Ris­ti­koi­den kirot­tu maa­il­ma avau­tui vihdoin

Olen ollut vuo­sia van­nou­tu­nut sudo­ku­jen teki­jä. Kui­ten­kin minua on aina kieh­to­nut ris­ti­koi­den teke­mi­nen, sil­lä olen aja­tel­lut sen ruok­ki­van jotain sisäis­tä salapoliisiani.

En ole aiem­min kui­ten­kaan pääs­syt ris­ti­koi­den suh­teen puus­ta pit­käl­le, sil­lä sei­nä on aina nous­sut vas­taan luke­mat­to­mia eri syno­nyy­me­jä poh­ties­sa. Myös vih­jei­den ymmär­tä­mät­tö­myys on ollut akil­leen­kan­ta­pää­ni. Sudo­kus­sa voin luot­taa sii­hen, että rat­kai­su löy­tyy nume­rois­ta ja tie­tys­tä kaa­vas­ta. En ole osan­nut ava­ta miel­tä­ni sil­le, että en voi tie­tää sata­var­mak­si onko vas­tauk­se­ni oikein. Olen kiron­nut moneen ottee­seen omaa tyh­myyt­tä, ris­ti­koi­den vai­keut­ta ja ajoit­tain myös hei­tä, joil­ta ris­ti­koi­den teke­mi­nen luon­nis­tuu kuin itsestään.

Ris­ti­koi­den teke­mis­tä ei ole hel­pot­ta­nut val­ta­va ris­tik­ko­leh­tien tar­jon­ta. Suo­mes­sa ilmes­tyy 150 eri­lais­ta ris­tik­ko­leh­teä ja leh­ti­hyl­lyil­lä on tar­jol­la jat­ku­vas­ti yli 60 eri nimi­ket­tä. Olen yrit­tä­nyt aloit­taa lap­sil­le ja aloit­te­li­joil­le suun­na­tuis­ta hel­pois­ta ris­ti­kois­ta, mut­ta lop­pu­tu­le­ma on aina ollut sama. Epä­on­nis­tu­mi­sen tun­ne ja tak­kaan sytykettä.

Asi­aan tuli kui­ten­kin täys­kään­nös vii­me jou­lun jäl­keen. Olin anop­pi­las­sa viet­tä­mäs­sä tapa­nin­päi­vää ja puo­li­so­ni vel­jen­ty­tär esit­te­li minul­le uuden Pop-ris­ti­kot-leh­den. Ymmär­sin heti muu­ta­man vih­jeen ja koin val­ta­van onnis­tu­mi­sen tun­teen. Ostin kysei­sen leh­den heti omak­si ja koukutuin.

Pop-ris­ti­kot nousi tam­mi-maa­lis­kuus­sa Suo­men myy­dyim­mäk­si aika­kausi­leh­dek­si, ja se on graa­fis­ta suun­nit­te­lua opis­kel­leen Ano Miet­ti­sen aikaan­saan­nos. Hänen idea­naan oli teh­dä ris­tik­ko­leh­ti, jon­ka sanas­to ja aiheet kum­pua­vat popu­laa­ri­kult­tuu­ris­ta, musii­kis­ta ja ajan­koh­tai­sis­ta ilmiöistä.

Myös ris­ti­koi­ta aiem­min tau­din lail­la kart­ta­nut puo­li­so­ni on kou­kut­tu­nut uuteen har­ras­tuk­seen ja hän vah­tii tark­kaan, etten mene yksin edis­tä­mään yhdes­sä aloi­tet­tua ristikkoa.

Pit­kään sii­nä meni, mut­ta lopul­ta onnis­tuin löy­tä­mään oman tapa­ni teh­dä ris­ti­koi­ta ja oppia uut­ta. Ken­ties joku päi­vä uskal­tau­dun vie­lä kokei­le­maan perin­tei­siä Sana­sep­po ja Eeva ristikoita.