Toi­mit­ta­jal­ta: Hen­gäs­tyt­tä­vä reis­su

Vähän vie­lä hen­gäs­tyt­tää pit­kä vii­kon­lop­pu Hel­sin­gis­sä. Se ei joh­du pel­käs­tään itsel­le tart­tu­nees­ta pää­kau­pun­ki­lais­ten nopeu­te­tus­ta käve­ly­ryt­mis­tä, vaan myös kult­tuu­ris­ta ja vähän ruu­as­ta­kin joh­tu­vas­ta ähkys­tä.

Ei tar­vit­se olla pit­kään Hel­sin­gis­sä, kun taju­aa saa­neen­sa juok­su­py­räh­dys­tar­tun­nan. Huo­maa otta­van­sa juok­suas­ke­lia ehtiäk­seen lii­ken­ne­va­loi­hin, rai­tio­vau­nuun tai bus­siin. Kii­re on, vaik­ka seu­raa­va rai­tio­vau­nu tuli­si kah­den minuu­tin pääs­tä.

Kult­tuu­riäh­ky saa­vu­tet­tiin käy­mäl­lä bale­tis­sa, teat­te­ris­sa, museos­sa ja paris­sa tai­de­näyt­te­lys­sä.

Ehdim­me seu­ra­lais­te­ni kans­sa miet­tiä, mitä lai­te­taan pääl­le balet­tiin, googlet­taa oikeak­si asuk­si juh­la­vaat­teet ja tode­ta, että lenk­ka­reis­sa sin­ne­kin voi näkö­jään men­nä. Ensi­ker­ta­lai­si­na yllä­tyim­me balet­ti­teok­sen moni­puo­li­suu­des­ta, mut­ta seu­raa­va­na päi­vä­nä luim­me leh­des­tä, ettei “se oikein läh­te­nyt lii­toon”.

Ehdim­me tie­tys­ti ihme­tel­lä myös kevät­tä. Jo pel­käs­tään se oli kum­mal­lis­ta, että lumet­to­mil­la ja jäät­tö­mil­lä kaduil­la ja poluil­la saat­toi tepas­tel­la, ja ottaa nii­tä juok­suas­ke­lia­kin, ilman pel­koa liu­kas­tu­mi­ses­ta. En oikein muis­ta, mil­loin tääl­lä meil­lä on vii­mek­si saat­ta­nut teh­dä niin ilman nas­ta­ken­kiä.

Puis­tois­sa lin­nut elä­möi­vät ja vih­reät kuk­ka­var­ret pus­ki­vat esiin kuk­ka­pen­keis­tä. Sun­nun­tai­sel­la Seu­ra­saa­ren ympä­rys­kä­ve­lyl­lä sai väis­tel­lä edel­lis­päi­vän myrs­kyn tuo­man tul­van jät­tä­miä rapa­koi­ta.

Vaik­ka kii­re tart­tuu, pitää aina muis­taa pysäh­tyä ihmet­te­le­mään maa­il­man menoa. Täl­lä reis­sul­la piti vähän ällis­tel­lä aptee­kin ikku­naan mal­li­nu­kel­le puet­tu­ja hen­gi­tys­suo­jia­kin. Tulo­mat­kal­la huo­ma­sin len­to­ken­täl­le ilmes­ty­neet koro­na­vi­ruk­ses­ta ker­to­vat info­tau­lut. En käy­nyt luke­mas­sa, sil­lä oli aika antaa hen­gi­tyk­sen tasaan­tua. Suo­dat­taa näke­mään­sä ja koke­maan­sa. Siir­tyä naut­ti­maan koti­nurk­kien rau­hal­li­suu­des­ta ja oman sän­gyn sopi­vuu­des­ta.