Hir­vi­vaa­ra on todellinen

Työ­mat­ka­ni on aika pit­kä, 50 kilo­met­riä suun­taan­sa. Aamul­la mat­ka alkaa Yli­kii­min­gis­tä ja kul­kee Kii­min­gin läpi Hau­ki­pu­taal­le ja ilta­päi­väl­lä tie­ten­kin päinvastoin.

Olen aja­nut tätä mat­kaa nyt yli kol­me vuot­ta sääs­sä kuin sääs­sä. Ker­ran vas­taan on tul­lut vauh­koon­tu­nut hevo­nen, mat­kan var­rel­la liik­kuu peu­ro­ja ja ei ole kovin kau­aa sii­tä illas­ta, kun vai­kut­ti sil­tä, että kaik­ki sam­ma­kot ovat nyt ylit­tä­mäs­sä tietä.

Säi­käyt­tä­vin ilmes­tys on kui­ten­kin hir­vi, joka on täy­si­ko­koi­se­na mas­sii­vi­nen otus. Muu­ta­ma viik­ko sit­ten hir­vie­mä nousi vasan­sa kans­sa tiel­le 50–100 met­rin pääs­sä minus­ta. Aamu­hä­mä­rää met­sää vas­ten nii­tä ei juu­ri erot­ta­nut. Tar­peek­si ajois­sa onnek­si kui­ten­kin. Ehdin jarruttaa.

Lähei­se­ni jou­tui hir­vi­ko­la­riin vii­me vuo­den­vaih­teen paik­keil­la. Hän ei ehti­nyt teh­dä pimeäl­lä tiel­lä mitään ennen kuin tör­mäys tapah­tui. Onnek­si alla oli uusi auto, jon­ka tur­va­jär­jes­tel­mät toi­mi­vat, ja lähei­se­ni vaka­vim­mat vam­mat oli­vat­kin hen­ki­siä. Auto vau­rioi­tui niin sano­tus­ti lunas­tus­kun­toon. Hir­vi louk­kaan­tui kola­ris­sa, ja met­säs­tys­seu­ran oli jäl­jes­tet­tä­vä ja lope­tet­ta­va se.

Eri­ta­soi­sia tör­mäyk­siä autoil­la ja moot­to­ri­pyö­ril­lä hir­vie­läi­miin sat­tuu Suo­men teil­lä vuo­sit­tain tuhan­sia eivät­kä ne onnek­si lähes­kään aina joh­da kul­jet­ta­jan tai mat­kus­ta­jan kuo­le­maan tai vaka­vaan louk­kaan­tu­mi­seen. Mut­ta kaik­ki riip­puu aina niin pie­nes­tä; tulee­ko hir­vi lasis­ta läpi vai osuu­ko auto sii­hen vain etu­kul­mal­laan. Jos lähei­se­ni oli­si tul­lut hir­ven koh­dal­le 10 sekun­tia aiem­min tai myö­hem­min, mitään ei ehkä oli­si tapahtunut.

Suu­ri osa hir­vi­ko­la­reis­ta tapah­tuu alu­eel­lam­me loka-jou­lu­kuus­sa eli juu­ri sil­loin, kun maan­teil­lä on kaik­kein pimein­tä. Hir­vi­ko­la­rei­ta ei voi tyys­tin vält­tää, mut­ta esi­mer­kik­si ajo­no­peu­den las­ke­mi­nen aina­kin tun­ne­tuil­la hir­via­lueil­la antaa kul­jet­ta­jal­le lisää aikaa rea­goi­da. Alhai­sem­mal­la nopeu­del­la syn­tyy myös vähem­män vahin­koa autol­le ja kul­jet­ta­jal­le, jos tör­mäys tapahtuukin.

Tutus­tu Ran­ta­poh­jan tilaus­tar­jouk­siin täs­tä.