii parem­min kuin hyvin: vali­taan enem­män tai vähem­män palo­ja oman maun mukaan.

Mei­nin­ki muis­tut­taa pal­jon kan­sa­lais­opis­ton tar­jon­taa, eikä ole ihme, että Oulu-opis­to tar­jo­aa­kin jo tois­ta vuot­ta Enke­lit elä­mäs­säm­me -kurs­sia. Kysyn­tää uudel­le hen­gel­li­syy­del­le sel­väs­ti on. Kun kurs­si nousi jul­ki­suus, niin kohu­han sii­tä syn­tyi. Osal­la somes­sa meni puu­rot ja vel­lit sekai­sin.

Opis­ton kurs­sin sisäl­tö huo­lis­ta ja stres­sis­tä vapau­tu­mi­si­neen on vie­lä kau­ka­na usko­mus­hoi­dois­ta, vaik­ka enke­lei­den ympä­ril­lä pyö­ri­tään­kin. Mut­ta mitä tulee usko­mus­ten käyt­tä­mi­seen hoi­to­na, sii­hen on mie­les­tä­ni hyvä vetää raja vapaa­mie­li­syy­des­sä­kin. Ei läh­de­tä leik­ki­mään ihmis­ten ter­vey­del­lä: vaik­ka usko on koe­tuk­sel­la, tie­de tekee par­haan­sa aut­taak­seen. Tut­ki­tus­ti.

Mir­ko Sii­ka­luo­ma

mirko.siikaluoma(at)rantapohja.fi