Mik­ko Alakylästä

Sen täy­tyi olla kevät­tal­vel­la 1973. Hyvin­kään yhteis­kou­lun oppi­las­kun­ta oli kut­su­nut kou­lul­le esiin­ty­mään Juice Les­ki­sen ja Mik­ko Ala­ta­lon ja näi­den yhtyeen. Oppi­las­kun­ta dele­goi mai­nos­ten teon ja nii­den levit­tä­mi­sen kou­lun nuo­rim­mil­le. Teim­me­kin poi­ka­po­ru­kal­la näyt­tä­vät julis­teet ja levi­tim­me nii­tä ympä­ri kau­pun­kia sal­lit­tui­hin ja ei-sal­lit­tui­hin paik­koi­hin. Palk­kio­na oli ilmai­nen pää­sy konserttiin.

Yhtyeen sekä Juicen ja Mikon meno yhteis­kou­lun salin lavan koi­vu­ku­lis­sin edes­sä oli mel­koi­sen roi­sia, ja jäl­keen­päin aja­tel­len olim­me ehkä lii­an nuo­ria tuo­hon kon­sert­tiin. Esiin­ty­mi­nen kes­key­tyi­kin ker­taal­leen noin kol­mek­si var­tik­si, kun yhtyeen vah­vis­ti­mes­ta tai uruis­ta paloi sula­ke. Sel­lai­nen löy­tyi sit­ten jos­tain ylei­sön avustuksella.

Tuon koke­muk­sen jäl­keen ryh­dyin seu­raa­maan Juicen ja Mikon teke­mi­siä ja tuo­tan­toa. Monil­le Mik­ko Ala­ta­lo on haus­ko­jen ral­lien tai las­ten­lau­lu­jen teki­jä, mut­ta hänen tuo­tan­ton­sa on oikeas­ti laa­ja ja suo­ma­lai­sen yhteis­kun­nan muu­tok­sia luo­taa­va. Meil­le Kii­min­ki­jo­ki­var­ren asuk­kail­le on tär­keä Kii­min­ki­jo­ki ‑teos.

Oman ammat­ti­ni kaut­ta olen pää­ty­nyt teke­mi­siin Suo­men tun­ne­tuim­man Kii­min­gin ala­ky­lä­läi­sen kans­sa useam­paan ottee­seen. 90-luvul­la, kun Ala­ta­lo har­kit­si aset­tu­mis­ta ehdol­le edus­kun­ta­vaa­leis­sa, tein hänes­tä laa­jah­kon haas­tat­te­lun. Jutun kär­ki oli räväk­kä. Ala­ta­lo ehdot­ti nelos­tien muut­ta­mis­ta moot­to­ri­tiek­si läpi Suo­men. Myös toi­mit­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt Ala­ta­lo tie­si, että kes­kus­te­lua ei syn­ny, jos hän vaik­ka­pa vaa­ti­si lap­si­li­sien indek­siin puo­len pro­sent­tiyk­si­kön koro­tus­ta. Ala­ta­lo pää­si edus­kun­taan ensim­mäi­sen ker­ran vuon­na 2003.

Kuu­ti­sen vuot­ta sit­ten olles­sa­ni sikä­läi­sen pai­kal­lis­leh­den pää­toi­mit­ta­ja­na haas­tat­te­lin Ala­ta­loa Ruu­kis­sa kesä­ta­pah­tu­man esiin­ty­mis­la­val­la. Kotiin­vie­mi­sik­si sain cd:n täyn­nä Ala­ta­lon count­ry­kap­pa­lei­ta. Ran­ta­poh­ja on kir­joit­ta­nut sään­nöl­li­ses­ti Ala­ta­lon yhteyk­sis­tä kotiseutuunsa.

Mik­ko Ala­ta­los­ta on ilmes­ty­nyt juu­ri elä­mä­ker­ta, jos­ta Ran­ta­poh­ja ker­toi tiis­tain 8.9. nume­ros­saan. Ensi vuon­na 70 vuot­ta täyt­tä­väl­le Ala­ta­lol­le ei näh­tä­väs­ti kan­na­ta toi­vo­tel­la vie­lä lep­poi­sia elä­ke­päi­viä kiik­kus­tuo­lis­sa, sil­lä hän aikoo jat­kaa musiik­kiu­raan­sa. Hyvää ter­veyt­tä kuitenkin.